Uskon, että Pallo-Iirot onnistui herättämään keskustelua jalkapallopiireissä päävalmentajavalinnoillaan. Seuran miesten sekä naisten edustusjoukkueiden uudet valmentajat Joel Grasso ja Aake Rapala ovat vasta 28-vuotiaita Rauman omia poikia, aikuisten tasolla käytännössä täysin katsomattomia kortteja.
Vaikka Grassolla on valmentajakokemusta kymmenen vuotta enemmän kuin Rapalalla, hän oli lopulta pakasta vielä suurempi jokeri.
Miksi jälleen Kakkoseen noussut Pallo-Iirot päätti luottaa lippulaivansa nuoren yllätysnimen käsiin?
Seuran julkisuuteen antamat perustelut ovat totta, mutta niiden taakse kätkeytyy toinenkin totuus.
Pallo-Iirojen kilpailupäällikkö Pasi Lehtonen on perustellut jo useampaan kertaan Länsi-Suomessa ja seuran nettisivuilla valmentajaratkaisuja niin, että seuran strategiaan kuuluu kasvattaa hyvien pelaajien lisäksi myös hyviä valmentajia.
“Seura ei voi polkea paikoillaan, vaan koko ajan pitää olla myös rohkeutta uudistua ja tehdä rohkeita valintoja. Emme voi vain kirjata strategioihin ja kertoa juhlapuheissa, kuinka haluamme kehittää valmentajia, vaan meidän pitää myös toimia strategian mukaisesti. Näimme, että nyt on aika Grassollakin ottaa seuraava askel valmentajaurallaan ja koemme, että hän on siihen valmis.”
Ajatus on hieno. Seuran rohkeudelle pitää nostaa hattua.
Tämä on enemmän urheilujohtamista kuin jonkun vanhemman valmentajan kaivaminen pakosta vain iän tai kokemuksen takia.
Mutta. Länsi-Suomen tietojen mukaan Pallo-Iiroilla oli jonkinlainen keskusteluyhteys myös ainakin Ville Ulasen, Jukka Karjalaisen, Erol Atesin ja Eetu Kaipion kanssa – joskin Karjalaisen kohdalla kysymys taisi olla enemmän tunnustelusta.
Ulanen, 39, loi kannuksensa valmentajana Musan Salamassa, jonka nosti Ykköseen ja johti siellä kausina 2019–20 kahdesti viidenneksi. Ensi kaudella Ulanen valmentaa Rovaniemen Palloseuraa Kakkosessa.
Karjalainen, 39, muistetaan siitä, että hän nosti Myllykosken Pallon Kolmosesta Ykköseen ja sai sittemmin Ykkösessä potkut Vaasan Palloseurasta.
Turkkilaistaustainen Ates, 29, on ollut viime vuodet FC Interin liigajoukkueen apuvalmentajana.
Pallo-Iirojen kapteenina ja juniorivalmentajana vuosina 2016–20 toiminut Kaipio, 33, on valmentanut sittemmin FC Interin B-nuoria ja ollut Kolmosessa Maskun Palloseuran apuvalmentajana. Ensi kaudella hän on Kolmoseen pudonneen Kaarinan Poikien päävalmentaja.
Jos joku näistä valmentajista olisi sanonut kyllä Pallo-Iiroille, olisiko Joel Grasso esitelty uutena päävalmentajana korulauseiden kera. Todennäköisesti ei olisi.
Se toinen totuus on, että meritoituneempien valmentajien palkkapyynnöt olivat tiettävästi liikaa raumalaisseuralle.
Ville Ulasen kanssa seura oli itse asiassa Länsi-Suomen tietojen mukaan erittäin lähellä sopimusta, mutta päätti ilmeisesti viime hetkellä tarkistaa budjettia ja sopimus jäi allekirjoittamatta.
Pallo-Iiroja pelaajana kausina 2007–08 edustanut Ulanen olisi ollut näytöiltään käytännössä paras Satakunnasta saatavilla oleva valmentaja ja tuntunut nimenä askeleelta eteenpäin nousun ja Kimmo Hörkön jälkeen.
Vaikka Ulanen sai viime elokuussa MuSasta potkut, kun joukkue oli valahtanut ensin Kakkoseen ja sielläkin putoamiskamppailuun, hän ehti repiä lähiöseuran pienistä resursseista moneen kertaan kaiken irti.
