Porin torin esiintymislavan kiviportailla istuu hymyilevä mies, joka tunnetaan nimellä Jokke. Ja hän on ihan oikeastikin Jokke, eikä kyseessä ole mikään liika- tai lempinimi.
Jokke Kalevi Heinänen, 53, on mies nimeltään ja tämä jo pitkään vakuutus- ja sijoitusalalla työskennellyt mies tunnetaan niin Porissa kuin Raumallakin entisenä jääkiekkoilijana.
Kun Heinänen aikanaan pelasi Lukossa, tämän jutun kirjoittaja toimi Radio Ramonan kentänlaitahaastattelijana.
Silloin vielä rynnättiin mikki ojossa vaihtoaitioon kysymään kommentit, kun kotijoukkue oli tehnyt maalin.
Kerran Heinäsen maalin jälkeen tituleerasin häntä Rauman suosituimmaksi porilaiseksi.
– Kyllä ainakin peleissä Ässiä vastaan oli hieno fiilis. Ässillä oli silloin vielä vähän huonompi vaihe ja Lukolla oli hyvä porukka, Heinänen sanoo nyt, reilut kaksi vuosikymmentä myöhemmin.
Raja-aidat olivat jo ehtineet kaatua
Heinänen on Ässien kasvatti, joka siirtyi kauden 1998–99 jälkeen vihollisen paitaan eli Rauman Lukkoon. Oliko tuolloin kova kohu päällä?
– Ei se kohu enää siihen aikaan niin kovaa ollut. Siinä oli jo ennenkin ollut pelaajaliikennettä. Walleniuksen ”Bruutta” (Juhani) ja Villan ”Iska” (Ismo), Hannu Roos ja muitakin oli siirtynyt aikanaan Lukosta Ässiin. Saarikosken Timo taas siirtyi toiseen suuntaan vähän myöhemmässä vaiheessa, Heinänen vastaa.
– Saarikosken kanssa ollaan tuttuja pitkältä ajalta, kun käytiin samaa koulua ja pelattiin yhtä aikaa junnuissa. Nykyisin käymme paljon pelaamassa yhdessä golfia.
Heinänen muistaa hyvin, kun Saarikosken siirto Raumalle tuli ajankohtaiseksi.
– Kyllä ”Sape” moneen kertaan mietti, voiko hän lähteä. Luvian kohdalla tuli vielä mieleen, että pitäisikö kääntyä takaisin, hän naurahtaa.
Tuttu Tihonov oli yksi syy siirtoon
Heinänen perustelee omaa siirtoaan sillä, että Lukko oli jo silloin hyvin hoidettu organisaatio ja joukkueesta löytyi paljon entisiä pelikavereita.
– Ei ollut mitään huonoa sanottavaa. Päinvastoin.
Sekin varmasti painoi vaakakupissa, että valmentaja oli tuttu mies.
– Vasili Tihonov oli valmentanut minua jo Porissa. Oltiin jo tuttuja, Heinänen toteaa.
– Hän oli erittäin tempperamenttinen valmentaja, mutta minun suosikkivalmentajani koko uran ajalta.
Hattutemput molempiin päihin
Rauman suosituin porilainen teki kerran kolme maalia kasvattajaseuransa verkkoon Lukon paidassa. Siitäkös raumalaisyleisö innostui, ja pelin jälkeen päätykatsomo mylvi rytmikästä Jokke! Jokke! -huutoa.
– Ja paikalla oli vielä paljon porilaisia, Heinänen muistaa.
– Oli se hieno peli onnistua. Oli hyvä fiilis ja paljon näytönhalua vanhaa seuraa vastaan. Mutta olen minä sitten tehnyt myös Ässien paidassa hattutempun Lukkoakin vastaan.
Heinänen asui tuolloin Porissa, mutta kolmen maalin illan jälkeenkään ei tarvinnut piilotella sisällä.
– Kun peli oli ohi, niin ei sen jälkeen mitään ihmeellistä ollut. Pelikaverit ovat kavereita, vaikka pelattaisiin eri seuroissa. Peleissä ei kaveerata, mutta sen jälkeen ollaan taas kavereita.
Luistimet naulaan vain 31 vuoden iässä
Heinänen pelasi Lukossa kaksi kautta, uransa viimeiset. Hän lopetti aktiiviuransa varsin nuorena eli 31-vuotiaana.
– Ajoin kumminkin tuota Porin ja Rauman väliä pari kautta, kun Lukossa pelasin. Siinä tuli mietittyä, että voisi jotain muutakin alkaa tekemään. Ensimmäiset liigapelit kun tuli pelattua jo 17-vuotiaana. Kerkesi siinä jo pelaamaan ja yhden kauden vielä Ruotsissakin.
Kausia SM-liigassa ehti aikavälillä 1987–2001 kertyä täysi tusina. Välissä meni yksi talvi Ruotsin puolella Luulajassa sekä divarikausi 1989–90 Ässien patapaidassa.
