Sarjasijoitus 11:s eli ensimmäinen pudotuspeliviivan alapuolella.
Sarjajumbo Ässät vain viiden pisteen päässä takana, toisaalta kärkisijaan etäisyyttä 12 pistettä.
Niskassa ensimmäinen kolmen ottelun tappioputki sitten joulukuun 2019.
Hallitsevana mestarina syksyyn lähteneen Lukon alkukausi on ollut pettymys.
– Tässä löytyy vähän kaikennäköistä. Jos mennään positiivinen pää edellä, niin positiivisiin asioihin kuuluu se, että olemme tässä vaiheessa kautta CHL:ssä jatkossa. Se on erinomainen asia, Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedt arvioi.
– Liigassa hyviin asioihin kuuluu, että tässä on noita meidän nuoriamme päässyt aika paljon pelaamaan. Noel Pietilä on pelannut käytännössä kaikki pelit, ja aika paljon on moni muukin päässyt pelaamaan, hän jatkaa.
Juniori-ikäisistä pelaajista liigajäillä ovat esiintyneet uusina niminä myös Sami Päivärinta, Oliver Suni, Iivari Säkkinen sekä yhden ottelun pelanneet Jasse Mäkäräinen, Lenni Hämäläinen ja Ondřej Cubo.
– Heille voi kokonaisuudessaan ryhmänä antaa ison plussan. Heidän tekemisensä on ollut vähintään sitä, mitä heiltä on voinut odottaa.
Nuorissa paljon hyvää
Positiivisiin asioihin Sahlstedt listaa myös seuran juniorijoukkueet. A- ja B-juniorit pystyivät pelaamaan itsensä ylempiin SM-jatkosarjoihin, ja myös C-nuoret ovat matkalla sinne.
Nuorten esiinmarssi näkyi myös maajoukkuevalinnoissa. Leijoniin kelpasi Lukosta vain Vili Saarijärvi, mutta eri maiden nuorisomaajoukkueissa kiekkoilee marraskuun maaottelutauolla täyden tusinan verran pelaajia. He ovat Sami Päivärinta, Oliver Suni, Iivari Säkkinen, Kalle Ervasti, Juuso Helomaa, Thomas Grönlund, Jussi Kähkönen, Libor Nemec (Slovakia), Tobias Faith (Slovakia), Ondřej Cubo (Tshekki), Dominik Petr (Tshekki) ja Daniil Trakht (Ukraina).
– Nämä ovat hienoja juttuja, Sahlstedt toteaa.
Negatiivisten asioiden lista on helppo kirjoittaa pitemmäksi. Vaikka Lukossa oli viime kauden jälkeen tapahtunut isoja muutoksia, joukkueen odotettiin jälleen taistelevan sarjan kärkipäässä.
"Kaikki on täysin avoinna"
Joukkueen oma tavoite on sijoittua runkosarjassa neljän parhaan joukkoon, mikä toki on edelleen täysin mahdollista.
Sarjan ensimmäisen kolmanneksen aikana sinikeltaiset kuitenkin hävisivät enemmän liigapelejä kuin voittivat (10–12).
– Tuloksellisesti ei varmaan kukaan ole tyytyväinen – ei siihen, miten paljon pisteitä olemme saaneet kasaan tai siihen, mikä on sarjasijoitus, Sahlstedt myöntää.
– Positiivista on se, että sarja on tasainen. Kun palikat loksahtavat kohdilleen, kaikki on täysin avoinna. Ei tämä ole katastrofaalinen tilanne, vaan edelleen meillä on saumat pelata itsemme hyville sijoituksille.
Sarjan kärjessä Ilves, KooKoo, Kärpät, TPS ja HIFK mahtuvat pisteen sisään. Lukko on 12 pistettä piikkipaikkaa pitävää Ilvestä perässä.
– Pikkuisen olemme alisuorittaneet, ja siihen on omat syynsä. Mutta ovatko ne sellaisia asioita, joita mä haluan tässä kohtaa avata, Sahlstedt pohtii.
Sahlstedt käytti alkuviikon tilanteen analysoimiseen. Hän halusi koota yhteen nippuun omat ajatuksensa ja kaikki mahdolliset tilastot.
Niiden kanssa on tarkoitus istahtaa liigajoukkueen valmennuksen kanssa samaan pöytään viikon lopulla.
