Vieraskynä: Valoa kansalle

Heti alkuun on todettava, etten muista kolumnin kirjoittamisen olleen koskaan näin vaikeaa, kun kaikkialla pyörii vain yksi puheenaihe, tuo nimeltä mainitsematon pöpö.

Mutta tein päätöksen, että pidän tämän käyttööni annetun pienehkön palstatilan pöpövapaana.

Sen verran joudun kuitenkin sivuamaan vallitsevaa tilannetta, että mainitsen sanan ”peruutus”.

Kyllähän me jouduimme kokemaan tässä taannoin yhden varsin suurenkin peruutuksen, jo ennen tätä hässäkkää.

Jos joku on sattunut unohtamaan, talvi jäi kokonaan tulematta täälläpäin Suomea.

Nyt kuitenkin Eurajoen itseoppineena oraakkelina ennustan, että kevät ei tule kokemaan samaa kohtaloa.

Siitäkin uskallan olla melkoisen varma, että huhtikuukin tulee näkemään päivänvalon – ja tämä tulee tapahtumaan viikon kuluttua.

Sen sijaan kesään asti tuo viimeisenpäälle viritetty 5G-kristallipalloni ei näe, joten valitettavasti sen kohtaloon täytyy palata myöhemmässä vaiheessa.

Mutta palatakseni kevääseen – kukaan ei tänäkään vuonna tiedä, mitä se tuo tullessaan, mutta varmaa on, että aurinko lämmittää jo mukavasti.

Valoisan ajan määrä lisääntyy koko ajan, ja se vaikuttaa väkisinkin ainakin allekirjoittaneen mielialaan.

Kuukausia kestänyt marraskuu on viimein selätetty, eikä heti töistä kotiin tullessa tarvitse veivata sälekaihtimia kiinni ja sytyttää kaikki mahdolliset tunnelmavalot ja kynttilät.

Kuten moni tietääkin, meidän perheen aikuisten harrastuksiin kuuluu ympäri vuoden metsissä pyöriminen, ja välillä se tarkoittaa ihan kirjaimellisesti umpiryteikköä, ei suinkaan helppokulkuista pururataa.

Se, mitä kaikkea noilla reissuilla näkee, on ihan mahtavaa: ihan läheltäkin voi löytää uusia, upeita paikkoja.

Olen niin hörhö, että saatan ihan oikeasti ottaa kolmesataa valokuvaa kivannäköisestä kivestä, puhumattakaan taivaasta, joka kaikkine väreineen ja pilvineen on mielestäni ihan käsittämättömän hieno.

Myönnettäköön, etten itsekään osaa joka päivä nauttia täysillä siitä kaikesta kauniista, jota ympärilläni on, välillä tulee oltua suorastaan ällöttävän pinnallinen – mutta hei, ainakin yritän ottaa ilon irti pienistä asioista.

Lämpimästi suosittelen jokaiselle, jota on siunattu näkökyvyllä, avaamaan silmänsä ja katsomaan ulos ikkunasta, jos ulkoilu ei jostain syystä onnistu.

Kaikesta pahasta ja ikävästä huolimatta maailma on kuitenkin aika kaunis paikka.