Ässien kapteeni nauttii, kun Lukon kannattajat huutelevat hänelle ­– ja huutaa takaisin: "Sitä vastakkainasettelua pitää ehdottomasti vaalia"

Jesse Joensuu on kasvanut Satakunnan paikallispelien henkeen. Ässien kapteeni kokee, että hänen myös kuuluu pitää hengissä perinteitä.

Ässiin palannut Jesse Joensuu on ollut paikallispeleissä valokeilassa. Kuva: Juha Sinisalo

Jesse Joensuu astuu leveä hymy kasvoillaan ja käsi ojossa Ässien pukukopin ovesta ulos.

Tällä kertaa ei haittaa, vaikka vastassa oleva raumalainen toimittajakin hymyilee. Edellisellä kerralla vastaavat iloiset kasvojenilmeet kirvottivat ässäkapteenin suusta terävän tiuskaisun.

Tuolloin, vajaat kolme viikkoa sitten, Ässät oli juuri hävinnyt jatkoajalla kotipelinsä Lukolle.

Nyt Isomäen jäähallin pelaajakäytävälle luovat rauhallista tunnelmaa Kerstin Ottin sanat. Stereoactin Die Immer Lacht on kappale, joka soi Ässien kopissa jokaisen voitetun pelin jälkeen. Nyt se soi JYP-voiton kunniaksi.

Mutta nyt ei puhuta juuri päättyneestä pelistä vaan Lukosta ja Ässistä, Satakunnan paikallispeleistä. Niissä tunnelma ei tällä kaudella ole varsinaisesti ollut leppoisa.

Omalta osaltaan siihen on vaikuttanut mies, joka nyt on riisunut pelipaitansa ja seisoo Länsi-Suomen haastattelussa. Jesse Joensuun paluu Poriin on näkynyt ja kuulunut.

– Niin, ainakin tällä kaudella on tullut huutelua. Tämä on toinen kerta mun urallani, kun niitä tulee, Joensuu sanoo.

– Niitä tuli HV71:n kanssa aikanaan pudotuspeleissä, ja nyt niitä on tullut Raumalla. Täytyy nauttia täysin rinnoin.

Jo tammikuun lopulla, kun Ässät edellisen kerran vieraili Raumalla, Joensuu otti asian puheeksi. Hän koki, että on vain hienoa, kun Lukon kannattajat huutelevat ilkeyksiä.

Vastapainoakin oli tuolloin tarjolla, sillä omat kannattajat huusivat kamppailun jälkeen kuorossa kokeneen porilaispelaajan nimeä.

– Se on nautinnollista, ja olen myös pystynyt nauttimaan. Pitää muistaa, että me olemme voittobisneksessä, Joensuu painottaa.

Asetelma siirtyy sukupolvelta toiselle

Joensuu, 35, tiesi hyvin, että hänen roolinsa tulee tämän kauden Ässissä olemaan iso. Jos jätetään pois laskuista kausi 2012–13, jolloin NHL:ssä oli työsulku ja NHL-pelaajat pelasivat osan kaudesta Euroopassa, Joensuu oli välillä 14 vuotta poissa Ässien pukukopista.

Hän kiersi maailman kovimmat ammattilaissarjat. NHL:ssä hän pelasi New York Islandersissa ja Edmonton Oilersissa, Ruotsissa HV71:ssä, Sveitsissä SC Bernissä ja lopuksi seitsemän KHL-kautta Jokereissa.

Ukrainan sota lopetti Joensuun pelit Jokereissa ennenaikaisesti, mutta ei lopulta määritellyt tämän kauden työpaikkaa. Sopimus Ässien kanssa oli tehtynä jo siinä kohtaa, kun sota alkoi.

Joensuulle oli selvää, että hän haluaisi vielä palata Ässiin. Patapaita on isolle hyökkääjälle tärkeä ja rakas.

Tunteita herättää luonnollisesti myös paikallisvastustaja Lukon paita.

– Mä olen lapsena vihannut kaikkia Lukon pelaajia. Ja huvittavaa on, että kun katson noita omia muksuja ja heidän kavereitaan, niin se jatkuu sukupolvelta toiselle, Joensuu heittää.

– On todella hienoa koko suomalaiselle jääkiekolle, että tuollainen asetelma Ässien ja Lukon välillä on olemassa.

Myös miehen ensimmäinen jääkiekkoon liittyvä muisto liittyy Lukkoon. Joensuu muistaa, miten hän on isänsä olkapäillä ollut katsomassa peliä, jossa tuntui pienen pojan mielestä olevan kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Tuloskin on muistissa: Ässät voitti 4–2.

