Avioliitto voi syntyä suvun järjestämistä sokkotreffeistä

Manpreet Chaggar esittelee kuvaa omasta hääseremoniastaan, joka järjestettiin viime vuonna. Vaikka Chaggarille esiteltiin sopivia kumppaneita, hän löysi lopulta aviomiehen itse.
Manpreet Chaggar esittelee kuvaa omasta hääseremoniastaan, joka järjestettiin viime vuonna. Vaikka Chaggarille esiteltiin sopivia kumppaneita, hän löysi lopulta aviomiehen itse. Kuva: Anne Salomäki

Manpreet Chaggarin isoisä suuttui kerran niin, että piti Chaggarille ja tämän äidille pitkään mykkäkoulua. Britanniassa kasvanut Chaggar ei ollut kiinnostunut aviomiesehdokkaasta, eikä äiti halunnut painostaa tytärtään.

Vaikka tuolloin Chaggaria raivostutti, nyt häneltä heruu ymmärrystä. Aiemmille sukupolville tilanne oli toisenlainen, ja isoisä ehkä kantoi vastuuta isänsä menettäneen lapsenlapsensa tulevaisuudesta.

– Isoisäni ajatteli vanhanaikaisesti. Äitini ikäiset naiset näkivät etukäteen ehkä vain kuvan tulevasta miehestään.

Naisilla nykyään enemmän sananvaltaa

Britannia on myös ympäristönä erilainen. Chaggarin äiti meni naimisiin Keniassa, ja suku on kotoisin Intiasta. Tohtori Raksha Pande Newcastlen yliopistosta kertoo, että Britanniassa eteläaasialaisten ja intialaisten keskuudessa järjestettyihin avioliittoihin liittyy nykyään lähes aina valinnanvapaus. Jotkut kutsuvat tällaisia avioliittoja puolijärjestetyiksi tai avustetuiksi.

– Käytännöt ovat muuttuneet merkittävästi viime vuosikymmeninä. Esimerkiksi naisilla on nykyään paljon enemmän sananvaltaa kuin heidän äideillään, koska he ovat usein kasvaneet Britanniassa ja he ovat yhä useammin taloudellisesti itsenäisiä.

Rakkaus syntyy liiton myötä

Panden mukaan Etelä-Aasian kulttuureissa tehdään ero järjestettyjen ja ”rakkausavioliittojen” välille.

– Suurin ero järjestettyjen ja rakkausliittojen välillä on se, että järjestetyssä avioliitossa rakkaus ei ole liiton perusta vaan yksi yhteiselon myötä kehittyvistä onnellisen liiton rakennuspalikoista.

Uskonnoltaan sikhi Chaggar alkoi saada sukulaisiltaan sopivaksi katsottujen miesten kuvia ja yhteystietoja noin 25-vuotiaana. Nyt hän on 28-vuotias ja naimisissa – mutta itse löytämänsä miehen kanssa. Myös aviomies on sikhi, mikä Chaggarin mukaan helpottaa asioita.

Joillekin perheille on myös tärkeää, että tuleva puoliso on esimerkiksi samaa kastia, mitä Chaggar ei ymmärrä.

– Uskontommekin perustuu sille, että kaikki ovat samanarvoisia. Miksi me sitten luomme itse näitä erotteluja?

Kaikki liitot ovat kompromisseja

Järjestetyt avioliitot nähdään Britanniassa eteläaasialaisena ilmiönä. Pande muistuttaa, että samaa tapahtuu muissakin vähemmistöryhmissä. Maailmalla esimerkiksi Japanissa vanhemmilla on tapana esitellä lapsiaan sopivina pidetyille kumppaneille.

Järjestettyihin avioliittoihin liittyy Britanniassa myös stigmaa. Pande huomauttaa, että länsimaissa ydinperhe ja romanttinen rakkaus nähdään usein edistyneimpänä perhemuotona ja muunlaisia perinteitä kohtaan suhtaudutaan ongelmana. Panden mukaan eroja joskus liioitellaan.

– Kaikki avioliitot ovat jollakin tavalla rakkauden ja käytännön asioiden kompromissi, myös länsimaissa. Myös lännessä puolisot tulevat usein samanlaisesta taustasta tai yhteiskuntaluokasta.

Chaggarin oma ystäväpiiri on kansainvälinen, eivätkä hänen ystävänsä ole ihmetelleet esittelykäytäntöjä. Avioitumisen vauhti on kuitenkin monille länsimaalaisille shokki. Chaggar alkoi suunnitella miehensä kanssa häitä tunnettuaan viisi kuukautta. Avoliitto ei kuulu tapoihin.

– En ole taikauskoinen, mutta heti tavattuani mieheni tiesin, että naimisiinmeno on oikea ratkaisu.

Joissakin tapauksissa kiirettä voi lisätä perheen painostus. Sekä Chaggarin että Panden mukaan naimisiinmenon paine alkaa kasvaa kolmenkympin lähestyessä.

Köyhyys voi pakottaa avioon

Lontoo

STT

Järjestettyjen avioliittojen yksi ääripää on pakkoavioliitto, jonka uhriksi voivat joutua sekä miehet että naiset. Pakkoavioliitot kriminalisoitiin Britanniassa viime vuoden kesäkuussa, ja lisäksi maassa toimii sisä- ja ulkoministeriön yhteinen pakkoavioliittoyksikkö.

Viime vuonna yksikön tutkittavaksi tuli runsaat 1 200 tapausta yli 80 maasta. Yksikkö tarjoaa palveluitaan ulkomailla, jos tarvitsijana on Britannian kansalainen.

Tohtori Khatidja Chantler Central Lancashiren yliopistosta muistuttaa, että vaikka suurin osa tapauksista tulee ilmi eteläaasialaisissa yhteisöissä, pakkoavioliitto ei rajoitu ainoastaan niihin.

– Myös niin sanottuja häpeä- ja postimyyntiavioliittoja voi pitää pakkoavioliittoina, Chantler sanoo.

 Pakkoavioliitto ei Chantlerin mukaan liity vain kulttuuriin, vaan myös esimerkiksi köyhyyden ja maahanmuuttopolitiikan kaltaisiin rakenteellisiin tekijöihin. Maailmanlaajuisesti pakkoavioliittoihin vaikuttaa erityisesti köyhyys. Ratkaisu ei siis löydy pelkästään kulttuuria ja perinteitä katsoen.

Chantler kertoo pakkoavioliittojen vaikuttavan uhreihin esimerkiksi siten, että he eristäytyvät, jopa yrittävät itsemurhaa tai jäävät koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle.

– Monet uhrit kuitenkin haluavat suojella sisaruksiaan tai omia lapsiaan, jotta he eivät joutuisi kärsimään samalla tavalla.

Chantler toivoo, että pakkoavioliittojen vastaiseen työhön ja uhrien auttamiseen laitettaisiin lisää rahaa. Monilla uhreilla ei ole itsellään taloudellista mahdollisuutta etsiä apua. Myös vähemmistöjen naisille suunnatuilla palveluilla voidaan auttaa heitä tukemaan naisia oman yhteisönsä sisällä.

Lisäksi kouluttamalla sosiaalityöntekijöitä ja esimerkiksi opettajia ja poliiseja edesautetaan pakkoavioliittotapausten tunnistamista.