SM-liigassa pelejä kertyi kaikkiaan runkosarjassa 469 ja pudotuspeleissä 36. Tehojakin kertyi, runkosarjassa 130+105 ja pudotuspeleissä 3+13.
Luulajassa Heinänen vietti kauden 1996–97. Tuolloin elettiin Bosman-päätöksen jälkeistä aikaa, jolloin suomalaispelaajia lähti paljon Ruotsiin ja muuallekin ulkomaille, ja SM-liigaan tuli puolestaan varsinainen ruotsalaisinvaasio.
– Lehdon Petteri hoiti minun asioitani. Ja silloinhan siellä oli suomalaisia, jotka kaikki olivat pelanneet Lukossakin. Mika Alatalo, Joni Lehto ja Jarmo Myllys, Heinänen huomauttaa.
– Luulaja oli edellisen kauden mestari ja pääsi nytkin finaaliin. Sain sieltä hopeamitalin. Oli ihan hauskaa siellä.Kivenmäki ja Kotkaniemi aikanaan valmennettavina
Heinänen sai kunnian toimia urallaan yhden kauden verran myös Ässien liigajoukkueen kapteenina.
Pian peliuran päättymisen jälkeen hän löysi itsensä valmennuspuuhista.
– Olin Ässissä junioripuolella joku kymmenkunta vuotta 2000-ikäluokan valmentajana. Omakin poika pelasi siinä. Se oli ihan kivaa aikaa, Heinänen kertoo.
Kyseisessä joukkueessa mukana olivat muun muassa Otto Kivenmäki, Juuso Ketola ja välillä myös vanhempien poikien kanssa pelannut Jesperi Kotkaniemi.
– Peliuran loppumisen jälkeen olin vuoden verran töissä toimistokalustefirmassa. Sen jälkeen olen ollut vanhassa Tapiolassa ja nykyisessä LähiTapiolassa erilaisissa tehtävissä, Heinänen avaa työkuvioitaan.
– Nykyisin työnantajani on käytännössä LähiTapiola Varainhoito Oy ja toimialueenani on Länsi-Suomi. Raumallakin tulee käytyä aika usein.
Keskinäisiin peleihin vielä lisää meininkiä
Golfkentillä nykyään hyvin viihtyvä Jokke Heinänen on edelleen tuttu näky myös liigapelien katsomossa.
Kiinnostus ei rajoitu Ässiin, vaan mies seuraa myös Lukon otteita.
– Seuraan kyllä aktiivisesti. En nyt kaikkia pelejä käy katsomassa, mutta ehkä pari-kolmekymmentä peliä tulee katsottua, ja seuraan myös televisiosta, Heinänen toteaa.
Hän kertoo olevansa sitä mieltä, että Lukko olisi ottanut mestaruuden jo koronan keskeyttämällä kaudella.
– Nyt se tuli vuotta myöhemmin. Mitä viime kaudella tapahtui, oli vähän kysymysmerkki, Heinänen analysoi.
– Porissa saatiin taas aikaiseksi vähän sitä vanhaa meininkiä takaisin. Urheilullinen menestys on se, mikä tuo yleisöä peleihin. Ässät antoi kaikkensa peliin ja Joensuun Jessellä oli siinä kyllä iso merkitys. Ässillä on myös kansainvälisen tason huippumaalivahti, Niklas Rubin.
Heinänen huomauttaa, että viimeisimmän Ässien mestaruuden takuumies oli myös hyvä maalivahti.
– Antti Raanta oli niin eleettömän varma. Ei ole ihme, että on tehnyt pitkän uran NHL:ssa.
Mielenkiintoiset valmentajakuviot
Miltä näyttää satakuntalaisittain alkava jääkiekkokausi?
– Lukolla on aina kova porukka. Ja porilaisten puolesta toivon, että Ässät saa vakiinnutettua paikkansa ylempään keskikastiin. Että jatkuisi se sama suunta, mihin viime vuonna päästiin, Heinänen vastaa.
– Tai pärjättäisiin jopa piirun verran paremmin ja saataisiin noihin keskinäisiinkin peleihin lisää meininkiä. Ei me turkulaisista niin välitetä…
Niin Ässät kuin Lukkokin vaihtoivat täksi kaudeksi valmentajaa. Tomi Lämsä on Lukon käskijä, ja Ässiä komentaa nyt Jere Härkälä.
– Mielenkiintoista on katsoa, miten koutsit saavat omaa agendaansa läpi. Jolleivat pelaajat osta systeemiä, niin mitä käy, Heinänen toteaa.
– Ei valmentajakaan voi pitää omista näkemyksistään jääräpäisesti kiinni, mutta toisaalta ei voi antaa pelaajillekaan koko valtaa. Pitäisi jonkinlainen keskusteluyhteys olla. Molemmilla on kuitenkin sama päämäärä eli voittaa pelejä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.