Vieraskynä: Persvakomuusikot ja -bändit ansaitsevat palkkansa

Jo jonkin aikaa on kutsuttu persvakomiehiksi niiden ammattiryhmien edustajia, jotka esimerkiksi korjaavat asuntosi putkirikon tai hajonneen autosi ajokuntoon. Tuon nimityksen ei ole tarkoitus olla halventava.

Se on saanut alkunsa työn tuoksinassa hieman liian alas valahtaneista housuista, jolloin tuo persvako kumartuessa tai polvistuessa hieman vilahtaa.

Elävän musiikin esittäjiin liitettynä termi kohdistuu jopa tuhansiin muusikoihin.

He eivät ole kimaltavia tähtiartisteja, mutta päivätyönsä ohella tai kokopäiväisinä muusikkoina he viihdyttävät sinua pikkutunneille saakka kantakapakassasi soittaen omia kappaleitaan tai covereita.

He ovat niitä elävän musiikin persvakomiehiä ja -naisia, joita voi kutsua myös elävän musiikin persvakomuusikoiksi tai -bändeiksi.

Kuten putkimiehet, elävän musiikin persvakomuusikot ovat hankkineet musiikillisen osaamisensa koulutuksen tai kovan harjoittelun ja ”työssäoppimisen” kautta. Samoin kuin putkimies, he sijoittavat työkaluihinsa eli soittimiinsa tuhansia euroja ja matkaavat työpaikalleen omalla kulkuneuvollaan.

Usein he työskentelevät iltaisin sekä öisin. Heidät tilataan huolehtimaan asiakkaiden viihtyvyydestä, samoin kuin putkimies tilataan paikalle huolehtimaan siitä, ettei asunnon viihtyvyys kärsi vesivahingon myötä.

Elävää musiikkia kuunnellaan mielellään, mutta ovatko ihmiset valmiita maksamaan elävästä musiikista viihtymistä parantavana tekijänä?

Kovin usein eivät ole.

Verrataanpa hieman. Putkimies velottaa matka-ajan, kilometrit sekä työtunnit. Matka-aika 45 minuuttia suuntaansa ja 1,5 tunnin työskentely tekee yhteensä kolmen tunnin palkan plus kilometrikorvaus. Tuntiveloitus on yleensä sen verran reilu, että tuntipalkaksi jää yli 30 euroa.

Kerrottakoon, että Muusikkojen Liiton klubi- ja ravintolakeikkojen tariffin mukaan vähimmäiskorvaus illan keikasta on 200 euroa + 13,5 prosenttia lomakorvaus per soittaja.

Saatat miettiä, että bändihän soittaa illassa kaksi kolmen vartin settiä eli yhteensä vain puolitoista tuntia, eikös siitä jo vaikka 50 euroa mieheen olisi ihan hyvä tuntipalkka, yli 30 euroa per tunti, sama tuntipalkka kuin putkimiehelläkin.

Todellisuudessa tuohon muusikon keikkapäivään kuuluvat laitteiston lastaaminen kulkuneuvoon, matka esiintymispaikalle, laitteiston roudaus ja sound check. Sitten odotusta muutama tunti, kunnes vihdoin on aika soittaa. Keikan loputtua jälleen laitteiston roudaus kulkuneuvoon ja kohti kotia.

Jos matkaa keikkapaikalle on reilu sata kilometriä, työpäivä venähtää 10–12 tunnin mittaiseksi. Tuolla 50 euron palkkiolla tuntipalkaksi muodostuu hieman yli neljä euroa!

Toki soittamaan päästäkseen on monen persvakobändin keikkailtava olemattomilla korvauksilla tai jopa pelkillä matkakustannuksilla.

Kun seuraavan kerran menet viihtymään elävää musiikkia tarjoavaan paikkaan ja pidät muutaman euron pääsylippua liian kalliina, niin muista, että kyllä se persvakomuusikkokin on työllään arvostuksesi ja vähäiset roponsa ansainnut.