Pekka Mäntynen (vas.) ja Seppo Laurikkala ovat serkuksia ja kotoisin Vermuntilasta. Sen vuoksi oman lähitienoon ympäristöstä huolehtiminen on ollut heille aina kunnia-asia. Kuvat: Juha Sinisalo
Pohjoistuuli puhaltaa kylmästi Rehelmäjärven (tai niin kuin monissa kartoissa lukee: Reelmäjärven) rantaan.
Vermuntilan-Kulamaan kylätoimikunnan 1990-luvulla rakentama laavu sekä viereinen lintutorni antavat mukavasti suojaa tuulelta.
Pekka Mäntynen ja Seppo Laurikkala tutkailevat nykyisen Vermuntilan-Kulamaan kyläyhdistyksen ylläpitämää retkeily- ja virkistysaluetta, josta on muodostunut suosittu vapaa-ajankohde.
Kahdeksankymppiset miehet ovat uhranneet vuosien kuluessa alueen kunnostamiseen lukuisia työtunteja, täysin vapaaehtoisesti ja palkatta.
– On tässä muitakin talkoolaisia ollut, ja Jalosen Markkua on kiittäminen siitä, että parkkialue on näin hyvässä kunnossa, Mäntynen huomauttaa ja osoittaa Jalosen paikalle tuomaa sepeliä.
Viime vuonna kyläyhdistyksen puheenjohtajan tehtävät Päivi Hinnolle luovuttanut Mäntynen ehti toimia yhdistyksen johdossa 10 vuotta.
Heti puheenjohtajapestinsä alkajaisiksi, vuonna 2010, Mäntynen ryhtyi puuhaamaan Kulamaalle leikkikenttää.
– Leikkikenttä maksoi 50 000 euroa, josta Ravakka maksoi 20 000 ja kyläyhdistys raapi kokoon loput. Kun rahaa ei ollut tarpeeksi, ryhdyin myymän firmoille mainoksia, Mäntynen naurahtaa.
Leikkipuiston jälkeen Mäntynen käänsi katseensa Rehelmäjärven rantaan, jossa olivat jo valmiina laavu, ulkohuussi, puuliiteri ja lintutorni.
Retkipaikka oli kuitenkin melkoista ryteikköä, jonka keskellä kulki yli kaksi metriä syvä oja. Laavukin oli rakennettu hieman erikoiseen paikkaan, josta se siirrettiin nykyiselle paikalleen rannan tuntumaan.
– On tässä kaivinkoneita tarvittu ja talkootunteja kulunut, Laurikkala huokaisee.
Hänellä on kesämökki aivan Rehelmäjärven laavupaikan vieressä, ja rantaan johtava Laurikkalantie kulkee hänen sukunsa maiden läpi.
Mäntynen hoiti virkistyspaikalle hyvät opasteet Laurikkalantieltä.
Laurikkalalle Rehelmäjärvi ympäristöineen on erityisen rakas. Hän tuntee alueen kuin omat taskunsa, myös pronssikautiset hautapaikat ja kivivareet, joita on tutkittu arkeologisestikin.
Edistääkseen järven hyvinvointia hän rakensi kaislojen niittokoneen, jolla hän on useana kesänä niittänyt järviruokoa, myös kyläyhdistyksen rannasta.
– Niitän kaislaa niin kauan kuin pystyn. Yritän siten ehkäistä järven umpeenkasvua, Laurikkala sanoo.
Kyläyhdistyksen rantaa on myös ruopattu ja sinne on tuotu uimalaituri.
Pekka Mäntynen hankki Reelmäjärven rantaan uimalaiturin, joka on kesäisin kovassa käytössä.
Ranta onkin ympäri vuoden kovassa käytössä.
– Kesäisin täällä käy perheitä uimassa. Järvestä nousee myös hyvin kalaa, joten kalastajat tietävät tämän paikan. Talvella laavua käyttävät retkeilijät, Mäntynen selvittää.
Vermuntilan-Kulamaan kyläyhdistyksellä on myös Noitajärven rantapaikka, jonka rannan ruoppausta on tarkoitus jatkaa.
Serkukset Mäntynen ja Laurikkala ovat tottuneet tekemään töitä yhteisen hyvän eteen; hommat tulee tehtyä ripeästi, kun koossa on hyvä talkooporukka.
– Leikkikenttää rakennettaessa innokkaita talkoolaisia riitti, mutta nyt ollut vähän hiljaiseloa. Noitajärven ja Rehelmäjärven rantapaikoilla on omat toimikunnat, joiden pitäisi huolehtia paikkojen ylläpidosta. Toivoisinkin, että alueet pidettäisiin siisteinä ja kunnossa, toteaa talkoohommista omalta osaltaan luopunut Mäntynen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.