Ari Moisanen pääsi vihdoin kokemaan Kazanissa, miltä mestaruus maistuu: "Olen helkkarin huono juhlimisessa"

Valmentajan piti käydä läpi kaksi hävittyä MM-finaalia ja yksi hävitty KHL-finaali ennen kuin hänen joukkueensa meni päätyyn asti.

| Päivitetty

Miltäköhän tuntuisi olla tuolla toisella puolella?

Näin Ari Moisanen muistaa miettineensä kolmen hävityn finaalin jälkeen. Keväinä 2014 ja 2016 Moisanen seisoi Suomen jääkiekkomaajoukkueen maalivahtivalmentajana siniviivalla, kun ensin Venäjä ja sitten Kanada juhlivat maailmanmestaruutta.

Siinä välissä keväällä 2015 Moisasen seurajoukkue AK Bars Kazan hävisi KHL-finaalit SKA Pietarille.

Tänä keväänä koitti vihdoinkin päivä, jona Moisanen tiesi, miltä mestaruuden voittaminen tuntuu. Ak Bars jyräsi KHL-finaaleissa TsSKA Moskovan yli voitoin 4–1 ja pääsi juhlimaan himoittua Gagarin Cupia.

– Voi olla, että olen vain helkkarin tylsä ihminen, mutta ei se nyt niin ihmeelliseltä tuntunut. Oli vähän sellainen fiilis, että hommat tuli tehtyä ja kädet pestyä, Moisanen yllättää.Mielikuvissa  – ja ihan oikeastikin – mestaruuden varmistuttua pelaajat kaulailevat ja kuohujuoma roiskuu. Näin oli toki Kazanissakin, mutta maalivahtivalmentaja Moisanen otti tilanteen rauhallisemmin.

Jopa niin rauhallisesti, että valmentajalta kysyttiin juhlahumussa, eikö hän ole onnellinen.

– Ei ihmisistä voi tietää, miten he esimerkiksi laivan upotessa käyttäytyisivät. Samalla tavalla ihmiset reagoivat tuossakin tilanteessa eri tavalla, Moisanen huomauttaa.

Siinä missä pelaajille valtavan työn palkinto repeytyi riemuna, Moisanen nautti tilanteesta tyytyväisenä tarkkailijana. Ehkä katse eksyi jonnekin TatNeft Arenan lehtereille, missä tervehti hänen perheensä.

– Se oli iso juttu, että perhe oli paikalla ja sai kokea mestaruuden. Tämän eteen on aika moni muukin tässä perheessä saanut venyä kuin minä, kiittelee Moisanen, joka itse irtisanotui työstään Raumalla lähtiessään vajaa viisi vuotta sitten KHL:ään.

Mestaruuden varmistumisen hetkellä mieleen hiipi myös Petri Vehanen. Nykyään Saksassa torjuva maalivahti juhli ensimmäisenä raumalaisena Gagarin Cupin mestaruutta juuri Kazanissa vuonna 2010.

Vehanen oli ensimmäinen Moisasen käsistä maailmalle lähtenyt maalivahti. Mitä oppipoika edellä, sitä nyt mestari perässä.

– On jännä juttu, että maailma on kohtuullisen iso, mutta molemmat voittivat mestaruuden samassa seurassa Venäjällä. Ja vielä kuitenkin eri aikaan, Moisanen naurahtaa.Moisanen vastaa puhelimeen vielä Kazanista. Hän valmistelee parhaillaan seurajohdolle yhteenvetoa kaudesta, jonka jälkeen hän pääsee vetämään henkeä Raumalle.

Venäläiseen tapaan kaupungin mestaruusjuhlat järjestetään Kazanissa vasta kuukauden kuluttua. Ne Moisaselta jäävät väliin, eikä mies asiaa niin pistä pahakseen.

– Olen helkkarin huono juhlimisessa, hän tokaisee.Työssään Moisanen sen sijaan on hyvä. Siitä kertoo, että jo taas yhtä hänen kanssaan yhteistyötä tehnyttä maalivahtia viedään NHL:ään, ainakin venäläismediassa.

Yksi on Antti Raanta, toinen Andres Nilsson. Seuraava saattaa olla Emil Garipov.

26-vuotias venäläinen oli pudotuspelien parhaita veskareita. Garipov voitti 19 pelistä 16 torjuntaprosentilla 94,4.Moisanen ei NHL-huhuista tai kehuista juuri innostu.

– Me olemme tehneet parhaamme. Jos hän on niin hyvin pelannut, että joku muukin on kiinnostunut, niin hienoa. Ei se minulle oikeastaan mitään muuta tarkoita, Moisanen toteaa.

Moisasen työ jatkunee ensi kaudella Kazanissa. Hänellä on seuran kanssa vielä vuosi sopimusta jäljellä.

– Jotain täytyisi taas keksiä, mitä tehdään hiukan paremmin ensi vuonna. Torjuntaprosentti ei ollut vielä sata ja muutama maalikin meni taas selän taakse, Moisanen ilmoittaa.

Pudotuspelien pistepörssin voittanut Justin Azevedo on isojen pelien mies

Ari Moisanen kehui hiljattain Kiekkoareenassa, kuinka viimeisen päälle kovia harjoittelijoita ja urheilijoita KHL-pelaajat ovat. Vaan ovatko he yhtä kovia juhlijoita?

Eivät ainakaan Kazanin maalivahtivalmentajan silmien alla.

– Tuossa pidettiin jo kauden jälkeen palaveri, missä näytti, että kyllä juhlat oli juhlittu heidänkin osaltaan. En tiedä, onko meillä sitten vähän vanhempia ammattilaisia, joiden ei enää tarvitse riekkua. Vai oliko kausi niin raskas, ettei enää jaksakaan riekkua?

Yksi Moisasen hehkuttamista piinkovista ammattilaisista on Justin Azevedo.

Lukolla oli kiekkoliigan kevään 2013 pudotuspeleissä kaksi ulkomaalaishyökkääjää, jotka olivat menossa urillaan vähän eri suuntaan.

KHL:stä tullut Josef Straka, nyt 40, jatkoi Raumalta jäähdyttelykierrostaan. Hän lätki viime kaudella Saksan kolmostasolla Blue Devils Weidenissa 46 otteluun tehot 29+41=70.

Azevedo, 30, puolestaan suuntasi KHL:ään. Neljäs kausi Kazanissa huipentui paitsi mestaruuteen myös pudotuspelien pistepörssiin voittoon. Azevedo teki pudotuspeleissä 19 otteluun 9+15=24 tehopistettä.

Pienikokoinen portugalilais-kanadalainen näytti jo Lukossa, että on isojen pelien mies.

– Azevedolla on ilmiömäinen kyky syttyä näihin peleihin, aika harvoin hän on playoffeissa huonosti pelannut. Kun on vimpan päälle urheilija, ei väsy ihan ensimmäisenä pitkissä sarjoissa, Ari Moisanen suitsuttaa.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut