Winnovassa kahvilan ja konditorian työntekijöiksi opiskelevat saivat taannoin panna kaikki käsityötaitonsa peliin valmistaessaan upeita koristeita sokerista ja suklaasta.
Kuuden päivän pituisella kurssilla Winnovan Rauman-kampuksen opiskelijat perehtyivät sokeri- ja suklaakoristeiden valmistamiseen porilaisen Jauhopojat Oy:n yrittäjän, kondiittorimestari Sanna Granrothin opastuksella.
– Opinnot olivat osa "Täytekakut, leivokset ja konditoriakoristeet" -kurssia, jonka opiskelijat koulutuksen aikana suorittavat, Winnovan elintarvikealan lehtori Riitta Alamäki selvittää.
Sanna Granrothilla on yli 25 vuoden kokemus konditoria-alan opettajana. Puolitoista vuotta sitten hän perusti Poriin oman leipomo-konditoriansa. Yrittäjyydestään huolimatta hän käy edelleen pitämässä konditoria-kursseja alan oppilaitoksissa.
– Sokerityö on konditorian kuningaslaji, sillä se on tekniikaltaan vaativaa, Granroth toteaa.
Samaa mieltä ovat opiskelijat, raumalainen Anne Narkko ja porilainen Ulla Lilja.
– Aluksi vähän hirvitti ruveta toimeen, mutta melko pian materiaali tuli tutuksi, ja aloin ymmärtää, miten sokeria kuuluu työstää, Narkko kertoo.
– Kahdesta kokeilemastamme materiaalista sokeri on ehdottomasti vaikeammin työstettävää kuin suklaa. Sokeri on käsiteltäessä hyvin kuumaa, melkein 200-asteista ja kovetuttuaan se on haurasta. Eilen esimerkiksi kaikki minun sokerityöni menivät rikki, Lilja harmittelee.
Koska sokerikoristeet rikkoutuvat helposti, niitä valmistetaan usein vasta juhlatiloissa.
– Niitä ei juurikaan liikutella paikasta toiseen. Aikoinaan hankin sokerikoristeen omaan hääkakkuuni. Sitä piti tiukasti suojella kosteudelta sammutetun kalkin paloilla, sillä sokerityöt vaurioituvat helposti kosteuden vaikutuksesta, Riitta Alamäki muistelee.
Konditoriakoristeiden valmistamisella opiskelijat osoittivat luovuuttaan, kuin myös materiaalien käsittelyssä vaadittavaa ammattitaitoa.
– Fantasiatöiden valmistaminen on opiskelijoille eräänlainen elämys, Granroth kuvailee.
Suklaatyöt syntyivät ammattilaissuklaasta, jonka massaa opiskelijat työstivät vapaalla kädellä käyttäen apunaan muotoiluvälineitä.
Sokeriteokset puolestaan tehtiin isomaltoosista eli niin sanotusta kondiittorinsokerista.
– Sokeria voi työstää monella eri tavalla: vetämällä, kehräämällä, valamalla, kastamalla tai puhaltamalla, Anne Narkko luettelee.
Ulla Liljan mukaan puhaltaminen osoittautui tekniikoista vaativimmaksi.
Riitta Alamäki kertoo, että konditoriakoristeita valmistetaan nykyään enää kovin harvassa leipomossa.
– Se on kallista käsityötä, eivätkä asiakkaat välttämättä ole valmiita maksamaan koristeista työn vaativuuden edellyttämää hintaa. Tilalle on tullut muista materiaaleista valmistettuja koristeita, joita voi ostaa valmiina kaupan hyllystä. On kuitenkin hyvä, että näiden työmenetelmien perusteita pidetään koulutuksissa yllä, jotta tieto ja taito eivät pääse katoamaan.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.