Hänellä olisi ollut kokemusta, jota altavastaajana Kakkoseen lähtevä Pallo-Iirot saattaa vielä kipeästi tarvita.
Sikäli, että Pallo-Iirot pelasi tuloksellisesti parhaan kautensa 33 vuoteen (19–3–0, maaliero 66–16), on hiukan hassuakin, että päävalmentaja vaihtuu. Se käy kuitenkin täysin järkeen, että Kimmo Hörkkö halusi keskittyä varsinaiseen työhönsä seuran valmennuspäällikkönä.
Hörkön 2,5 vuoden pätkän aikana joukkue harppasi etenkin urheilullisesti ison askeleen eteenpäin: monen pelaajan juoksukunto ja punttitulos paranivat, mikä näkyi Kolmosessa lopulta dominointina kentällä.
Systemaattinen työ näkyi pelitavassakin, mutta on silti vaikea arvioida, miten nykyisellä pelaajaryhmällä pärjää Kakkosessa.
Vahvistuksia kaiketi tarvitaan, ja niitä myös haetaan. Koska uusi valmentaja oli jo valmiiksi Pallo-Iirojen palkkalistoilla, voisi kuvitella, että pelaajiin jäi käytettäväksi hiukan enemmän pelimerkkejä.
MuSan putoamisen jälkeen raumalaiset Juuso Aalto ja Verneri Salminen sekä Raumalta opiskelupaikan saanut Jussi Lemio ovat kyselylistan kärkipäässä.
Millainen valmentaja sitten on ohjakset ottava Joel Grasso?
Grasson vahvuuksien kuvaillaan olevan niin sanotusti videoklippitasolla: hän on ahkera valmentaja, joka hallitsee pelin analysoinnin ja opettamisen teoriatasolla. Plussaksi voidaan laskea myös se, että Grasso tuntee pelaajansa ja edeltäjänsä metodit entuudestaan hyvin.
Kysymysmerkit ovat auktoriteetissa ja kylmässä tuloksenteossa. Grasson ainoassa aiemmassa aikuisten tason pestissä Pallo-Iirojen junioreista koostuva reservijoukkue päätyi Nelosessa kahdesti putoamiseen oikeuttaville sijoille.
Vain aika näyttää, miten Grasso kovassa paikassa lopulta onnistuu. Jos onnistuu, niin Pallo-Iirot voi onnitella itseään ja uskaltautua tarjoamaan jatkossakin vastaavia näytönpaikkoja.
Jos taas Pallo-Iirot haluaa tulevaisuudessa Rauman ulkopuolelta päätoimisen valmentajan, yhden opetuksen tämä valmentajarekrytointi tarjoaa jo nyt. Seuran pitää pystyä kasvattamaan budjettiaan eli suomeksi pulittaa parempaa palkkaa.
Toiminnanjohtaja Janne Koiviston mukaan miesten edustusjoukkueen budjetti oli päättyneellä kaudella noin 67 000 euroa, josta henkilöstökuluihin – siis pelaajiin, valmentajiin ja muuhun taustaryhmään – meni reilut 20 000 euroa.
1980- ja 90-luvun hulluihin vuosiin tuskin on paluuta – ja hyvä niin: pitkää miinusta minkään sarjatason takia ei ole järkeä lähteä kerryttämään.
Mutta jos Pallo-Iirot visioi joskus pelaamisesta Kakkosta korkeammalla tasolla, haaveet törmäävät lopulta aina samaan asiaan: rahaan. Oli kysymys sitten valmentajista, uusista pelaajista, taustajoukoista tai olosuhteista.
Ei välttämättä olisi seuralta huono idea vahvistaa seuraavaksi myyntiosastoa. Jonkun pitäisi hankkia se raha, millä seura voi kehittyä myös lippulaivatasolla.
Tärkeä asia on toki jo se, että Pallo-Iirot onnistui palaamaan miesten tasolla Kakkoseen. Seuraavaksi hissiliike pitäisi saada pysäytettyä.
“Piirisarjatason” joukkue ei ole kovin kiinnostava esimerkiksi yhteistyökumppanien, lahjakkaimpien omien juniorien tai muualta tulevien vahvistusten silmissä. Vaikka seura tekisi raumalaisten liikuttajana kuinka hyvää työtä, monen mielikuva Pallo-Iiroista muodostuu juuri miesten edustusjoukkueen kautta.
Juttua muokattu 26.10.2022 klo 21.56. Korjattu Jussi Lemion nimen kirjoitusasu.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.