Vieraskynä: Isä kirjoittaa imetyksestä

Pasi Alonen

Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen seurannut lapsiperhearkeen liittyviä ilmiöitä uusin silmin. Oman lapsen syntymän jälkeen huomasin, että osa ihmisistä suhtautuu pienen vauvan rintaruokintaan vähintäänkin omituisesti.

Noin vuosi sitten, lapsemme ollessa vielä vauva ja vahvasti imetyksestä riippuvainen, olin perheeni kanssa kahvilassa.

Seisoimme myyntitiskin edessä ja juttelimme parin kaverimme kanssa. Lapsellemme tuli nälkä, kuten nyt vauvoille tapaa tämän tästä tulla.

Vaimoni siirtyi istumaan pöytään ruokkiakseen nälkäisen imeväisen. Ohi kulki muutaman miehen porukka. Yksi miehistä sanoi kävellessään toisille, että mennään tuonne toiseen päähän, että ei tarvitse katsoa imetystouhuja.

En meinannut uskoa korviani. Vain hämmennykseni esti sappeni kiehahtamisen ja kommentoijan verbaalisen uudelleen kouluttamisen.

Itse ajattelen niin, että vauvoilla on oikeus syödä. Tästä ovat toivottavasti kaikki samaa mieltä. Itse asiassa vauvojen oikeus syödä on vahvempi oikeus kuin meidän varttuneempien syömisoikeus.

Vauvat tarvitsevat ruokaa usein ja ovat myös sisäänrakennetusti riippuvaisia ruokailuhetken suomasta hellyydestä ja läheisyydestä.

Ilman hyväksyvää kosketusta vauvat eivät selviä edes hengissä. Imetys ei tokikaan aina syystä tai toisesta ole mahdollista ja vauvat tarvitsevat tietysti hyväksyntää ja helliä kosketuksia myös ruokailuhetkien ulkopuolella.

Jostain syystä keskuudessamme elelee edelleen pölvästejä, jotka rinnastavat vauvan ruokailun vessassa käymiseen tai johonkin muuhun toimintaan, joka kulttuurissamme on syytä tehdä yksityisesti. Minua huolestettaa, että joukossamme on ihmisiä, joiden suhtautuminen ihmisvartaloon on niin kieroutunut, että heille tulee edes mieleen kiusaantua toisen ihmisen ruokailusta.

Vauvalle ihanteellisinta ruokaa nyt vain sattuu olemaan rintamaito. Kuten tiedämme, rintamaitoa vauva saa, kun häntä imetetään.

Samoin varttuneempi voi syödä hernekeittoa lusikalla. Vauvan rintaruokinnan kritisoiminen on yhtä älyllistä kuin paastoamisen edellyttäminen kaikilta, jotka syövät hernekeittoa lusikalla. Tai rintaruokinnan kritisoiminen on yhtä kornia kuin vaatimus, että kaikkien hernekeittoa lusikalla syövien on syytä vähintään paeta toiseen huoneeseen tai vessaan syömään.

Itse pienen lapsen isänä ajattelen, että imetystä kauniimpaa ja puhtaampaa kahden ihmisen kohtaamista ei kenties ole olemassa.

Kannatan vahvasti lapsen oikeutta hyväksyvään läheisyyteen ja oikeuteen syödä juuri silloin, kun hän sitä tarvitsee.