TPS:n sunnuntainen tiedote urheilutoimenjohtaja Antero Niittymäen irtisanoutumisesta oli poikkeuksellinen. Siinä kerrottiin jotain.
Tavallisesti vastaavissa tilanteissa olisi painettu muutama ympäripyöreä kommentti, joissa kiitellään entistä työnantajaa ja puhutaan jotain uusista haasteista. Niittymäki pääsi sanomaan asiat suoraan:
– Tämä on raskas päätös, mutta koin, etten voi jatkaa tehtävässäni urheilutoimenjohtajana haluamallani tavalla.
Sisäpiirilähteet paljastivat nopeasti sanojen taustat. Niittymäki olisi halunnut vaihtaa TPS:n päävalmentajaa eli erottaa Kalle Kaskisen, mutta seuran hallitus ei päätöstä hyväksynyt.
HC TPS Turku Oy:n hallituksen muodostavat puheenjohtaja Veli-Pekka Marin, raumalaistaustainen Erkka Westerlund sekä seuran suuromistajat ja rahoittajat, videopeliyhtiö Supercellin perustajat Mikko Kodisoja ja Ilkka Paananen.
Vajaat viisi vuotta tehtävässään toiminut Niittymäki veti omat johtopäätöksensä ja erosi.
Päävalmentajan vaihtaminen ei toki kuulu millään tavalla Westerlundin ideologiaan.
Suomen Ammattivalmentajat ry:n puheenjohtajana hän kirjoitti painavan puheenvuoron, kun Jukka Rautakorpi valmennustiimeineen sai potkut kesken nuorten MM-kisojen. Paria kuukautta aiemmin Juha Vuori oli saanut potkut Lukosta.
Westerlund kysyi suoraan, ymmärtävätkö suomalaiset urheilujohtajat urheilua.
– Me tarvitsemme urheilujohtajia, jotka todella haluavat ymmärtää valmentautumisen merkityksen suomalaisessa urheilussa ja tukevat valmentajia työssään vaikeallakin hetkellä. Johtajia, jotka tekevät päätöksiä urheilun arvojen pohjalta, eivät menestyksen, rahan tai julkisuuden tavoittelun, Westerlund kirjoitti.
Westerlund liittyi TPS:n hallitukseen vasta elokuussa, mutta selvästi hänellä on turkulaisseurassa nyt iso valta. Westerlund on vetovastuussa, kun TPS hakee uutta urheilutoimenjohtajaa.
Siihen asti Niittymäen tehtäviä hoitavat pelaajatarkkailija Tomi Kallio, valmennuspäällikkö Mika Suoraniemi ja toimitusjohtaja Santtu Jokinen.
TPS:n keskiviikkoisen tiedotteen mukaan väliaikaisen urheilujohdon tärkein tehtävä on taata valmentajille ja pelaajille työrauha.
Niittymäki olisi halunnut vaihtaa TPS:n päävalmentajaa eli erottaa Kalle Kaskisen, mutta seuran hallitus ei päätöstä hyväksynyt.
TPS lähti kauteen 2,4 miljoonan euron pelaajabudjetilla, mikä tarkoitti 150 000 euron lisäystä joukkueen palkkoihin verrattuna viime talveen.
Pelaajabudjetti on Liigan viidenneksi suurin. Enemmän rahaa joukkueeseensa ovat varanneet vain HIFK, Kärpät, Tappara ja Lukko.
Eurot eivät näy sarjataulukossa, sillä TPS on ennen perjantain ottelukierrosta sarjassa toiseksi viimeisenä ja turkulaisia vähemmän maaleja on tehnyt vain Porin Ässät.
Kaskinen painotti maanantaina Jatkoajan haastattelussa, että hän ei näe joukkueensa viisikkopelaamisessa paljoakaan korjattavaa. Valmentaja kertoi näkevänsä tuskaa, kun tulosta ei ole tullut.
Jälkimmäisessä arviossa hän ei varmasti valehdellut. TPS:n syksy on ollut täynnä tuskaa.
On vaikea löytää yksityiskohtia, joissa TPS olisi tänä syksynä onnistunut. Turkulaisseura lähti kauteen toiseksi korkeimmalla yleisötavoitteella, sillä mustavalkoisten pelien laskettiin houkuttelevan keskimäärin 6 000 katsojaa.
Toistaiseksi lukema on 4 746. Eroa ei enää selitetä syksyn hyvillä mökkeilykeleillä.
Kaiken lisäksi hetken näytti, että TPS yritti omalla viestinnällään karkottaa viimeisetkin katsojat Turkuhallista. Seura lähti syyllistämään kannattajiaan huonosta hallin täyttöasteesta, ja löi sosiaaliseen mediaan viestin ”näytä itsellesi ja muille, oletko oikeasti TPS”.
Kriisipesäkkeen viestintä on muutenkin ontunut, sillä valtakunnalliset mediat eivät ole saaneet haastatteluja TPS:n hallituksen jäseniltä – yrittäjiä on kyllä riittänyt.
Yksi kuvaava nyanssi sopassa on tiedote, jolla Niittymäen erosta kerrottiin. Siinä oli mukana toimitusjohtaja Santtu Jokisen puhelinnumero lisätietojen kysymistä varten. Jokinen ei kuitenkaan vastannut toimittajien puheluihin.
Kiistatta TPS on yksi suomalaisen jääkiekkohistorian suurseuroista. Turussa on juhlittu Suomen mestaruutta 11 kertaa, ja Hannu Jortikan ja Vladimir Jursinovin johdolla kaupunkiin luotiin aikanaan mustavalkoinen dynastia.
Perinteet ja vanhat saavutukset ovat ja pysyvät, mutta voiton vuosista on kulunut jo aikaa. Kai Suikkanen vei TPS:n yllätysmestaruuteen 2010, mutta sen jälkeen laineet ovat lyöneet Aurajoen rantamaisemissa välillä lujaa.
Mestaruuden jälkeen TPS oli vaarassa ajelehtia liigakarsintaan, ja vaikka jalat pysyivät lopulta kuivilla, paluu kärkitaisteluun vei vuosia.
Niittymäen valtakaudella TPS oli joka vuosi runkosarjassa kymmenen parhaan joukossa, kunnes tänä syksynä oli sukeltamisen vuoro. Takavuosien suurseurasta tuli tämän syksyn kriisiseura. Paketti on sekaisin kentällä ja kulisseissa.
Mutta ei niin paljon pahaa etteikö jotain hyvääkin. Kaiken kuramyllyssä pyörimisen keskelläkin TPS pitää linjansa suvaitsevaisuuden lisäämisessä suomalaisessa urheilukulttuurissa.
TPS järjestää ensi viikonloppuna historian toisen Pride-ottelun. TPS isännöi sateenkaaritunnusten alla Ilvestä.
TPS on edelleen ainut liigaseura, joka tukee avoimesti seksuaalista tasa-arvoa. Se on hatunnoston arvoinen asia.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.