Seinän pinkopahveista löytyi remontin yhteydssä entisten koululaisten ja opettajien nimikirjoituksia. Yksi nimi oli esimerkiksi Johan Fredrik Lindegrén, joka toimi 1800-luvun lopussa urkurina, kuuroutui ja alkoi piirtämään taloja, kertoo Timo Tuomola. Kuva: Juha Sinisalo
Nykyisin Rauman kansalaisopiston toimitilana toimivan vanhan opiston korjaustyö alkoi viime vuonna lattian purkamisella.
Hirsien uusimiseen johtaneen ison korjaustyön aikana Vähäkoulukadulla heräsi ajatus laajemmasta sisätilaremontista: miksipä ei vanhoja rakentamisen kerrostumia voisi kaivaa esiin enemmänkin. Siten vanhaa opetustilaa voisi ennallistaa paremmin rakennuksen historiallisen arvoon soveltuvaksi, kertaa hankkeen arkkitehtinä toiminut Timo Tuomola.
– Ajattelimme, että vanhan triviaalikoulun henkeä voisi palauttaa vähän enemmänkin ja tuoda vanhaa interiööriä takaisin, Tuomola sanoo.
Ja mitä kaikkea seinät sisäänsä kätkivätkään: 70-luvulla tehtyjen lastulevytysten alta paljastui vaaleanroosaa pinkopahvia ja vanhoja puolipaneeleita. Kattolevyjen alta vastaan tuli hieno lankkukatto.
Nyt remontti alkaa olla loppusuoralla, ja kansalaisopisto saa tilan käyttöönsä taas ensi lukuvuodeksi. Vanhaa on säilytetty ja korjailtu, osin taas rakennettu uutta – joskin tietysti perinteisin menetelmin.
Kerrostumien alta löytyi muun muassa vaaleanroosaa pinkopahvia, vanhoja puolipaneeleja ja erilaista tapettia. Kuva: Juha Sinisalo
Triviaalikouluna, johon Tuomola viittaa, rakennus aloitti toimintansa vuonna 1830. Sitä ennen vuonna 1827 rakennettu rakennus toimi katedraalikouluna, joka siirrettiin Turusta Raumalle.
Rauman Lyseo aloitti rakennuksessa 1893, ja kansalaisopiston käyttöön rakennus taas tuli vuonna 1925.Koululaishistoriaa rakennuksesta löytyi muun muassa nimikirjoitusten muodossa, Tuomola paljastaa.
– Seinän pinkopahveista löytyi entisten koululaisten nimikirjoituksia, tai saattoi joku olla opettajankin. Yksi nimi oli esimerkiksi Johan Fredrik Lindegrén, joka toimi 1800-luvun lopussa urkurina, kuuroutui ja alkoi piirtämään taloja, Tuomola kertoo.
Muun muassa Posellin ja Kodisjoen kirkon suunnitelleen Lindegrénin sekä kahden muun nimikirjoitukset on jätetty seinän sisään niin, että ”tirkistysikkunasta” voi katsoa menneisyyteen ja nähdä vanhat nimikirjoitukset.
Nimikirjoituksista yhdessä lukee muuten Kordelin. Etunimeä ei ole, mutta raumalaisella mielikuvituksella sen voi ajatella olevan Alfred Kordelinin käsialaa, Tuomola naurahtaa.
Remontin aikana tehtiin jatkuvasti muun muassa väritystutkimusta, jotta sisäinteriööri saatiin palautettua mahdollisimman uskottavasti rakennuksen alkuperäistä tyyliä mukailevaksi. Kuva: Juha Sinisalo
Arkkitehdille vanhaa säilyttävä ja arvostava hanke on ollut mieluinen. Väritystutkimusta on tehty ja materiaaleja kartoitettu jatkuvasti, jotta sisäinteriööri saataisiin palautettua mahdollisimman uskottavasti rakennuksen alkuperäistä tyyliä mukailevaksi.
Ennen kaikkea Tuomolaa ilahduttaa se, että rakennukselle on käyttöä.
– Itäseinältä avattiin kaksi ikkunaa, ja nyt sieltä aukeaa näkymä Raumanjoelle. Kirkko näkyy pohjoisen puolella ja tori toiselle puolella. Mikä voisi olla hienompi luentosalin paikka, Tuomola tokaisee.
Tilan uusi valaistus mahdollistaa paitsi opetuksen, myös näyttelytoiminnot.
Hänen mukaansa vanhoja rakennuksia ei tulisikaan kammoksua ”ongelmajätteenä” tai koska ne ovat kalliita ylläpitää, vaan vaalia niiden merkittävää käyttöarvoa.
– Lisäksi rakennuksilla on usein erittäin merkittävä esteettinen ja arkkitehtoninen arvo. Tällaisen rakennuksen kuntoon laittaminen on aina hieno juttu.
Tekijäporukkaa Tuomola kiittelee aidosta innostuksesta.
– Maalarit, kirvesmiehet, sähkömiehet ja kaikki ottivat ikään kuin asiakseen tehdä tämän erityisen hyvin. Se ei ollut mitään bulkkirakentamista, vaan inspiroitunutta ja huolellista työtä, Tuomola hehkuttaa.
Tässä remontissa keskityttiin rakennuksen itäiseen päätyyn. Rauman kaupungilta kerrotaan, että ensi vuonna on tarkoitus panna samalla tavalla kuntoon myös toinen pääty rakennuksesta.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.