Annemari Kiekara on kerännyt urallaan monenlaisia meriittejä. Lauantaina listalle lyödään yksi, jota voi tulevaisuudessa käyttää tietokilpailukysymyksenä. Kiekarasta tulee ainut yleisurheilija, joka edustaa Suomea MM-kisoissa vuonna 2020.
Kuten tunnettua, koronaviruspandemian takia lähes kaikki arvokisat pyyhittiin tänä vuonna kilpailukalentereista.
Yleisurheilussa punakynä vedettiin yhtä vaille kaikkien ylitse. Yksi jäi jäljelle, eli lauantain Puolan Gdyniassa järjestettävä MM-puolimaraton.
Syksyn vahva tuloskunto avasi Kiekaralle paikan mukaan.
- Lähden ensisijaisesti hakemaan kovaa aikaa. Kisasta pitäisi olla tulossa kaikkien aikojen kovatasoisin, ja molemmissa sarjoissa on tarkoitus yrittää maailmanennätystä, Kiekara tietää.
Kahden koronatestin kautta starttiviivalle
Arvokisoihin lähteminen korona-aikakaudella ei luonnollisesti yhtä yksinkertaista kuin tavallisesti.
Kisaohjeistus on 40-sivuinen pumaska, joka osanottajien pitää allekirjoittaa etukäteen. Lisäksi Kiekara on joutunut täyttämään monenlaisia nettilomakkeita sekä käymään kotimaassaan koronatestissä ja lääkärintarkastuksessa.
Torstaina ohjelmassa oli lento Turusta Puolaan, ja määränpäässä odotti uusi koronatesti heti lentokentällä.
Testin valmistumisen jälkeen edessä oli siirtyminen bussilla kisakuplaan. Gdyniassa on yksi hotelli varattu pelkästään MM-kisaväen käyttöön, verryttelyt ja lenkit on tehtävä rajatulla alueella, osanoton varmistus on hotellilla ja startti tapahtuu sen edestä.
- Uskon, että noilla järjestelyillä kaikki on turvallista, kun mennään maskit päässä starttiviivallekin, Kiekara miettii.
- Totta kai tämä on erityinen tilanne, mutta kun ollaan sääntöjen mukaan ja järkevästi, niin kaikesta selviää.
Valmennusryhmien julkaisu huonoon aikaan
Kiekara on tällä kaudella kulkenut kotimaisissa kisoissa voitosta voittoon, ja syksyn onnistumisten ansiosta hänellä on kasassa uraltaan jo 27 Suomen mestaruutta.
Hän tietää olevansa kunnossa ja hakee Puolasta 1.12-alkuista aikaa. MM-puolimaratonilla Kiekara on nähty kerran aiemmin, vuonna 1998.
Keskittyminen kauden kruunaavaan arvokisaan sai kuitenkin kolhun keskiviikkona, kun Suomen Urheiluliitto julkaisi ensi kauden valmennusryhmänsä.
Kiekaran nimeä ei listoilta löytynyt.
Pettymys oli raju, ja sitä vain korosti ajankohta, jolloin SUL päätti valinnoistaan julkisesti kertoa – vain reilua vuorokautta ennen kuin lento kohti Puolaan nousisi ilmaan.
Se tuntui epäreilulta, jopa kiusanteolta.
- Aika hienosti järjestetty valmistautuminen MM-kisoihin. Törkeyden huippu, juoksijan aviomies Mika Kiekara puuskahtaa.
Kädenvääntöä SUL:n kanssa
Kiekarat ja SUL ovat vääntäneet tällä kaudella aiemminkin. Ensimmäinen keskustelu käytiin jo alkuvuodesta, kun SUL ei päästänyt Kiekaraa ilman tulosrajaa SM-halleihin, vaikka tämä oli juuri rikkonut puolimaratonin EM-rajan.
Kesällä Kiekaralta hylättiin 10000 metrin tilastoaika 33.47, koska hän juoksi sen miesten kanssa samassa kilpailussa. Kuitenkaan loppukaudesta vastaavalla tavalla miesten kisoissa juosseiden naisten tuloksia ei hylätty.
Ruotsi-ottelussa Kiekara ei olisi halunnut juosta kahta matkaa, mutta kiltteyttään siihen lopulta suostui.
Eräs välejä hiertänyt asia olivat kesken kauden muuttuneet kenkäsäännöt. Juuri ennen Kalevan kisoja Kiekara joutui vaihtamaan kenkiä ja kaiken huippuna Ruotsi-ottelussa ruotsalaisjuoksijoiden annettiin juosta samoilla tossuilla, joka kalantilaiselta kiellettiin.
- Aika kaameata, Mika Kiekara tuhahtaa.
Olisiko voinut odottaa lisenssikauden loppuun?
Annemari Kiekara suhtautuu kaikkeen rauhallisemmin kuin miehensä, mutta valmennusryhmien julkaisemisen hetki harmittaa myös häntä.
- Ensinnäkin, niillä ei olisi ollut mikään kiire. Nämä ovat ainoat arvokisat, olisivat olleet tyytyväisiä, että saatiin edes yksi urheilija sinne, hän toteaa.
