Tia Rautakoura on touhunnut hevosten kanssa koko ikänsä. Tallitöitä hän ryhtyi tekemään jo 16-vuotiaana. Hän laskeskeleekin, että niissä hommissa on tullut oltua jo parikymmentä vuotta.
Tia Rautakouran pakettiauton lämpömittari näyttää 21 pakkasastetta, kun hän kurvaa aamuvarhaisella eurajokelaisen Mattilan hevostallin pihaan.
Rauman Lapista tuleva nainen on pukeutunut lämpimästi ja kerroksittain. Näin sisällä tallitöissä vaatetta voi tarpeen tullen vähentää.
Tänään Tia on herännyt ”vasta” viideltä, sillä aikaisempiakin aamuja hänen viikkoihinsa mahtuu. Niinä aamuina herätyskello soittaa neljän maissa.
– Riippuu, missä tallit sijaitsevat, tai mitä muuta päivään on sovittuna, Eurajoen lisäksi Raumalla, Huittisissa ja Porissa parhaillaan tallitöitä tekevä Tia kertoo.
Hevoset ja koirat ovat liittyneet Tian elämään nuoruudesta asti. Alakouluikäisenä hän osallistui ratsastusleireille, mutta piti hevosten hoitamisesta ja tallitöistä enemmän kuin varsinaisesta ratsastuksesta.
Tallitöitä hän on tehnyt säännöllisesti 16-vuotiaasta lähtien.
– 20 vuotta tulee juuri täyteen, eli voin sanoa olevani aika rutinoitunut näihin hommiin, hän hymyilee.
Muiden ihmisten hevosia ja talleja työkseen hoitavalla on iso vastuu ja paljon muistettavaa. Esimerkiksi pakkasella pitää varmistaa, että hevosilla on vettä juotavaksi, tallissa vesiputket eivät jäädy ja ilmaluukut ja ovet ovat suljettuina.
– Hevosia pitää myös osata käsitellä yksilöllisesti ja ilman kiirettä, Tia huomauttaa.
Lisämaustetta työhön tuovat hevosten erilaiset loimitus- ja ruokintakäytännöt, kussakin tallissa vallitsevat omat säännöt sekä tietenkin sääolosuhteet.
– Nämä hommat ovat sellaisia, että tallille on mentävä säässä kuin säässä. En voi jäädä kotiin peiton alle, vaikka keli olisi kuinka hurja. Pitää vaan osata pukeutua sään mukaan. Rakastan ulkotöitä, ja jos joutuisin vaikka toimistohommiin, en tietäisi, mitä tekisin, hän naurahtaa.
Mattilan tallissa asuu 16 hevosta, jotka Tia ensitöikseen aamulla ruokkii. Sen jälkeen hevoset loimitetaan ja viedään ulos tarhaan.
– Täällä saan täytettyä hevosten juoma-astiat vedellä letkun avulla. Kaikissa talleissa ei ole sitä mahdollisuutta, vaan vedet täytyy viedä tarhoille ämpäreissä.
Kun talli on tyhjä hevosista, Tia ryhtyy siivoamaan karsinoita ja pussittamaan hevosten päivä- ja iltaheiniä. Lopuksi hän lakaisee lattiat ja tarkistaa hevosten ruoka- ja vesikupit.
– Sen jälkeen laitan vielä hevosten aamuheinätkin valmiiksi ja siivoan tarhoja.
Sosiaalinen ja seurallinen Tia myöntää, että toisinaan hän kaipaa talliin kaveria, jonka kanssa voisi jutella.
– Sama homma on kotisiivouksissa. Usein sielläkin työskentelen yksinäni. Minulla on kuitenkin usein kuulokkeet korvilla, ja kuuntelen radiota. Välillä soittelen samoja hommia tekeville kavereilleni, sillä vertaistuki on tärkeää – sekä huumori ja tilannekomiikka.
Joissain kotisiivouskohteissa Tia kutsutaan kahvittelemaan siivousurakan jälkeen.
– Se on mukavaa, tulee hoidettua samalla sosiaalista puolta, hän toteaa hymyillen.
Fyysisesti raskas talli- tai siivoustyö ei ole Tian mukaan ”joka jantterin hommaa”.
– Olen tottunut fyysiseen kuormitukseen ja opetellut tekemään asiat mahdollisimman ergonomisesti. On tärkeää kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, miten tavaroita nostelee. Onneksi minulla on kroppa hyvässä kunnossa. Käyn joogassa, jalkahoitajalla, hierojalla ja fyssarillakin. Lisäksi lenkkeilen koirien kanssa metsässä, ja isännän kanssa pyöräilemme kesäisin.
Tia on suorittanut maatalousalan perustutkinnon hevosten hoidossa ja kasvatuksessa. Hän valmistui vuonna 2006 Kiuruveden Ylä-Savon ammattioppilaitoksesta.
Samana vuonna hän astui vapaaehtoiseen asepalvelukseen Porin Prikaatiin Säkylään. Siellä kului vuosi, ja häntä pyydettiin jäämään prikaatiin kouluttajaksi.
– En kuitenkaan suostunut, sillä minulla oli tiedossani mielenkiintoinen keikka laivalla. Lähdin kuudeksi viikoksi laivalle tekemään moottorien kuumaeristyksiä. Laiva seilasi silloin Karibianmerellä.
Alkujaan Raisiosta kotoisin oleva Tia perusti toiminimen vuonna 2010. Talli- ja siivoustöiden sekä koira- ja hevoshieronnan lisäksi Tia tekee kaikenlaisia ”keikkahommia”.
Esimerkiksi loppukesällä hän osallistui sadonkorjuuseen kaalipellolla.
Hän toteaa, että auttamisen halu on hänelle sisäänrakennettua.
– Minussa asuu sellainen pieni hyväsydäminen otus, joka haluaa auttaa muita. Eniten nautin siitä, kun saan olla luottamuksen arvoinen. Toki näistä hommista täytyy tykätä. Vaikka olenkin renki, saan kuitenkin toimia itsenäisesti ja valita työni itse.
Harrastuksekseen Tia ilmoittaa impro-näyttelemisen ja maanpuolustustyön, jota hän toteuttaa Lounais-Suomen maanpuolustuspiirin riveissä.
Paljon ihmiskontakteja sisältävät harrastukset tuovat hänelle vastapainoa muutoin varsin yksinäiseen työarkeen.
Tia Rautakouran ansiot maanpuolustusharrastuksessa saivat viikonloppuna tunnustuksen, kun hänelle myönnettiin Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen rautainen ansiomitali. Sotilasarvoltaan hän on tällä hetkellä reservin ylikersantti.
Yksin puurtaja -juttusarjassa esittelemme yksinään töitä tekeviä raumanseutulaisia. Tunnetko jonkun yksinään töitä puurtavan tyypin? Lähetä vinkki: elina.helkela@lansi-suomi.fi
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.