Aivokasvain jo toista kertaa riesana – suunnistaja Pasi Ikosen urheilu-ura jatkuu silti, ja tavoitteet ovat kovat

Pasi Ikonen suunnisti Raumalla Rasti-Lukon kevätkansallisten voittoon tänä keväänä. Ikonen kertoo hakevansa tällä kaudella hyviä sijoituksia muun muassa Mynämäen Lukkari-Jukolasta ja SM-keskimatkalta Hyvinkäältä. Kuva: Juha Sinisalo

Huippusuunnistaja Pasi Ikosen, 41, elämä ei ole ollut kaikkein helpoimmasta päästä. Pohjois-Pohjanmaalta Vihannista jo nuorena maailman huipulle ponnistanut Ikonen voitti pikamatkan maailmanmestaruuden jo vuonna 2001, vain noin kuukausi 21-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen. Samoissa Tampereen MM-kisoissa hän otti myös sprintin hopeaa.

Sen jälkeen Ikosen huippu-ura oli aaltoileva. Hän saavutti kolmannen henkilökohtaisen MM-mitalinsa vuonna 2011 Ranskassa pitkällä matkalla, mutta sisäpiirissä tiedettiin, että kaikki ei ole kunnossa. Vuonna 2012 Ikonen astui julkisuuteen: hän kamppaili alkoholiongelman kanssa.

Vuonna 2020 julkaistussa Minna Kaupin elämäkerrallisessa kirjassa Suunta/vaisto Ikosen alkoholismia puitiin laajemmin. Yhdeksän kertaa suunnistuksen maailmanmestaruuden voittanut Kauppi ja Ikonen olivat kihloissa vuodesta 2005 ja erosivat loppuvuonna 2012.

”Parempi laittaa kerralla kuntoon”

Tänä keväänä Ikonen on ollut hyvässä kunnossa – siis urheilullisesti ja henkisesti. Varjoa hyvinvoinnille on tuonut toinen vakava terveydellinen ongelma: aivokasvain, joka viime syksynä leikattiin jo toistamiseen.

Ensimmäisen kerran Ikosen aivokasvain havaittiin huhtikuussa 2017, kun hän kaatui lenkillä pahasti ja löi päänsä. Toukokuussa 2017 tehdyssä leikkauksessa kananmunan kokoisesta kasvaimesta saatiin pois vain noin puolet.

– Eihän sitä saatu ensimmäisellä kerralla kokonaan pois. Silloin annettiin 27 kertaa sädehoitoa ja kuusi kertaa viiden päivän kuuri sytostaatteja. Kasvain saatiin rauhoittumaan pariksi vuodeksi, Ikonen kertoo.

Toinen leikkaus tarvittiin, kun kasvain alkoi jälleen suurentua.

– Kesällä 2020 kuvassa oli jo näkynyt jotain. Viime kesänä varmistui, että kasvaimessa oli uudiskasvua, ja minulta kysyttiin mielipidettä uudesta operaatiosta. Olin vain, että totta kai. Parempi laittaa kerralla kuntoon.

Aivokasvain on Ikosen mukaan hyvälaatuinen, joten pahin mahdollinen hänen tilanteensa ei ole. Ikonen arvelee, että uusi leikkaus on jälleen edessä, jos kasvain lähtee toistamiseen uusimaan.

– Kasvua on tultava jatkossakin riittävä määrä, koska eihän päätä voi ihan loputtomin aukoa.

Ruotsissa kulki hyvin lääkityksestä huolimatta

Toisen leikkauksen jälkeen sädehoitoa ei ole enää annettu, vaan kasvaimen leviämistä on rajoitettu sytostaateilla eli solunsalpaajilla.

– Tällä kertaa ei voitu antaa sädehoitoa, koska sitä tuli niin iso määrä jo siitä ensimmäisestä. Lääkehoito tekee vähän väsyneeksi, mutta esimerkiksi Tiomilassa se ei haitannut suorittamista.

Niin, Ikonen kertoo suunnistaneensa Tiomila-viestissä Ruotsissa toukokuussa vahvan sytostaattilääkityksen alaisena. Hän otti viiden päivän kuuristaan viimeisen annoksen lauantaiaamuna ja suunnisti osuutensa sunnuntaina aamuyöllä.

Ikonen suunnisti Paimion Rastin joukkueessa noin kuuden kilometrin mittaisen seitsemännen osuuden, jonka aikana hän nosti joukkueensa 27. sijalta 23:nneksi. Ikonen hävisi osuudella esimerkiksi viestin kärjessä vaihtaneelle Södertäljen Jonas Leanderssonille vain puolitoista minuuttia. Paimio oli lopulta viestin 20:s.

Pelot ja huolet pienempiä toisen leikkauksen jälkeen

Ikonen tuntuu sietävän sytostaattilääkitystä muutenkin hyvin. Harjoittelusta ei ole tarvinnut juurikaan joustaa sen takia.

– Kerran olen joutunut pitämään lepopäivän treeneistä. Helmikuussa oli yksi päivä, kun en jaksanut.

– Tosi monet eivät pysty tekemään yhtään mitään hoitojen aikana. Olen kiitollinen siitä, että se ei minulla tunnu.

Henkisestikin toinen leikkaus oli hänelle ensimmäistä helpompi.

– Ensimmäisellä kerralla tuli pelkoja ja huolta, että miten tässä käy. Nyt osaan suhtautua tilanteeseen paremmin.

Ikosella on tälle vuodelle vielä urheilullisiakin tavoitteita. Hän haluaa olla Paimion Rastin ykkösjoukkueessa Jukolan viestissä Mynämäellä 18.–19.6. tavoittelemassa hyvää sijoitusta. Lisäksi Ikosta kiinnostaa syksyllä kilpailtava SM-keskimatka.

– Yleisessä sarjassa voisin vielä kerran käydä yrittämässä plaketeille (kymmenen parhaan joukkoon), ikänsä puolesta 40-vuotiaiden sarjaankin kelpaava Ikonen toteaa.

Siviilielämässäkin sujuu nykyään mallikkaasti

Murehtijatyypiksi itseään kuvaileva Ikonen on onnistunut pitämään alkoholiongelmansa viime vuosina loitolla.

– Alkoholismi on sairautena elämän mittainen. En ole enää ajatellut vanhoja asioita. Aiemmin vanhojen murehtiminen on ollut huonoin puoleni. Siihen ei ole tarvinnut mennä enää pariin vuoteen, Ikonen kertoo.

Asiaa on auttanut se, että Ikosen siviilielämä on sujunut jo muutaman vuoden ajan mukavasti. Hän asuu Turussa avovaimonsa Piia Randellin ja pariskunnan yhteisen, vajaan vuoden ikäisen Luna-tyttären kanssa.

– Elämä hymyilee. Pikkutyttö kävelee jo valtoimenaan. Häntä on mukava seurata, Ikonen myhäilee.

Ikonen on ollut jo neljä vuotta töissä Kaarinan kaupungin liikuntapalveluissa.

– Olen muun muassa pitänyt suunnistusopetusta kouluissa, mutta enimmäkseen työ on kenttien hoitamista. Tänä keväänä olen ollut uudessa liikuntahallissa ja toisessa palloiluhallissa, hän kertoo.

Työtehtävät ovat ajoittain vaikuttaneet myös Ikosen harjoitteluun.

– Voin vaikka lannoittaa jalkapallokenttiä treeninä. Siitä tulee kuitenkin kahdeksan kilometriä kävelyä, kun lannoittaa kaupungin kaikki kentät. Lannoituskärry painaa täytenä 30 kiloa, Ikonen kertoo.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.