Harvemmin sitä suomalaisen koripalloseuran toiminnanjohtaja lähtee Espanjaan ammattijääkiekkoilijaksi.Casper Santanen kuitenkin teki niin.
Santanen, 36, ehti toimia reilun vuoden verran Korihaiden toiminnanjohtajana, mutta nyt hänen työnantajansa on CG Puigcerdà.
– Teki mieli vielä lähteä pelaamaan lätkää, kun tuli sopiva juttu vastaan, Santanen perustelee.
Edellisen kerran puolustaja on pelannut jääkiekkoa kaudella 2020–21. Tuolloin hänen yllään oli yhteensä kuudetta kautta norjalaisen Narvik Hockeyn paita.
Paidan rintamukseen oli toista talvea putkeen ommeltuna kapteenin C-kirjain.
– Enhän mä koskaan virallisesti lopettanut jäkisuraani. Tein silloin korona-aikaan jatkosopimuksenkin Narvikiin, Santanen paljastaa.
– Sitten korona lopetti kauden kesken, ja meidät pudotettiin pistekeskiarvon perusteella, vaikka emme olleet pelanneet kaikkia vastaan. Se meni lopulta oikeuteen saakka.
Oikeustaistelun tulos ei ollut seuran kannalta suotuisa, vaan sarjataso vaihtui seuraavaksi kaudeksi. Santasta ei kuitenkaan enää Narvikin nutussa nähty.
– Itselläni meni fiilis. Ei ollut enää kiinnostusta, sillä oli tapahtunut ihan tarpeeksi, hän muistelee.
Liekki syttyi keväällä
Santanen kävi koko talven vain ulkojäillä höntsäilemässä ja sai keväällä 2022 töitä Korihaista.
Vuotta myöhemmin eli viime keväänä hän päätyi vetämään pitkän tauon jälkeen taas varusteet ylleen.
– Ne olivat UJK:n edustuksen sisäisiä pleijareita. Siinä syttyi tunne, että kokeillaas vielä, jos löytyy jostain paikka, Santanen toteaa.
Vaikka Santanen ei kahteen vuoteen ole jääkiekkoa pelannutkaan, hän on pyrkinyt pitämään itseään hyvässä fyysisessä kunnossa.
Kesällä mies veti jäätreenejä kahden muun ulkomailla pelaavan uusikaupunkilaisen eli Jani Kluuskerin ja Marko Virtalan kanssa.
– Kluuskeri pelaa nyt Ranskassa ja Virtala Italiassa, joten aika hauska, että ne kaverit ovat juuri naapurimaissa, Santanen totetaa.
Lukon A:sta Tanskaan
Suurimman osan aikuisten tason peleistään hän on pelannut ulkomailla. Kahden Lukossa pelatun A-juniorikauden jälkeen tie vei yhdeksi kaudeksi TPS:n paidassa SM-liigaan, mutta jo sitä ennen hän ehti tehdä ensimmäisen piipahduksensa tanskalaisessa EfB Ishockeyssä.
Esbjergiä Santanen on pelannut urallaan kolmella kaudella, ja Norjassa hän on kiekkoillut yhdeksänä kautena. Narvikin lisäksi yllä ovat olleet Manglerudin ja Bergenin pelipaidat.
Väliin mahtuu myös kahden kauden mittainen Mestis-piipahdus Kajaanin Hokissa.
– Tänne päätyminen on oikeastaan hauska tarina. Korona-aikaan puhuin pelaamisesta yhden espanjalaisen kaverin kanssa, ja kaivoin nyt hänen yhteystietonsa erään ruotsalaisen kautta, Santanen kertoo.
– Hän puolestaan oli yhteydessä tämän joukkueen valmentajaan, joka oli kysellyt esimerkiksi Kaskisen Kallelta, että millainen kaveri mä mahdan olla.
Kaskinen toimi apuvalmentajana siinä TPS:n liigajoukkueessa, jossa Santanen aikanaan pelasi. Lisäksi hänellä on takanaan yksi kausi Espanjassa FC Barcelonan päävalmentajana.
– Ei hän varmaan mua ihan paskaksi sanonut, kun täällä nyt ollaan, Santanen naurahtaa.
”Kyllä ne luistella osaavat”
Täällä on yhtä kuin Puigcerdàn kaupungissa aivan Ranskan rajan tuntumassa.
