Winnovassa syntyi makeaa taidetta – katso kuvat upeista teoksista!

Vedenalaista värikästä maailmaa kuvaava teos yhdistelee eri sokerintyöstötekniikoita. Kuvat: Pekka Lehmuskallio

Winnovassa kahvilan ja konditorian työntekijöiksi opiskelevat saivat taannoin panna kaikki käsityötaitonsa peliin valmistaessaan upeita koristeita sokerista ja suklaasta.

Suklaasydän täynnä käsintehtyjä konvehteja.

Kuuden päivän pituisella kurssilla Winnovan Rauman-kampuksen opiskelijat perehtyivät sokeri- ja suklaakoristeiden valmistamiseen porilaisen Jauhopojat Oy:n yrittäjän, kondiittorimestari Sanna Granrothin opastuksella.

– Opinnot olivat osa "Täytekakut, leivokset ja konditoriakoristeet" -kurssia, jonka opiskelijat koulutuksen aikana suorittavat, Winnovan elintarvikealan lehtori Riitta Alamäki selvittää.

Winnovassa opiskelee nyt 12 opiskelijaa kahvilan ja konditorian työntekijöiksi lisäksi kaksi on oppisopimusopiskelijoita.

Sanna Granrothilla on yli 25 vuoden kokemus konditoria-alan opettajana. Puolitoista vuotta sitten hän perusti Poriin oman leipomo-konditoriansa. Yrittäjyydestään huolimatta hän käy edelleen pitämässä konditoria-kursseja alan oppilaitoksissa.

– Sokerityö on konditorian kuningaslaji, sillä se on tekniikaltaan vaativaa, Granroth toteaa.

Anne Narkko (vas.) ja Ulla Lilja haluavat molemmat leipomo-konditoria-alalta itselleen ammatin. Yrittäjyyskään ei ole kokonaan pois suljettu asia.

Samaa mieltä ovat opiskelijat, raumalainen Anne Narkko ja porilainen Ulla Lilja.

– Aluksi vähän hirvitti ruveta toimeen, mutta melko pian materiaali tuli tutuksi, ja aloin ymmärtää, miten sokeria kuuluu työstää, Narkko kertoo.

Salaperäinen makea maailma.

– Kahdesta kokeilemastamme materiaalista sokeri on ehdottomasti vaikeammin työstettävää kuin suklaa. Sokeri on käsiteltäessä hyvin kuumaa, melkein 200-asteista ja kovetuttuaan se on haurasta. Eilen esimerkiksi kaikki minun sokerityöni menivät rikki, Lilja harmittelee.

Kuin pieniä ilmapalloja ovat nämä puhaltamalla syntyneet sokerikoristeet.

Koska sokerikoristeet rikkoutuvat helposti, niitä valmistetaan usein vasta juhlatiloissa.

– Niitä ei juurikaan liikutella paikasta toiseen. Aikoinaan hankin sokerikoristeen omaan hääkakkuuni. Sitä piti tiukasti suojella kosteudelta sammutetun kalkin paloilla, sillä sokerityöt vaurioituvat helposti kosteuden vaikutuksesta, Riitta Alamäki muistelee.

Sokeria värjätään elintarvikeväreillä. Tähän työhön on muun muassa kehrätty sokeria.

Konditoriakoristeiden valmistamisella opiskelijat osoittivat luovuuttaan, kuin myös materiaalien käsittelyssä vaadittavaa ammattitaitoa.

– Fantasiatöiden valmistaminen on opiskelijoille eräänlainen elämys, Granroth kuvailee.

Knypylät ovat tämän suklaakoristeen pääosassa. Käsintehtyjä konvehtejakin voi värjätä elintarvikeväreillä.

Suklaatyöt syntyivät ammattilaissuklaasta, jonka massaa opiskelijat työstivät vapaalla kädellä käyttäen apunaan muotoiluvälineitä.

Isokokoinen sokerityö on näyttävä katseenvangitsija.

Sokeriteokset puolestaan tehtiin isomaltoosista eli niin sanotusta kondiittorinsokerista.

– Sokeria voi työstää monella eri tavalla: vetämällä, kehräämällä, valamalla, kastamalla tai puhaltamalla, Anne Narkko luettelee.

Tavallista ja valkosuklaata yhdistelevä joutsenkoriste kätkee sisälleen suklaisen rasian.

Ulla Liljan mukaan puhaltaminen osoittautui tekniikoista vaativimmaksi.

Riitta Alamäki kertoo, että konditoriakoristeita valmistetaan nykyään enää kovin harvassa leipomossa.

– Se on kallista käsityötä, eivätkä asiakkaat välttämättä ole valmiita maksamaan koristeista työn vaativuuden edellyttämää hintaa. Tilalle on tullut muista materiaaleista valmistettuja koristeita, joita voi ostaa valmiina kaupan hyllystä. On kuitenkin hyvä, että näiden työmenetelmien perusteita pidetään koulutuksissa yllä, jotta tieto ja taito eivät pääse katoamaan.