– Vähän joka osasto on alisuorittanut. Kärki ei ole vetänyt niin kuin pitää, ja meidän hyökkäyspelimme on ollut maksimissaan ok. Välillä on ollut huonoja pelejä, mutta olemme olleet tietyllä tavalla tehottomia, Sahlstedt luonnehtii.
Tulos on ollut pettymys
Lukko on tehnyt 54 maalia, mikä on sarjassa kuudenneksi eniten. Enemmän maaleja mättäneistä joukkueista HIFK, KalPa ja Tappara ovat pelanneet enemmän pelejä kuin Lukko.
Lukon verkkoon puolestaan tehty 56 osumaa, mikä on viidenneksi eniten.
– Puolustuksellisesti me emme ole mun mielestäni pelanneet mitenkään huonosti, mutta maalin hinta meidän päähämme on pirun kevyt, Sahlstedt näkee.
Iso kuva on kuitenkin selvä:
– Tuloksellisesti alkukausi on ollut pettymys. Yritetään nyt analysoida ja katsoa totuutta silmään, miksi se on tällä tavalla mennyt. Sen jälkeen yritetään tehdä päätöksiä, mitä tehdään eri tavalla, että saadaan parempi tulos, Sahlstedt lausuu.
– Mun hommani on analysoida, pitäisikö meidän vaihtaa joitain pelaajia tai tarvitaanko lisää pelaajia eli olemmeko jostain vajaita.
Pelaajabudjetissa varaa
Yhden pelaajan Sahlstedt hankki juuri ennen taukoa. Tshekkipuolustaja Ondrej Slovacek saapui Raumalle tiistaina ja puki keskiviikkona ensimmäistä kertaa raumalaisseuran varusteet ylleen.
Lukon kuluvaan kauteen varattu pelaajabudjetti on sarjan kolmanneksi suurin, mutta sitä ei ole kokonaisuudessaan käytetty. Lukolla on varaa edelleen pelaajahankintoihin.
– Loukkaantumiset ovat olleet harmillisia. Kapealla ryhmällä me tietoisesti kauteen lähdimme, ja se kostautui, Sahlstedt harmittelee.
Tavallaan kyse on myös Sahlstedtin strategisesta ajattelusta. Hän haluaa pitää kynsin ja hampain kiinni mahdollisuudesta, että nuoret pelaajat saavat Lukossa mahdollisuuden lyödä läpi.
Ajatusmaailmaan ei sovi, että liigajoukkueeseen hankitaan viisi kentällistä aikuispelaajia. Loukkaantumisten takia nuoria on kuitenkin nyt peluutettu enemmän kuin oli suunniteltu.
– Kun kautta mennään pitemmälle, meidän pitää jatkaa markkinoiden tiirailua. Ei tämä tilanne ole joukkueelle reilua. Kun mennään toiselle puolelle kautta, miehistön pitää riittää, Sahlstedt toteaa.
– Minun pitää myös miettiä, saako valmennus kaiken irti pelaajista ja onko meidän pelitapamme sellainen, että se palvelee pelaajia.
Pelitapojen eron ei pitäisi olla iso
Odotettua heikompien tulosten lisäksi alkukaudella huomiota on kiinnittänyt myös Lukon tapa pelata. Pekka Virran aikakaudella Lukko nojasi voimakkaaseen kiekkokontrolliin, rauhallisiin viivelähtöihin ja pitkiin hyökkäyksiin.
Kun Marko Virtanen hyppäsi puikkoihin, pelitavan piti lähtökohtaisesti pysyä samantyylisenä vain pienillä hienosäädöillä. Virtanen puhui aktiivisesta ja aloitteellisesta pelitavasta, jossa viisikko liikkuu tiiviisti yhdessä.
Nyt Äijänsuolla on nähty kiekkoa, jossa perinteiset sentterihaut ja viivelähdöt ovat minimissään, puolustajat kääntävät nopeasti peliä eteenpäin laitahyökkääjille, pelataan paljon päätykiekkoja ja yritetään luoda tilanteita hybridipitkän avulla.
– Mun mielestäni ero ei ole iso, Sahlstedt toteaa.
– Suurin muutos on nyt se, että meillä ei ole ikinä ykkösajatuksena mennä maalin taakse ja lähteä rauhassa avaamaan peliä sieltä. Viime kaudella riiston jälkeen lähes aina tilanne rauhoitettiin kiekottelemalla, otettiin jengi kasaan ja lähdettiin hyökkäämään yhtenäisellä viisikolla.