Raumalainenkin on ihminen, opetti Niskala

Kauden ensimmäisen paikallispelin alla Joensuu penkoi paikallispelimuistojensa aarrearkkua Ässien omassa videohaastattelussa. Hän nosti esiin myös Pasi Peltosen lämärillä tekemän jatkoaikamaalin sekä Janne Niskalan, jonka kanssa voitti myöhemmin maailmanmestaruuden vuonna 2011.

Myös Niskalan jättämä lähtemätön muistijälki oli seurausta Isomäessä verkkoon painuneesta laukauksesta.

– Hän tuuletti mun mielestäni porilaisia pilkaten. Mun mielestäni tuijotti raivokkaasti katsomoon. Mä olin sen ikäinen, että mä koin pyhää vihaa. Mä ajattelin, että mä kostan joskus tämän. En viitsi sanoa, mitä sanoja olen ajatellut silloin Janne Niskalasta, Joensuu sanoi videolla.

Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. Joensuun mukaan Niskala opetti hänelle, että raumalainenkin on ihminen.

– Terveisiä vaan Niskalalle, on hieno ihminen, Joensuu naurahtaa nyt.

– Niistä ajoista olen tietysti kasvanut niin sanotusti fiksuksi ihmiseksi. Me olemme yhdessä viemässä satakuntalaista kiekkoa eteenpäin.

– Mutta aina, kun pelataan Lukkoa vastaan, katsomossa on varmasti niitä pikkuisia jessejoensuita, jotka vihaavat lukkolaisia. Sitä vastakkainasettelua pitää ehdottomasti vaalia.

Korpisalon, Levosen ja Kaipaisen perinne kunniaan

Joensuu oli Isomäen seisomakatsomossa jo isänsä olkapäillä, ja sen jälkeen lukemattomia kertoja myös nuoruudessaan.

Ässien liigajoukkueeseen hän murtautui vain 15-vuotiaana, joten paikallisasetelman anatomia on varmasti miehellä hallussa.

– Jos ajatellaan meidän joukkuettamme, niin siellä oli Jari Korpisalon ja Jari Levosen kaltaisia persoonia. Ja kuinka paljon Matti Kaipainen vitutti mua Lukon paidassa, kun hän leijui ja tuuletti niitä maalejaan. Se tuli jostain syvältä, Joensuu muistelee.

– Kaipainen on mua 15 vuotta vanhempi, ja myöhemmin sain pelata hänen kanssaan samassa joukkueessa Ässissä. Ei paljon hienompaa ihmistä ole olemassa. Mutta juuri tällaista Levosen, Korpisalon ja Kaipaisen perinnettä pitää vaalia.

Ja sitä Joensuu on valmis vaalimaan. Häntä on mahdoton olla huomaamatta, kun Ässät ja Lukko ovat samaan aikaan kaukalossa.

– Pitää yrittää pelata kovaa. Me olemme viihdebisneksessä, Joensuu huomauttaa.

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä pelaamisestakaan. Hän on paikallispeleissä huutanut tulistunut ilme kasvoillaan tuomarille ja erätauolla käynyt vuoropuhelua Lukon kannattajien kanssa.

Mutta onko lähes kaiken nähnyt konkaripelaaja tosissaan, kun hän lähtee huutelemaan katsomoon?

– Olen ehdottomasti. Se tulee niin selkärangasta. Koen, että olen sen velkaa, Joensuu vastaa.

– Jos joku huutaa mulle, ja mulla on naseva kommentti mielessä, niin totta kai mä sanon sen. Tilannetta pitää ruokkia, mutta se ei saa vaikuttaa omaan suoritukseen.

Derby myytiin jo tiistaina loppuun

Kommenttejaan ja mielipiteitään hän ei arastele sanoa, liittyivät ne sitten jääkiekkoon, yhteiskuntaan tai elämään yleensä.

Porilainen esimerkiksi tuki vuonna 2014 avoimesti Li Anderssonia eurovaaleissa, on puhunut jääkiekon harrastamisen kalliudesta ja otti jo syksyllä kantaa SM-liigan avaamisen puolesta.

Nyt vastaukset kysymykseen tulevat rauhallisesti ja punnitun oloisesti. Joensuu ymmärtää tilanteen, eikä hän esimerkiksi halua tässä vaiheessa kautta sanoa sanaakaan ajatuksesta Lukon ja Ässien välisistä pudotuspeleistä.

Julkisia terveisiä Lukon pelaajillekaan ei irtoa. Ei edes Sebastian Revolle.

Ne olisivatkin vaarallista bensaa liekkeihin, sillä Lukko ja Ässät iskevät lauantaina yhteen Äijänsuolla. Kohtaaminen on kauden kuudes, ja vain kertaalleen joukkueet ovat selvinneet ilman jatkoaikaa.

Voitot ovat Lukolle 3–2 ja pisteet 9–6.

– