Varaa aikaa Pramin metsässä liikkumiseen – Sorkassa sijaitsevalla suojelualueella riittää kuultavaa ja nähtävää koko kesän ajaksi

Pramin vanha aarnimetsä näyttää juuri siltä, miksi vanha ikimetsä usein ihmisten mielissä ajatellaan. Eli on pökkelöitä, kääpiä, naavaa, maapuita ja keloja. Kuvat: Jarmo Vaclin

Pramin metsä sijaitsee Sorkan kylässä, ja suojelualue on varsin laaja. Alueella on myös muita suojelukohteita, mutta Pramin metsä on varmaankin lajistoltaan monipuolisin.

Metsä kuuluu myös Natura 2000 -suojeluohjelmaan. Lehto on jäänyt saarekkeeksi peltojen ja hakkuuaukeiden sisälle, kuten lähes kaikki pienet lehtolaikut eteläisessä Suomessa.

Jäljelle jääneet lehdot ovat usein myös pienialaisia, vain muutamia hehtaareja. Tässä mielessä Pramin metsän laajuus onkin poikkeus.

Valtion suojelualueen jatkona on pienempi yksityinen luonnonsuojelualue, Pramin metsän itäisellä laidalla. Koska lehtojen maaperä on multavinta ja viljavinta, se on otettu ensiksi pelloiksi.

Itäisessä Suomessa lehtoja on vähemmän ja pellot on jouduttu raivaamaan pelloiksi kaskeamalla, etenkin Keski- ja Itä-Suomessa. Metsien kaskeamisen merkkejä ei juuri löydy Länsi-Suomesta, ja kaskeaminen on ollut harvinaista rannikolla.

Suurin osa eteläisen Suomen lehtimetsistä on syntynyt vanhojen kaskimaiden pohjalle. Luonnostaan Suomi on ollut ja on sitä edelleenkin kuusikoiden maa.

Lehdon rinne on paikoin hyvin kivikkoinen. Aikoinaan alueella vellonut meri on huuhdellut moreenin pois kivien välistä.

Pramin lehto on enimmäkseen etelään viettävä rinnelehtoa. Puusto on osin vanhaa synkkää ja tiheää kuusikkoa, mutta välillä on myös sekametsää.

Havupuiden välissä kasvaa muun muassa vanhoja haapoja ja pihlajia. Suotuisilla kasvupaikoilla voi pihlajakin kasvaa komeaksi ja vanhaksi puuksi. Myös pellonreunoilla kasvava tuomi on parhaimmillaan vasta lehdossa, jossa se kukoistaa ja kasvaa suureksi.

Paikoin Pramin metsät ovat lohkareisia ja kivikkoisia. Kasvillisuus vaihtelee aina kulloisenkin metsätyypin mukaan rehevistä puronvarsilehdoista karuihin kalliometsiin, joten aivan pelkkää lehtoa metsät eivät lajistoltaan ole.

Karuimilla paikoilla kasvaa muun muassa kallioimarretta. Myös kieloa on monilla paisterinteillä. Molemmat ovat vanhoja rohdoskasveja, jotka nykyisin ovat korvanneet tehdasvalmisteiset lääkkeet.

Yli satavuotiaiden puiden rungoilla kasvaa naavaa.

Pohjolasta ovat hävinneet monet taudit, kuten keltatauti, tuberkuloosi, malaria ja lepra, joihin rohtoja on käytetty.

Heti loppukeväällä aloittaa näsiä kukintansa. Se viihtyy alueen viljavimmilla mailla. Myös pähkinäpensasta kasvaa Pramissa paikoin ja suotuisissa lehtomaisissa olosuhteissa pensaasta tulee suuri ja komea.

Lehtomaiset metsät ovat mielenkiintoisia myös linnustoltaan. Koska puusto on osin hyvin vanhaa, löytyy myös lahopökkelöitä, keloja ja maapuita kolopesijöille.

Suurissa ja paksuissa haavoissa viihtyvät monet tikat, muun muassa pikkutikka.

Myös tiaisia, harmaasieppoja, kirjosieppoja ja leppälintuja pesii koloissa.

Kielo on aikainen kukkija ja viihtyy hyvin Pramin metsässä.

Rehevimmillä paikoilla pesii myös lehtokurppa. Alueen petolinnuista voisi mainita viirupöllön.

Retkeilyn kannalta maasto on paikoin vaikeakulkuista. Pramin metsässä löytyy kuultavaa ja nähtävää koko kesän ajan, kunhan vain varaa tarpeeksi aikaa.

Jarmo Vacklin