Vieraskynä: Isä kirjoittaa tasavertaisuudesta

Pasi Alonen

Imetyskolumnini jälkeen moni ihminen oli yllättynyt isän kirjoittaessa imetyksestä. Aloin pohtia, mistä ihmettely johtuu.

Elämme monessa mielessä yhteiskunnassa tasa-arvon kulta-aikaa, ja kaikenlaisten lasikattojen rikkoutuminen tukee yhteiskunnan kehittymistä kohti parempaa huomista.

Tasa-arvo on kuitenkin kesken. Itse olen havainnut sen muun muassa isän roolissa. Isyys on usein helposti särkyvää ja tarvitsisi tukea.

Odotusaika ennen uuden ihmisen syntymää, syntymä itsessään sekä vauva- ja pikkulapsiaika ovat aluetta, jossa isän on vaikea toimia luontevasti omana itsenään.

Isän on lunastettava yhä uudestaan statuksensa tasavertaisena vanhempana. Neuvolassa kysellään hyvää tarkoittaen isän osallistumisesta lapsen arkeen ja ihastellaan, jos isä osallistuu.

Toki on hyvä asia, että isä on lapsen elämässä. Se on kuitenkin ihan yhtä hyvä asia kuin äidin läsnäolo. Jostain syystä on yhä oletuksena, että isä ei ole varsinainen toimija vaan osallistuja. Isän olemassaolo on tervetullutta ekstraa eikä selviö.

Työkaverini kertoi taannoin lapsensa isästä, joka oli ollut lapsensa kanssa puistossa. Hänelle oli puolituttu tullut tokaisemaan, että oletkin joutunut lapsenlikaksi. Tähän sanavalmis parikymppinen isä oli todennut, että hän ei ole lapsenlikka, hän on tämän lapsen isä.

Minulle on tyypillistä määrätietoisesti lunastaa paikkani tasavertaisena vanhempana. Se on ollut helppoa, koska vuosikaudet naisvaltaisella alalla toimineena olen joutunut ratkaisemaan maskuliinisuuteni ja naisten maailman aiheuttaman dilemman. Isän roolin lunastaminen on käynyt siksi sujuvasti.

Isyyttäni on vahvistanut myös viisas vaimoni, joka lapsuudenperheensä ja koulutuksensa ansiosta ymmärtää molempien vanhempien tärkeyden.

On surkeaa, että rooli vanhempana on jokaisen isän edelleen erikseen lunastettava ja samalla altistuttava sietämään ristiriita perinteisen miehen mallin ja vauvanpehmoisen empaatikon välillä. Onneksi ihan aina ei ole ristiriitaa eikä stereotypioiden ruokkiminenkaan palvele ketään.

On kuitenkin kurjaa ja julmaa, että miehisyys stereotypisoidaan ja sitä kritisoidaan ilman syytä. Tällainen demonisointi on usein näköalatonta ja loukkaavaa.

Jokaisella miehellä on oikeus olla isä omana itsenään ja hänellä on oikeus saada arvostusta täysivaltaisena vanhempana eikä vain ekstraavana osallistujana.