Viidellä vuosikymmenellä valmentanut Kari Latvanen uskoo Euran Pallon yllättävän Kolmosessa: "Sarja on nuorille hyvä ponnahduslauta ja täällä pelataan jo jalkapalloa"

Kari Latvanen on aina pitänyt jalkapallosta ja ihmisten kanssa toimimisesta. Niinpä euralaisella lähtee jalkapallovalmentajana käyntiin jo viides vuosikymmen. Kuva: Eetu Setänen

Kari Latvanen, 63, on nähnyt vaihtopenkiltä pelin poikineen. Euralaiskonkarilla lähtee käyntiin viides vuosikymmen jalkapallovalmentajana.

Matkalle on mahtunut seudun seuroista niin Euran Palloa, Pallo-Iiroja, FC Raumaa kuin NiceFutistakin, enimmäkseen kuitenkin aikuisjoukkueita.

Uusi vuosikymmen käynnistyy, kuten ura joskus 1980-luvulla alkoikin: Euran Pallon kolmosdivarijoukkueen valmentajana.

– Onhan niitä vuosia tullut. Ja mikäs siinä, hienoa hommaahan tämä valmentaminen on, Latvanen naurahtaa.

Ajatus valmentamisesta alkoi muhia oman peliuran loppumetreillä. Latvanen lopetti pelit jo alle kolmikymppisenä, muistaakseen vuonna 1986.

– Lopetin, koska aloin juuttua vaihtopenkille, tuli polvivaivoja ja tajusin, etten ollut niin hyvä pelaaja. Halua oli kuitenkin olla jalkapallossa mukana, joten aloin Nurmisen "Tappi" vainaan kannustuksesta käydä tiuhaan tahtiin koulutuksia.

Hauska yksityiskohta on, että Latvanen pelasi itse EuPassa korkeimmillaan kolmosdivaria, mutta on käväissyt valmentajana kentällä kakkosdivarissakin. Samassa ottelussa pelasi Latvasen poika Aleksi, joka edusti sittemmin Ykkösen tasolla Pallo-Iiroja ja FC Hämeenlinnaa.

– Sellainenkin ihme on Eurassa nähty. Vuotta en muista, mutta muistan, että vaihtoja oli jäljellä ja homma sen verran hyvin hanskassa, että sain päähänpiston pistää itseni viideksi minuutiksi kentälle, "Ladu" hymähtää.

Erityisen hyvin Latvasen mieleen on piirtynyt vuosi 1989. Tuona vuonna hän sai suoritettua A-valmentajakurssin, mutta hienoimmat hetket hän koki kentän laidalla.

Kausi muistetaan Eurassa erityisesti englantilaisen Scott Greenin maaleista ja cup-menestyksestä.

Seitsemännen kierroksen ottelu Rovaniemen Palloseuraa vastaan houkutteli Wembleylle euralaisseuran yleisöennätyksen, 1 452 katsojaa. Pääsarjajoukkue RoPS tasoitti pelin vasta lisäajalla ja voitti jatkoajalla.

– Olimme pudottaneet aiemmilla kierroksilla ylemmiltä sarjatasoilta porukkaa solkenaan. Se, kuinka kauhea yleisömäärä Euran pienellä stadionilla oli ja miten meitä kannustettiin, on varmaan ollut valmennusurani hienoin hetki, Latvanen tunnelmoi.

EuPa pelasi kyseisellä kaudella hyvin Kolmosessakin, mutta entisten maajoukkuemiesten Ari Valveen ja Risto Puustisen vahvistama Pallo-Iirot vei nousun euralaisten nenän edestä.

Cupissa kausi huipentui Helsingin Olympiastadionilla pelattuun pikkufinaaliin, mutta junalla otteluun matkanneiden euralaisfanien harmiksi Mäntän Valo vei kannun.

– Se finaalitappio taas on ollut yksi uran pahimpia pettymyksiä. Niin vietävästi harmitti, että toipumiseen meni varmaan kuukauden verran, Latvanen muistelee.

Ajan laukkaamisesta kertoo, että mainittu Green eteni pelaajana aina Englannin Valioliigaan asti, mutta valmentaa nyt 30 vuotta myöhemmin Pallo-Iiroja.

Latvanen huokaisee jalkapallon muuttuneen vuosikymmenten varrella täysin.

– Hullusta, päättömästä juoksemisesta on tultu siihen, että fysiikkapuolella on omat erikoismiehensä. Autoritäärinen valmentaminen on jäänyt pois, mikä on mielestäni todella hyvä, Latvanen pohtii.

Jotkut asiat eivät muutu.

– Monta kertaa ei muisteta, että tämä jalkapallo on kuitenkin juoksulaji. Pienet neppailut eivät auta, jos ei jaksa painaa 90 minuuttia, tokaisee pienpelejä harjoitusmuotona suosiva Latvanen.

Muuttunut ei ole myöskään kuuluisa pukukopin tuoksu. Siellä joukkueen ytimessä, tekemisissä ihmisten kanssa, Latvanen on aina viihtynyt.

– Tykkään myös seurata jalkapalloa ja miettiä peliä. On iso, mutta kiehtova kokonaisuus, millaiseksi saa luotua joukkueen hengen, pelitavan ja fysiikan.

Tällä kaudella Latvanen valmentaa EuPaa yhdessä Sami Lehdon kanssa. Kaksikko johti viime kaudella EuPan Nelosessa neljännelle sijalle, joka tarjosi mahdollisuuden nousuun.

Seurajohto päätti pohdinnan jälkeen ottaa paikan Länsi-Suomen Kolmosessa vastaan ja vahvistaa euralaista runkoa muutamalla uudella pelaajalla.

Turun seudun alasarjajoukkueissa pelanneista nigerialainen Kingsley Ozegbe tuli alakerran luudaksi ja irakilainen Ahmed Majed Ahmed Al-Shaikhli sarjakauden kynnyksellä maalintekijäksi. 

Kapteeniksi valittu Miika Pertola ja Aleksi Pihlainen siirtyvät Pallo-Iiroista ja tuovat kokemusta Kakkosesta.

Porin suunnalta EuPa saa apuja yhteistyösopimusten turvin. Kakkosessa pelaavasta FC Jazzista palloja torjumaan tulee oma kasvatti Tuukka Nurmi. Ykkösen Musan Salamasta Euraan saattaa tulla kauden aikana useampiakin vahvistuksia. 

– Jos kaikki menee, kuten on suunniteltu, niin saamme hyvän joukkueen Kolmoseen ja pystymme tappelemaan suorasta säilymisestä. Moni tulee yllättymään meidän pelistämme. Olen melko varma, ettei Eurasta haeta helposti pisteitä, Latvanen lupaa.

Kun Latvanen katsoo asiaa koko satakuntalaisen jalkapallon näkökulmasta, Kolmonen olisi hänen mielestään EuPalle hyvä sarjataso. Porissa hän näkisi mielellään joukkueen liigassa tai Ykkösessä, Raumalla Ykkösessä tai Kakkosessa.

– Kolmonen on hyvä ponnahduslauta nuorille, jotka ovat kiinnostuneita jatkamaan jalkapallossa eteenpäin. Ja minun mielestäni tässä sarjassa pelataan jo sen verran kovia joukkueita vastaan ja sen tasoista jalkapalloa, että sitä on kiva tulla katsomaankin.

Länsi-Suomen Kolmosen avausottelu EuPa-Masku lauantaina 27.6. Euran Wembleyllä kello 15.