Emme lähde heittopussiksi, Euran Pallon joukkueenjohtaja Marko Kerola julisti Länsi-Suomessa viime vuoden lopulla. Euralaisseura oli päättänyt ottaa kabinetissa auenneen paikan läntisen alueen miesten Kolmosessa vastaan ja tehdä seurajohdon siunauksella joukkueeseen myös satsauksia.
Nyt kauden jälkeen voidaan todeta, että Kerolan sanat pitivät paikkansa. Kalkkiviivoille asti sarjapaikastaan taistellut EuPa ei ollut Kolmosen heittopussi, mutta visiitistä kolmosdivisioonaan tuli silti ranskalainen. Ensi kaudella EuPan miehet pelaavat jälleen Nelosta.
– Kyllä tässä epäonnistuttiin, jos ajattelen niitä tavoitteita, jotka itselleni asetin joukkuetta kasatessa ja valmennuksen kanssa keskustellessa. Tavoite oli, että EuPa säilyttää paikkansa ja on keskikastissa, Kerola myöntää nyt.
Hankinnat pitivät jollain lailla kutinsa
Voi sanoa, että Kerola ei ainakaan montaa kiveä jättänyt kääntämättä joukkuetta kasatessaan. Ensimmäinen profiilihankinta oli puolustuksen tukipilariksi kaavailtu nigerialainen Kingsley Ozegbe.
Myöhemmin euralaisten rivit vahvistuivat vielä Pallo-Iiroista tulleilla Miika Pertolalla ja Aleksi Pihlaisella, ghanalaiskärki Ibrahim Abdou Tunilla ja irakilaisella Ahmed Majed Ahmed Al-Shaikhlilla.
Myös maaliahneeksi tiedetty nigerialaishyökkääjä Stanley Ukwuoma ehti tehdä EuPan kanssa sopimuksen ennen kuin osoittautui kevään korona-aikana muutenkin ahneeksi ja sopimus purettiin.
Vahvistuksista nimekkäin oli kapteeniksi valittu Pertola, joka on pelannut Raumalla vuosikaudet Kakkosta. Ulkomaalaisilla kokemusta oli pitkälti alemmilta sarjatasoilta, EuPan omalla rungolla ei kuitenkaan senkään vertaa.
– Hankinnat ulkopuolelta pitivät jollain lailla kutinsa. Se oli iso takaisku, että Kingsley veti puoli kautta puolikuntoisena, mutta hän näytti kuitenkin ammattimaista asennetta ja veti jalka sökönäkin 70–80 minuutin pelejä, Kerola paljastaa.
Viimeiset minuutit maksoivat pisteitä
EuPan alku uudella sarjatasolla oli lupaava, kun neljästä ensimmäisestä ottelusta irtosi viisi pistettä. Tasapeleissä Maskua ja FC Ålandia vastaan voitot kirposivat tosin käsistä aivan viime minuuteilla.
– Sillä voi jossitella, että meille tuli todella tummia kymmenminuuttisia, aika paljon jopa suoranaisia lapsuksia. Jos vaikka ne Maskun ja Ålandin viimeisen minuutin maalit saisi pyyhittyä pois, meillä olisi 12 pistettä, Kerola harmittelee.
Koronaviruksen takia Kolmonen pelattiin yksinkertaisena tynkäsarjana. EuPa sai 12 ottelusta kasaan 8 pistettä, kun sarjasopimuksen uusimiseen ja VG-62:n ohittamiseen olisi tarvittu saletisti 14 pistettä.
9 pisteelläkin EuPa olisi ohittanut Wilppaan ja kenties säilynyt, jos Kakkoseen nousijat ja sieltä putoajat olisivat olleet suotuisat.
Päätöspeliä ei ostettu kaljakorilla
Lopullisesti haaveet sarjapaikan uusimisesta haihtuivat Hakkispaanalle. Lohkon voittanut Peimari United lähetti tunnelmallisella kotikentällään EuPan tylysti takaisin nelosdivariin maalein 7–1.
Koska Peimari ohitti yhden maalin paremman maalieron turvin FC Interin kakkosjoukkueen ja jatkaa nousukarsintoihin, liikkeelle lähtivät myös salaliittoteoriat. FutisForum2-keskustelupalstalla väläyteltiin Peimarin ostaneen suotuisan tuloksen EuPalta tarjoamalla juomat päätössaunailtaan.
Kerola kieltää moiset pöytälaatikkosopimukset jyrkästi.
– Tällaista huhua en ole vielä kuullutkaan. En ole ikinä pelaajana enkä toimijana yhtään peliä lähtenyt häviämään, ja nytkin lähdin siitä, että tasuri kairataan ja säilytään. Kaljakori on aika mitätön hinta, jos puhutaan seuran imagosta tai sarjapaikasta, Kerola korostaa.
Huhut ovat kenties lähteneet liikkeelle siitä, että EuPa suuntasi päätösottelun jälkeen jo aikaisemmin varaamiinsa saunatiloihin Kaarinaan.
– Kimmon kaupasta Eurasta hankitut virvoikkeet mukana, Kerola kuittasi.
Yhteistyö MuSan kanssa parasta antia
Kuvaavaa on, että löylyjen lomassa EuPan kauden parhaana pelaajana palkittiin Musan Salamaa edustava Arttu Virtanen. EuPa ja MuSa solmivat kauden kynnyksellä yhteistyösopimuksen, joka toi kauden aikana Porista useita Ykkösen joukkueen pelaajia hakemaan peliaikaa Euraan.
