Vesillä liikkujien itsekäs asenne harmittaa

Raumalainen Vesa Uusi-Kilponen on seurannut nykymenoa suomalaisessa vesiliikenteessä jo pitkään.

Jo ennen Airistolla sattunutta vakavaa veneturmaa hän oli kiinnittänyt huomiota siihen, että monet veneilijät laiminlyövät tähystämisen joskus lähes kokonaan.

– Vesillä ei ole oikeuksia, on vain velvollisuuksia. Vesillä liikkujan tärkeimpiin velvollisuuksiin kuuluu seurata muuta vesiliikennettä, sillä toisten veneiden lisäksi siellä on paljon muutakin, hän toteaa.

Esimerkkeinä Uusi-Kilponen mainitsee kanootilla liikkujat, uimarit, sukeltajat, lintupoikueet, kalanpyydykset ja jopa hirvet.

– Olen kuullut yllättävän monen olleen hyvin lähellä törmäystä uivan hirven kanssa.

Uusi-Kilposen mukaan veneen kipparin pitäisi eteen ja sivulle tähystämisen lisäksi vilkaista välillä myös taakseen, sillä sieltä saattaa olla joku tulossa kovaa vauhtia.

Pikkupojasta lähtien merellä liikkunut mies tuntee Rauman lähivedet ja niiden karikot melko hyvin.

Nykyään hän veneilee Raumanmerellä sekä nopeakulkuisella avoveneellä että leveällä asuntolautalla, jossa on ponttoonit.

– Veneilijät ajavat todella läheltä. Esimerkiksi Ristinperän suntti, jossa ei ole edes nopeusrajoitusta, on todella kapea. Siinä kun iso matkavene tulee kovassa vauhdissa vastaan, niin pikkupaatit ja tällainen leveä asuntolauttakin ovat helisemässä ristiaallokossa.

Nopeusrajoitettuun väylään ajaessaan pikaveneilijöiden pitäisi Uusi-Kilposen mielestä laskea selvästi nopeuttaan.

– Moni pudottaa vain puolet nopeudestaan, minkä seurauksena veneen keula nousee ja näkyvyys heikkenee. Samalla aallot suurenevat.

Kipparin on syytä välillä tähystää myös taakseen siltä varalta, että joku on tulossa takaa kovaa vauhtia.

Vesa Uusi-Kilponen muistelee aikoja, jolloin veneen käsittelyyn ja vesillä liikkumiseen tutustuttiin vähitellen jonkun kokeneemman opastuksella.

– Isä perehdytti minut veneilyn saloihin jo yli 60 vuotta sitten. Aloitimme viisiheppaisella ”berhartilla”, jolla löysimme kaikki Rauman edustan kivet ja karikot. Moottorin koot kasvoivat sitten sitä mukaa, kun opin liikkumaan merellä.

– Nykyään nuorehkot ja osin kokemattomat veneilijät hommaavat veneen, jonka perässä on kymmenien, jopa satojen hevosvoimien moottorit, Uusi-Kilponen pyörittelee päätään.

– Se on aika vaarallista hurjastelua näillä vehkeillä. Kun määrätyt asiat osuvat kohdalle, voi sattua pahastikin. Välillä oikein hirvittää, että näkeeköhän tuo kovaa vauhtia lähestyvä jettikuski tai pikavenekippari meidät, vai rysäyttääkö se päin? Onneksi vesihiihtoa näkee enää harvoin, se vasta riskialtista olisi nykymenolla.

Uusi-Kilponen ei usko, että pakollinen veneajokortti muuttaisi vesillä liikkujien toimintatapoja sanottavammin.

Tärkeämpänä hän pitää sitä, että venekipparit kasvaisivat veneilykulttuuriin ”oppisopimuksella” ikään kuin mestari-kisälli-mallilla ja tutustumalla veneilyseurojen toimintaan.

– Kuten tieliikenteessä, myös vesiliikenteessä lopulta ratkaisevinta kuitenkin on oikea asenne, Uusi-Kilponen summaa.

Lisää aiheesta

Liikenneministeri Marin Airiston veneturmasta: On hyvä arvioida laajasti keinoja, joilla onnettomuuksia voidaan tehokkaammin ehkäistä

Vain tilaajille Airiston turma puhuttaa myös Raumalla – "Herätti syvän huolestumisen, että miten tällainen on mahdollista"