Riiston jälkeen nopea kääntö
Nyt Lukon pelissä johtavana ajatuksena on riiston jälkeen kääntää peli niin nopeasti, että vastustaja ei ole vielä ehtinyt saada omaa viisikkoaan puolustusasetelmiin vaan on haavoittuvimmillaan.
Tämän Virtanen selitti jo kesällä.
– Tarkoitus on päästä hyökkäämään mahdollisimman nopeasti ei-organisoitua vastustajaa vastaan, mikä vaatii nopeaa reagoimista, pelin kääntämistä ja nimenomaan viisikon pelinopeutta. Ei mitään yhden miehen mohikaanikarvauksia, hän luonnehti Länsi-Suomen haastattelussa heinäkuun lopulla.
Ajatusten toteutus jäällä on kuitenkin usein ollut varsin sekavaa.
– Tässä tullaan ydinkysymykseen. Olemmeko me löytäneet peliin oikean rytmin? Ei ole tavoitteena hyökätä niin, että yksi tai kaksi lähtee nopeasti hyökkäämään neljää vastustajaa vastaan. Se on isoin juttu, joka ei ole balanssissa, Sahlstedt painottaa.
– Meidän pitäisi saada koko viisikko pelaamaan samaa peliä. Jos joku päättää, että nyt mennään nopeasti ylös, kaikki menisivät samaan aikaan.
Virran pelistä pitäisi oppia pois
Sahlstedt painottaa, ettei nopeasti pystyyn kääntäminen ollut kiellettyä Pekka Virran pelikirjassakaan. Se ei kuitenkaan ollut pelaajen ensisijainen valinta, vaan kiekottelu iskostui turvalliseksi vaihtoehdoksi.
– Molemmat vaihtoehdot olivat kuitenkin selkeästi käytössä.
Urheilujohtaja myöntää, että nykyinen tilanne oli jollain tavalla jopa odotettu. Tämän kauden joukkueesta puolet pelasi pitkään Virran pelitavalla, ja siitä pitäisi nyt oppia pois.
Asian puki sanoiksi erään alkukauden kotipelin jälkeen kapteeni Anrei Hakulinen. Osa pelaajista oli selvästi edelleen kiinni vanhassa, kun taas uusina tämän kauden joukkueeseen pyrkivät pelaamaan Virtasen opein.
– Lähtökohtaisesti pelitapojen eron ei pitäisi olla niin iso, koska edelleen me saamme mennä rauhoittamaan sen pelin maalin taakse. Tarkoitus ei ole näyttää kovin erilaiselta, Sahlstedt painottaa.
Pelitavalliset tekijät selittävät osaltaan, miksi Lukon liigajoukkueessa tällä kaudella nähdyt nuoret ovat olleet nopeasti valmiita pelaamaan liigapelejä. He olivat viime kaudella Virtasen valmennuksessa Lukon A:ssa, joten pelitapa ja harjoitteet ovat tuttuja ja tulevat selkäytimestä.
– Heidän on omalla tavallaan ollut helppo tulla tuohon, koska he tietävät tuon pelin, Sahlstedt vahvistaa.
– Samalla tavalla viime kauden joukkueessa oli pelaajia, jotka olivat olleet ”Peksin” mukana kolme tai neljä vuotta. Tämä joukkue on ollut jäällä tasan kolme kuukautta.
”Pyrkimys on ihan oikea”
Koska viime kausi venyi poikkeuksellisen pitkälle, finaalijoukkueet eli Lukko ja TPS saivat alkukesällä harjoitella vain vajaan viikon yhdessä. Se ei toki suoraan selitä mitään, sillä TPS on sarjassa neljäntenä vain pisteen kärkipaikasta.
– Opin tiellä tässä ollaan, mutta kyllä meillä palikat parempaan on. Se on lohdullinen asia, Sahlstedt näkee.
Marko Virtasen pelikirjaa hän ei kuitenkaan ole repimässä.
– Pyrkimys on ihan oikea. Ei häntä voi syyttää, etteikö tuo olisi looginen ja ihan yhtä hyvä pelitapa kuin joku muukin. Sitä ei ole vain saatu optimoitua, Sahlstedt luonnehtii.
– Välillä peli on sekaista, ja se tarkoittaa silloin, että joku on lähtenyt pelaamaan eri tavalla. Eikä siinä mitään, me tiedostamme asian. Nyt pitää pyrkiä siihen, että yhteinen rytmi löytyy.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.