EuPan paidassa nähtiin jopa MuSan kokeneemman kaluston pelaajia, kuten Joni Lämsä, Samu-Petteri Mäkelä, Antti-Pekka Pihlainen ja Matias Sallila. Kerolan mielestä tuo kuvio oli kauden parasta antia. Niin valmentajien kuin seurajohtajienkin keskusteluyhteys oli hyvä.
– Tiedossa olivat puheet siitä, että Satakunnassa eivät koskaan ole seurojen väliset yhteistyökuviot onnistuneet, mutta tämä oli erinomainen esimerkki, miten yhteistyö saadaan kyllä toimimaan, kun ei tuijoteta vain omaa etua. Päänavaus oli tosi hyvä, vaikka tällaisenaan yhteistyö ei ehkä tulekaan enää meidän putoamisen myötä jatkumaan.
Yhdeksi isoksi miinusmerkiksi kaudelle Kerola piirtää sen, millaisella vahvuudella EuPa pystyi kauden mittaan harjoittelemaan.
– Tällä tasolla pärjääminen vaatisi sen 3–4 tasokasta harjoitusta, mutta kesä-heinäkuun jälkeen saimme juuri ja juuri vedettyä sellaisen 10 miehen treenivahvuudella. Ei siinä paljon peliä kehitetä, Kerola tuhahtaa.
Hän jäi kaipaamaan sekä pelaajilta parempaa sitoutumista että valmentajilta parempaa reagointia tilanteeseen. EuPaa valmensivat Kari Latvanen ja Sami Lehto, jolla ei ollut loppuyhteenvetoon sanottavaa.
– Ehkä valmennuskin alistui tietyllä tavalla kohtaloonsa, kun heidän olisi pitänyt sitouttaa pelaajia ja näyttää positiivista esimerkkiä. Varmasti siinäkin on oppimisen ja ruotimisen paikka, löysivätkö kokenut ja nuori valmentaja yhteisen suunnan. Ainakaan sellaista Gordionin solmun leikkaavaa miekkaa ei löytynyt, Kerola pohtii.
Satakunnan keskinäinen nokittelu lopetettava
Kerola näkee kuitenkin Kolmosen-visiitissä paljon hyvääkin, kuten sen, että euralaiset pelaajat saivat kokemusta kovemmista peleistä ja sen, että yleisö pääsi nauttimaan tasokkaista tapahtumista.
– Loppukaneetiksi voisi sanoa, että Eura on jalkapallopaikkakunta, jossa futiksella on oma selkeä asemansa. Niin Eurassa kuin esimerkiksi Raumalla ja Porissakin pitää kuitenkin pystyä laventamaan pelaajamäärää, jonka polku edustusjoukkueeseen tuottaa, Kerola kokee.
Optimitilanteessa euralainen futismies näkisi Satakunnassa lippulaivan Veikkausliigassa, yhden joukkueen Ykkösessä, toisen Kakkosessa ja kolmannen Kolmosessa.
– Jos haluamme nostaa satakuntalaisen jalkapallon tasoa ja pitää lahjakkaimpia pelaajia omassa maakunnassa, seurojen pitää lopettaa keskenään tappeleminen. Parhaat pelaajat pitää ohjata yhteisymmärryksessä parhaalle tasolle. Asioita pitää pystyä näkemään uusilla tavoilla, Kerola naulaa.
Kuka Eurassa valmentaa, kuka pelaa?
Kuten niin usein kauden jälkeen, Eurassakin kysymys kuuluu jälleen kerran, kuka ensi vuonna Euran Pallossa pelaa ja kuka valmentaa. Joukkueenjohtaja Marko Kerolan mukaan alustavia keskusteluita on aloitettu, mutta nimiä ei ole kertoa.
Runkopelaajia kaivataan, sillä EuPan vanhin juniori-ikäluokka 2004-syntyneet saisi kenties kypsyä vielä miesten pelejä varten.
– Ensi kauden Nelonen on kovempi kuin se, josta nousimme kaksi vuotta sitten. Se kertoo jotain, että Pallo-Iirojen kakkosjoukkue lähti kauden päätteeksi alaspäin. Ei nyky-Nelonen ole mikään puulaaki, Kerola muistuttaa.
Läntisen alueen Nelosen A-lohkossa peli oli tosiaan raaka, sillä 15 joukkueesta peräti 7 putosi sarjatasoa alaspäin. FC Eurajoki voitti viimeisellä kierroksella sarjanousija Jyrkkälän Tykit ja säilytti paikkansa, Iirojen kakkosjoukkue taas putosi päätöskierroksen tuloksilla Vitoseen.
Peliurallaan EuPan maalilla palloja torjunut Kerola on luvannut koota johtokunnan Jaana Kuusilehdon kanssa joukkuetta Neloseen vuodenvaihteeseen asti. Sen jälkeen Kerola suunnittelee pitävänsä välivuoden jalkapallosta.
– On varmasti hienoa viettää aikaa niin, ettei jalkapallo olisi keskiössä. Eihän näissä hommissa kelloa ole katsottu tai puhelimessa käytettyä aikaa laskettu. Elämään kuuluu kuitenkin paljon muutakin.
Edustusjoukkueen taustoilta hän lähtee kuitenkin hyvillä mielin.
– Oli aika hienoa olla roolissa, jossa asiat sai hoitaa pitkälti itse, eikä tarvinnut piiloutua kenenkään selän taakse. Lopulta nautitaan sitten hedelmistä, olivat ne sitten karvasmantelia tai mansikkaa. Nyt se oli karvasmantelia.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.