Vieraskynä: Sujuvaa kieltä ja hölynpölyä

”Minä haluan. hyvä!,, omakoti lapadorbi noutaja pentu Huom! (ei pentu tehdas,,!!).”

Edellä oleva saattaisi olla lainaus Facebookin osto- ja myyntiryhmästä. Pienen vaivannäön jälkeen lukija saattaisi arvata, mitä kirjoittaja yrittää kertoa.

Ilmoitus todennäköisesti tuottaisi kuitenkin paremmin tulosta, mikäli asia olisi esitetty edes jollain tavalla selkeästi.

Osalla ihmisistä viestintää vaikeuttavat toki erilaiset kielenkehityksen häiriöt.

Tässä kirjoituksessa en tarkoita ihmisiä, joilla on tämän kaltaisia kehityksellisiä tai terveydellisiä syitä kielen hankaluuksiin.

Sen sijaan on surullista, että moni ihminen tuntuu ärsyyntyvän ajatuksesta, että äidinkielen kirjallinen hallinta on osa yleissivistystä ja oleellinen kansalaistaito.

Viestinnän nopeutuessa ja erilaisten sähköisten julkaisukanavien lisääntyessä on yleistynyt mielipide, että ilmaisun laatu ei ole kovin tärkeää.

Moni tuntuu ajattelevan, että kielen rakenteet, kielioppi ja oikeinkirjoitus ovat turhanpäiväistä viisastelua.
Vähintäänkin yhdyssana- tai välimerkkisääntöjä pidetään epäoleellisena saivarteluna.

Kielen rakenteiden ja oikeellisuuden hallitseminen on oiva tapa jäsentää ajattelua ja ymmärtää ympäröivän maailman moninaisuutta.

Ei ole sattumaa, että peruskoulussa äidinkielen opetus on saanut erityisen ja tärkeän aseman. Selkeä kirjallinen ilmaisu korreloi selkeän, loogisesti kestävän ajattelun kanssa.

Vastaavasti sekava kielellinen ”suoltaminen” kertoo usein sekavasta ajattelusta, joka on täynnä jäsentymättömiä tunnesisältöjä ja asenteita, joita kirjoittaja ei itse edes huomaa.

Oman äidinkielen sujuva hallitseminen parantaa myös omaa oikeusturvaa ja avaa ovia, jotka muuten pysyisivät suljettuina.
Kohtuullinen oman äidinkielen osaaminen auttaa myös tunnistamaan virheellistä informaatiota.

Mikäli oman kielen käyttäminen on sujuvaa ja hallittua, on helpompi olla lähdekriittinen ja tunnistaa lukemansa hölynpölyksi.

Eräs aikamme suurimpia vitsauksia on valheellisen uutisoinnin ja disinformaation lisääntyminen.

Toki hölynpölyä on aina kirjoitettu ja väitetty todeksi. Uskallan kuitenkin väittää, että nopeutunut tiedonvälitys ja liki jokaisen mahdollisuudet kirjoittaa ja julkaista mitä tahansa, ovat lisänneet valheellisten väittämien hyväksyttävyyttä.

On huolestuttavaa, että yhteiskunnallisessa keskustelussa kielellisesti kömpelö ja syy-seuraussuhteiltaan ontuva argumentaatio on vallannut alaa ja antanut kasvualustan koeteltuihin tosiasioihin pohjautumattomalle populismille.

Aikana, jolloin ihmiskuntaa koettelevat monet maailmanlaajuiset haasteet, olisi tärkeää, että voisimme perustaa toimintamme tosiasioiden pohjalle.

Hyvä kirjoitetun kielen ymmärrys ja hahmottaminen katkovat tehokkaasti siipiä ”musta tuntuu – sen siis täyty olla näin” -argumentoinnilta.