Viimeistään Ukrainan mystiset vihreät miehet ja venäläisessä mediassa tämän tästä leimahtavat lapsisieppausdraamat ovat havahduttaneet suomalaisetkin ymmärtämään, mitä tarkoittaa informaatiosota. Virallinen Venäjä vääristelee totuutta sujuvasti piittaamatta siitä, että sen tiedetään valehtelevan.
– Informaatiosotaa käydään mielipiteistä. Sen kohde on arkeaan elävä kansa, eivät sotilaat, sanoo Infosota-kirjan kirjoittanut sotatieteiden tohtori Saara Jantunen.
Sotaa käydään mielikuvilla
Jantusen mukaan siinä, missä Suomelle on tärkeää pysytellä konfliktin ulkopuolella, tietää Venäjä käyvänsä sotaa. Eikä informaatiosotaa voiteta faktoilla, vaan mielikuvilla.
Tutkijan mielestä ainoa ratkaisu on sanoa asiat suoraan. Ilmatilaloukkaukset ovat rajaloukkauksia, ja valehtelu on valehtelua, vaikka se tulisi diplomaatilta.
– Mikäli emme suostu näkemään todellisuutta sellaisena kuin se on, emme myöskään huomaa, kuinka olemme jatkuvan informaatiovaikuttamisen kohteena, hän sanoo torstaina ilmestyneessä kirjassaan.
Venäjä painostaa ja uhkailee
Jantunen työskentelee Puolustusvoimissa ja se riittää monelle syyksi, miksi hän ei saisi sanoa esimerkiksi olevansa Nato-myönteinen.
– Suomessa ei tunnu olevan ihmisiä, jotka saisivat vapaasti ottaa kantaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Nato on asia, josta suomalaiset voivat ehkä äänestää jonain päivänä. Miksei siitä voisi puhua?
Jantunen sanoo olevansa huolissaan suiden tukkimisesta. Se on omiaan estämään terveen turvallisuuspoliittisen keskustelun syntymisen Suomeen.
Hänen mukaansa Venäjä painostaa, uhkailee ja vääristelee, koska se haluaa vaikuttaa suomalaiseen poliittiseen päätöksentekoon tavalla, joka ei enää edusta suomalaisten todellista tahtoa.
Tästä kertovat tutkijan mukaan esimerkiksi suomalaista Nato-keskustelua leimaavat fraasit kuten ”1 300 kilometriä yhteistä rajaa”, ”geopoliittiset intressit” ja ”Venäjän reaktio”.
– Länsikin vaikuttaa meihin, mutta en koe sen spesifisti uhkailevan sillä, millaisia seurauksia päätöksillämme olisi.
Netissä syötetään pajunköyttä
Informaatiosodaksi voi Jantusen mielestä luonnehtia myös ei-valtiollisten toimijoiden käymää taistelua yleisestä mielipiteestä.
Yleisölle syötetään jatkuvasti pajunköyttä Internetissä. Mielipiteisiin vaikutetaan tavoilla, joita emme edes huomaa. Samaan aikaan valtamediaa syytetään valehtelusta ja asioiden pimittämisestä.
– Samoja mekanismeja käytetään muissakin kuin Venäjä- tai Ukraina-keskusteluissa. Poliisin mukaan tällä hetkellä leviää valtavasti vääriä tietoja ja keksittyjä juttuja maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden rikoksista.
Väärällä tiedolla kyllästetään
Tutkijat puhuvat kyllästämisestä. Kun väärää tietoa tarpeeksi rummutetaan, siitä tulee ihmisten mielessä totta. Kun turvapaikanhakijan oikea rikos sitten joskus uutisoidaan, ihmiset ajattelevat, että tuotahan tapahtuu koko ajan.
– Sosiaalisen median ongelma on se, että vaikka siellä on paljon hyvää, ihmiset edustavat siellä itseään ja omaa agendaansa. Ihmiset jakavat väärää tietoa siksi, että haluavat jakaa. Logiikka on se, että jos valtamedia ei kerro siitä maailmasta, jota he edustavat, se on puolueellinen.
Valtamedian kyseenalaistaminen on keskeinen teema infomaatiosodankäynnissä. Jos valtamediaa ei ole, on ihmisten päätöksenteon entistä vaikeampaa perustua tosiasioille.
– Olisi terveellistä, jos journalistit ja viranomaiset vastaisivat niihin kysymyksiin, että vaietaanko nyt tosiaan jostain vai onko jokin syy, miksi asioita ei käsitellä. Parasta kaikille on käsitellä syytökset julkisesti ja vastata faktoilla.
”Stubbin tyttöystävä ja Naton trolli”
Helsinki
STT
Sotatieteiden tohtori Saara Jantunen, 34, on saanut lukea monenlaista luonnehdintaa itsestään MV-lehden sivuilta, Facebookista ja nettipalstoilta. Milloin hän on Alexander Stubbin tyttöystävä, milloin CIA:n agentti tai Naton trolli.
– Pahin ilmaisu on ehkä ollut ruma Matahari, hän nauraa.
Nuori ja suorapuheinen kaupunkilaisnainen, joka työskentelee Puolustusvoimien palveluksessa informaatiosodankäynnin asiantuntijana, ei ole helppo pala nieltäväksi kaikille. Varsinkaan kun hän on kertonut suhtautuvansa myönteisesti Natoon, kritisoinut virallista Venäjää ja on vielä feministikin.
– Minut on roolitettu osaksi informaatiosodankäynnin kenttää, vaikka itse koen, että vain tutkin sitä.
Reservin kersantti
Jantunen on syntynyt varuskunnassa. Hän on sotilasarvoltaan reservin kersantti. Häneltä on kysytty, mitä Puolustusvoimissa ajatellaan hänen kirjastaan, mutta ei hän sitä tiedä.
– En tiedä sitäkään, mitä Puolustusvoimissa ajatellaan Sofi Oksasen kirjoista. Ei se ole relevanttia. Ikään kuin viranomainen tai tutkija voisi puhua vain asioita, jotka pönkittävät sen hetken vallanpitäjää. En ole mikään äänitorvi tai kätyri, mutta en myöskään olisi töissä Puolustusvoimissa, jos en allekirjoittaisi sitä, mitä siellä tehdään.
Hän kertoo dokumentoineensa Infosota-kirjaan omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan, koska ei halunnut mässäillä muiden kokemuksilla.
– On ihmisiä, jotka haluavat suhtautua minuun kriittisesti ja se on ihan okei. Moni on esimerkiksi sanonut, että en voi ymmärtää suomettumista, koska en ole elänyt silloin. Mutta siksihän minä just ymmärrän. Olen syntynyt vapaaksi, minun ei ole tarvinnut nöyrtyä. Se ärsyttää tosi monia, kun sanon näin.
Sekin ehkä ärsyttää, että Jantunen on niin rohkea. Yhdysvalloissa hän asteli uteliaisuuttaan kukkamekossa armeijan rekrytointipisteeseen vain testatakseen, miten häneen suhtauduttaisiin.
– Olisivat ne saattaneet ottaa, jos olisi ollut viisumi.