– Kuusi on saanut kasvaa pihassa kaikessa rauhassa, sillä sen vieressä ei ole kilpailevia kuusia. Tämä puu oli jo silloin, vuonna 1992 tässä, kun aloin rakentaa taloani tälle tontille, kertoo Voiluodolla asuva Pentti Lehtinen.
Lehtisen koti sijaitsee tontilla, jonka hänen isänsä osti ”torppari Koivistolta” vuonna 1931. Koivisto oli istuttanut tontille marjapensaita ja hedelmäpuita. Osa niistä jouduttiin jättämään Lehtisen uudisrakennuksen alle.
– Vaikka tämä kuusi oli isän talon rakentamisen aikoihin paljon pienempi kuin nyt, niin sen verran sillä kuitenkin oli jo kokoa, ettei siihen koskaan yletytty laittamaan jouluvaloja, Lehtisen Merja-tytär muistelee.
Vuosien saatossa Lehtisen pihakuusi on kasvattanut niin paksuutta kuin korkeuttakin. Arviolta 40–50-vuotias puu kurottuu nyt noin 20 metriin.
– Onhan se komea, mutta talo on vähitellen jäänyt sen varjoon niin, että tuntuu kuin ikkunoissa olisi koko ajan verhot edessä. Lisäksi kuusi roskaa kauheasti; vesikourut ja ulko-oven edusta ovat täynnä neulusia, eikä se tee hyvää talon katolle muutenkaan, Pentti Lehtinen toteaa.
Kuusen juuret ovat syvällä maassa, joten myrskytuulet eivät ole pelottaneet Lehtistä – hän on luottanut siihen, että puu pysyy pystyssä.
– Ukkosilmalla tietysti huolettaa se, että salama voi iskeä korkeaan kuuseen, tytär huomauttaa.
Merja Lehtisen mukaan kuusen kaatamisesta oli ollut puhetta jo aikaisemminkin, mutta asia oli jäänyt, sillä kaikki perheenjäsenet eivät olleet yksimielisiä sen kaatamisesta.
Nyt tilanne on toinen, ja siksi Pentti Lehtinen päätti tarjota kuustaan Rauman Kauppatorin joulukuuseksi.
– Kaupungin Wihertoimesta tuli pari miestä puuta katsomaan ja arvioimaan, miten kaato tapahtuisi. He pitivät kuusesta, koska sen alaoksat eivät ole kasvaneet kovin pitkiksi. Se helopottaa kuljetusta, eivätkä oksat pääse laahaamaan maata kuljetuksen aikana, Merja Lehtinen toteaa.
Rauman kaupunki kaataa Lehtisen pihakuusen reilun viikon kuluttua. Operaatioon tarvitaan ammattimetsureita, kaksi nosturia ja jykevä kuljetuskalusto, sillä kuusi painaa arvioilta kaksi tonnia.
– Puunkaato tehdään aamuyöllä, jotta kuusi saadaan kuljetettua kasitietä torille ennen aamuruuhkaa, Merja Lehtinen tietää.
Kuusi ei nouse Rauman torille ihan koko mitassaan, sillä puun alapäästä osa jää tontille.
– Loppuosasta tehdään poltinpuuta, Pentti Lehtinen toteaa.Kaato-operaatio ei jännitä Lehtisiä, sillä he luottavat siihen, että ammatti-ihmiset osaavat asiansa.
Tuuheaksi ja tasaiseksi kasvaneessa kuusessa on paljon käpyjä, minkä vuoksi se on toiminut lähimetsän oravien ruoka-aittana ja pikkulintujen suojapaikkana.
Onpa Lehtisen tyttärenpoika siihen joskus kiivennytkin.
– Se olikin aika jännittävää, kun poika ei meinannut päästä ollenkaan omin neuvoin alas.
Mukavista muistoista huolimatta Pentti Lehtinen kuitenkin vakuuttaa, ettei hän jää ikävöimään pihakuustaan.
– Tässä lähistöllä kasvaa niin paljon komeita kuusia, että kaupunki voisi tulla hakemaan täältä joulukuusen vaikka joka toinen vuosi, Merja Lehtinen nauraa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.