- Toisekseen, SUL muutti sääntöjä, että lisenssit ovat voimassa lokakuun loppuun. Virallisesti kausi siis kestää sinne asti, joten hyvin olisi julkaisemista voinut odottaa.
SUL:n tuore huippu-urheilun valmennuspäällikkö tosin painotti Facebookissa keskiviikkona käydyssä keskustelussa, että valmennusryhmiin voidaan edelleen nostaa urheilijoita, jos esimerkiksi Kiekara onnistuu MM-Puolassa.
- Harmitusta tässä on, mutta niitä on elämässä ollut ennenkin. Toivon vain, että mulla on hyvä päivä siellä.
Ainakin 45000 euron panostus
Urheiluliiton valmennusryhmiin pääseminen olisi ollut tärkeää, sillä se olisi taannut taloudellista tukea.
Kiekarat ovat tänä vuonna lyöneet käytännössä kaiken peliin 43-vuotiaan Annemarin juoksemisen puolesta.
Mika Kiekara laskee, että rahallinen panostus on ollut vähintään 45 000 euroa, sillä molemmat jäivät pois töistä. Toinen pariskunnasta on elänyt työmarkkinatuella, toinen ansiosidonnaisella päivärahalla.
SUL:n tuki tähän kauteen on ollut 1500 euroa.
- Sitä voisi ajatella, että voisin treenata kotonakin, mutta se olisi sitten sen kaiken muun ohella, Annemari Kiekara sanoo.
Kalantilainen sponsori matkaan
Alkuvuodesta hän leireili ulkomailla, mutta koronasulun jälkeen treenipaikaksi valikoitui Pajulahden urheiluopisto, joka tarjosi mahdollisuudet käyttää alppimajaa.
Nykyään Koski Tl:ssä asuva Kiekara koukkasi torstaina Kalannin kautta matkallaan Puolaan.
Hän palasi hetkeksi juurilleen, koska halusi esitellä paikallismedialle uuden sponsorisopimuksensa. Pienimuotoisessa lehdistötilaisuudessa kerrottiin vuoden diilistä kalantilaisen Vihreän Härän kanssa.
Kyseessä on kasviproteiinia tuottava yritys, joka pitää majaansa Yli-Pihanperän maatilalla.
- Paikallisuus on tässä hyvin, hyvin tärkeä asia. Tämä yhteistyö lähti kotiseuturakkaudesta, Vihreän Härän yrittäjä Juha-Pekka Aikola luonnehtii.
- Haen tässä myös sitä, että haluan toimia vain parhaiden kanssa. Mercedes Benzin tyyliin, best or nothing.
Halu käyttää lahjoja edelleen
Sponsorit tulevat Kiekaralle luonnollisesti tarpeeseen, sillä hän aikoo edelleen jatkaa tosissaan uraansa. Pitemmälle kuin vuoden päähän hän ei kuitenkaan halua askelmerkkejä laittaa.
- Ei niitä sponsoreita ole tällä hetkellä helppo saada. Ei varsinkaan sellaisia, joiden ansiosta saa suoraan ruokaa pöytään, Kiekara toteaa.
- Lenkkareita ei voi syödä, eikä sykemittarikaan kelpaa ravinnoksi.
Kiekara ei toki ajattele, että hänen uransa päättyisi vuoden päästä. Lopettamisesta tai uran jatkumisesta hän ei halua oikeastaan edes puhua, vaikka aiheesta on lehtijuttuja tehtykin.
Vaikka SUL jopa kerran tiedotti Kiekaran lopettaneen, hän ei ole koskaan niin ajatellut tehneensä.
Matkan varrelle kuitenkin mahtuu vuosia, jolloin hän juoksi lasten ja muiden kiireiden ehdoilla, mutta huomasi omaksi mielenvirkistykseksi tehtyjen aamulenkkienkin pohjustaneen yllättävän kovaan kuntoon.
- Mä itse tiedän, että mulle on tähän annettu lahjoja, ja haluan niitä käyttää edelleen, hän sanoo.
Edelleen se ”Kalannin tyttö”
Tänä vuonna Kiekarasta on kirjoitettu mediassa varsin paljon. Hän on ansainnut otsikot voitoillaan, mutta tarinan kiinnostavuutta on varmasti lisännyt urheilijan ikä.
- Kuitenkin tänä vuonna on kysytty lähinnä urheilusta, mutta varmaan se on ollut kiinnostavaa, kun nyt olen tullut uudelleen huipulle, hän miettii.
Kiekaran tarina sai lokakuun alussa maailmanlaajuista huomiota, kun kansainvälinen yleisurheiluliitto World Athletics julkaisi hänestä laajan haastattelun verkkosivuillaan.
- Sen jälkeen on tullut ympäri maailmaa kannustavia kommentteja.
Kiekara edustaa nykyään Pudasjärven Urheilijoita ja asuu Koskissa, mutta juuriaan hän ei silti ole unohdettu – eikä häntä ole unohdettu kotimaisemissa.
- Edelleen sekä Kalevan kisoissa että Ruotsi-ottelussa Ratinassa huudettiin katsomossa, että Kalannin tyttö. Se tyttökään ei poistu, Kiekara nauraa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.