Vajaan 9 000 asukkaan kaupunki kuuluu Kataloniaan, ja sen jääkiekkojoukkue CG Puigcerdà on perustettu vuonna 1956.Joukkue on voittanut Espanjan mestaruuden kuudesti, viimeksi vuonna 2020. Viiden viime vuoden aikana se on myös hävinnyt finaalin kolmesti.
Espanjan cupin CG Puigcerdà on voittanut kymmenen kertaa.
Tulevan talven kotikaupunkiinsa Santanen matkusti viime viikon torstaina, ja viikonvaihteessa hän veti ensimmäiset harjoitukset uusien joukkuekavereidensa kanssa.
Tai osan heistä.
– Ei meillä ole ollut kuin reilut kymmenen äijää treeneissä. Täällä on ollut kaikenlaisia lomia, ja on tosi vaikea sanoa yhtään enempää täkäläisen jääkiekon tasosta vielä, Santanen kuittaa.
– Kyllä nyt luistella ainakin osaavat ja ihan kovaa menevät, vaikka ei siinä aina järkeä ole. Aika pienikokoisia tuntuvat olevan.
Ei mitään Mestis-palkkaa
CG Puigcerdàn edellinen suomalaispelaaja oli tällä kaudella Porvoon Huntersissa Suomi-sarjaa pelaava maalivahti Riku Törnqvist, joka edusti joukkuetta kaudet 2019–21.
Viime kaudella Espanjan pääsarjassa pelasi yksi suomalainen eli oululainen Kiekko-Laserin kasvatti Veeti Soila, joka on urallaan pelannut kolmessa joukkueessa Suomi-sarjaa.
– Yllätyin siitä, että täällä saa sen verran palkkaa, että siitä jää vähän käteenkin. Lounaat, kämpät, varusteet ja lennot maksetaan, Santanen paljastaa.
– Ajattelin, että täällä olisi ihan joku Mestis-palkka, mutta ei ollutkaan.
Kaiken lisäksi asunto on Santasen mieleen, vaikka pihalla ei uima-allasta olekaan. Asunto on iso, se on keskustassa ja vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä hallilta.
Kämppäkaverikseen Santanen on saamassa joukkueen ruotsalaispelaajan.
– Pakko sanoa, että mulla oli joskus haave, että olisi kiva mennä juuri Espanjaan pelaamaan ja saisi paketoitua uransa täällä. Onko kyse yhdestä tai kahdesta vuodesta vai pitemmästä ajasta, sen aika näyttää, hän yllättää.
– Voi olla, että tästä kaudesta tulee mielenkiintoisia tarinoita kerrottavaksi. Muutaman kerran on jo hallilla tullut sellainen olo, että onko tämä tottakaan.
Seuran kehittämiseen ei jäänyt aikaa Korihaissa
Casper Santasen urakka Korihaiden toiminnanjohtajana jäi vain reilun vuoden mittaiseksi. Keväällä hän oli jo päätöksensä tehnyt. Jääkiekkoura saisi vielä jatkua.
Espanjalaisesta kiekkokulttuurista todennäköisesti riittää pian tarinoita kerrottavaksi, mutta niin riittäisi myös taipaleesta Korihaissa.
– Tosi vaiherikas jakso se oli. Tapahtui niin paljon asioita, kun oli asuntopaloa, identiteettivarkautta ja haasteita ulkomaalaispelaajien kanssa.Yhdeltä murtui nilkka juuri ennen kuin hänen piti tulla meille, Santanen muistelee.
Asuntopalo tarkoitti Korihaiden amerikkalaispelaajien kämpän tulipaloa marraskuussa. Identiteettivarkaus taas väärennettyä laskua.
– Työssä oli paljon sellaista, mistä tykkäsin, mitä osasin tehdä ja mihin minulla olisi ollut annettavaa. Oli kuitenkin ihan helvetisti kaikkia juoksevia asioita, joiden hoitamiseen meni kaikki aika, Santanen harmittelee.
– Pirusti oli hommaa, ja töitä sai tehdä niin paljon kuin olisi jaksanut. Mutta ne olivat juuri niitä juoksevia asioita, ja seuran kehittämiseen ei jäänyt aikaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.