Jesse Maikola on nyt ykkönen. Raumalaiskuski varmisti lauantaina Alastarolla uransa ensimmäisen SM-mitalin, joka on saman tien kultainen. Kuva: Juha Sinisalo
Kuvittele itse, että olet tavoitellut jotain asiaa 23 vuotta, ja tavoite vihdoin täyttyy. Miltä se tuntuu?
Jesse Maikola voi nyt kuvailla omia tuntemuksiaan. Hän ehti jahdata yli kaksi vuosikymmentä ensimmäistä ratamoottoripyöräilyn SM-mitalia, ja viikonvaihteessa Alastarossa se vihdoin varmistui.
Mitalin väri on saman tien kultainen. Raumalainen kruunattiin Open 600 -luokan Suomen mestariksi.
– Se oli tietyllä tavalla jännä olotila. Itse olin tietenkin iloinen, ja onniteluja rupesi siinä heti tulemaan. Samaan aikaan oli tyhjentävä ja huojentunut olo. Se oli hyvin outo tunne, ja sitä kesti jonkun aikaa, Maikola kertaa.
– Lopulta rupesin olemaan vähän nolostunutkin, kun kaikki tuntuivat soittelevan. Oli vähän sellainen olo, että älkää nyt viitsikö. Mutta 23 vuotta sitä mitalia oli SM-tasolla metsästetty erinäisissä luokissa.
Luut pysyivät tällä kertaa ehjinä
Erikoista 39-vuotiaan Maikolan uratarinassa on se, että hänestä tuli jo 11 vuotta sitten PM-mitalisti. Täydellinen onnistuminen SM-tasolla kuitenkin antoi odottaa itseään pitkään.
– Monena vuonna on käynyt siten, että kauden alusta parin kisaviikonlopun jälkeen olen ollut pisteykkösenä ja sitten on pamahtunut milloin ranne, milloin solisluu. Aika musertavaa sekin on ollut, Maikola myöntää.
Nyt vauhti oli kohdallaan läpi kauden eikä kolhuja tullut. Kausi käsitti kahdeksan osakilpailua, joista Maikola voitti viisi ja sijoittui kahdesti neljänneksi.
Keskeytyksiä tuli vain yksi ja sekin sunnuntaina kauden päätösosakilpailussa, kun mestaruus oli jo ratkennut.
Kultamitalin Maikola varmisti lauantain osakilpailussa, jossa hän kaasutteli ruutulipulle neljäntenä.
– Ajoin vesisateessa varman päälle. Tykkään kyllä ajaa sateessa, mutta rupesin kisan aikana miettimään asioita vähän isommassa kuvassa, että miten sen pistetilanne oikein kehkeytyy, Maikola valottaa.
– Olisin voinut riskeerata enemmän, mutta pieni järjen ääni rupesi jyskyttämään. Ajattelin, että varmistetaan tämä nyt heti. Nyt on kerrankin mukava olla jälkiviisas.
Se kannatti, sillä Maikolan sunnuntainen startti päättyi kahden kierroksen jälkeen tekniseen vikaan ja keskeytykseen.
– Tasaisuus oli se, mikä tämän ratkaisi. Nyt ei tullut sitä, että hyvän alun jälkeen tuleen kolme tai neljä nollakisaa, hän huomauttaa.
– Nytkin mukana oli noita nuorempia kavereita, joilla vauhti oli kova, kuten itselläkin joskus.
Lopulta Maikolan voitto oli hyvinkin selvä. Hän keräsi kauden aikana 122 pistettä, kun kakkoseksi sijoittunut äänekoskelainen Erno Kivimäki sai kasaan 83 pistettä.
– Kun maaliviivan ylitin, niin tajusin kyllä, että tämä sijoitus riittää, tämä on nyt tässä. Aika tunteiden vuoristorataa se oli, Maikola muistelee.
Ruuhkavuodet alkoivat hellittää
Jesse Maikola on toisen polven kisakuski. Hänen isänsä Harri Maikola ylsi parhaimmillaan EM-pronssille ja kahmi lukuisia SM-mitaleita.
Euroopan radoille mieli aikanaan myös Jesse Maikola, mutta viisi vuotta sitten hän myönsi Länsi-Suomen haastattelussa, että ne unelmat on kuopattu.
Välivuosia Maikola ei ole pitänyt, mutta välillä liekki paloi himmeämmin.
– Ajaminen oli muutaman vuoden pienemmällä liekillä, kun noita ruuhkavuosia rupesi tulemaan päälle, Maikola naurahtaa.
– Nyt kaksi nuorimmaistakin rupeavat olemaan jo sen ikäisiä, että pystyn itse vähän enemmän taas satsaamaan. Ei viitsi kaikkea kuitenkaan puolison niskaankaan vierittää.
Nälkä sen kun kasvaa syödessä
Maikolalla on 11-vuotias tyttö sekä kuuden ja seitsemän ikäiset pojat.
– Viime vuonna kävin taas vähän enemmän ajamassa ja otin niin sanotusti onkeen noista jutuista. Nyt tämä on lähtenyt uuteen nousuun, Maikola toteaa.
– Tosin nyt vanhempi poitsu aloitti jääkiekon ja hänen kanssaan on käyty myös motocrossia ajamassa. Ja tuossa rupesi nuorimmainenkin jo huutamaan, että hänkin haluaa ajaa. Totesin, että jaaha.
Vaikka tavoite SM-mitalista tuli nyt täyteen, Maikola aikoo jatkaa kuten ennenkin.
– En usko, että arki muuttuu mitenkään. Ihan sama vanha meininki jatkuu, ja kisoja kierretään yhä edelleen. Ennemminkin nälkä kasvaa syödessä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.