Maastohiihtomaajoukkueeseen 1970-luvulla kuuluneen Kaija Härkinin mukaan Hiihtoliiton silloinen päävalmentaja Immo Kuutsa ei suostu myöntämään aikakauden dopinginkäyttöä.
Härkin avasi asiaa kahdeksan vuotta sitten Arto Halosen dokumentissa Sinivalkoinen valhe ja palasi aiheen pariin Karjalaisen lauantaina julkaisemassa haastattelussa. Hän kertoi tavanneensa Kuutsan Kuopiossa myöhemmin ja on pyytänyt tätä myöntämään 1970-luvun asiat.
– Kuutsa suuttui eikä hän uskalla kohdata tätä asiaa. Immo oli veridopingin guru, mutta hän ei tule tunnustamaan sitä koskaan. Minua hän ei valinnut mukaan verensiirtoihin urani aikana, pitkään Kuopiossa asunut Härkin kertoi Karjalaiselle.
Kuutsa kiistää kiellettyjen aineiden tarjoamisen.
– Ne ovat Kaijan omia olettamuksia. Kun tapasimme, niin sanoin, että älä höpötä turhia asioita. Hän tietää, etten ole tarjonnut hänelle yhtään mitään tai tehnyt mitään pahaa, Kuutsa sanoi lehdelle.
– Kaijan kyvyt eivät riittäneet maajoukkueessa ja hän jäi arvokisojen ulkopuolelle, koska ei pärjännyt riittävän hyvin. Sen jälkeen hän on halunnut tuoda esille katkeruuden minua kohtaan, Kuutsa jatkoi.
Kuolema kosketti
Pohjoiskarjalaista Valtimon Vasamaa edustanut Härkin valittiin Suomen joukkueeseen Lahden MM-hiihtoihin 1978, mutta paluumatka viimeistelyleiriltä sai dramaattisen käänteen.
– Siilinjärven ja Nurmeksen välillä tapahtui auto-onnettomuus. Näin, kuinka edessäni olleet henkilöautot törmäsivät vastakkain. Menin autojen luo, vedin shokissa toisesta autosta noin 17-vuotiaan tytön ulos ja hän kuoli minun käsivarsilleni. Se oli minulle iso henkinen järkytys, Härkin avasi MM-starttiaikeet pois pyyhkinyttä tilannetta 42 vuotta myöhemmin.
Härkin kertoi käyttäneensä piristeitä uransa loppuvaiheessa ja oli itsekin lähellä kuolemaa, kun 28-vuotiaana päättyneen hiihtouran jälkeen paluu tavalliseen elämään oli vaikea paikka. Härkin kertoi Halosen dokumentissa, että hän hautoi itsemurhaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.