Nyt kun me kaikki vääjäämättä joudumme ottamaan huomioon koronapandemian vaikutukset omassa tekemisessämme ja liikkumisessamme, niin hyvin suurelle osalle meistä se tarkoittaa huolta ja murhetta toimeentulosta.
Monille yrittäjille tilanne on suorastaan katastrofaalinen. Emmekä näillä näkymin ole lähelläkään tilanteen normalisoitumista.
Jokaisen meistä on nyt viimeistään syytä ymmärtää, että pahin on vielä edessä.
Kaiken tämän keskellä on ollut hienoa ja lohduttavaa nähdä ihmisten yhteisöllisyyden kasvu.
Heti alusta lähtien ovat yksityiset ihmiset, yhdistykset ja yritykset ilmaisseet olevansa monin eri tavoin valmiita pyyteettömästi auttamaan apua tarvitsevia.
Toki on ollut myös toisen suuntaista ajattelua ja käyttäytymistä, kuten vessapaperin ja lääkkeiden hamstraamista, liikkumis- ja kokoontumissuositusten noudattamatta jättämistä sekä varsin epäkypsää avautumista tilanteeseen liittyvistä asioista erilaisilla some-alustoilla.
Ehkä nyt vihdoin, kun suuri osa suomalaisia eli koko Uusimaa on eristetty muusta maasta, jokainen meistä ymmärtää myös sen, että taistelu koronaviruksen leviämistä vastaan on meidän kaikkien kontolla.
Meillä ei ole varaa kinastella keskenämme ja olla itsekkäitä.
On aivan sama, missä päin Suomea asumme, kuka tahansa meistä voi sairastua ja kuka tahansa meistä voi tietämättään levittää virusta eteenpäin.
Meillä ei ole varaa olla itsekkäitä ja ajatella, etteivät suositukset ja määräykset koske meitä.
On tärkeää muistaa, mitä me tarvitsemme ja millaisena haluamme nähdä tulevaisuuden.
Näemmekö yhteisen tavoitteen eteen taistelleen yhteiskunnan, vai kahtia jakautuneen kansan, joka syyttelee toinen toistaan tekemisistä ja tekemättä jättämisistä?
On ehkä kulunut fraasi puhua talvisodan hengestä, mutta totuus on, että tuota yhteisen tavoitteen eteen uhrautumista nyt tarvitaan. Yhtenäisyys nyt auttaa meitä rakentamaan yhdessä uutta tulevaisuudessa.
Mitä me siis tarvitsemme tulevaisuudessa?
Miettikäämme sitä, kun teemme päätöksiä tänään. Ei voi olla liian vaikeaa elää rajoitettua elämää siihen saakka, kunnes olemme tämän vitsauksen voittaneet.
Jotta meillä olisi tulevaisuudessa saatavilla niitä asioita ja palveluita, joita katsomme tarvitsevamme silloin, on meidän tehtävä nyt oikeita asioita niiden eteen. Muistakaamme, että emme ole täällä yksin ja että emme myöskään tule toimeen ilman muita ihmisiä.
Kuten jo totesin, onneksi meillä on näyttöä tämän kaltaisesta ajattelusta ja toiminnasta.
Jatketaan niin ja pidetään huolta toisistamme!
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.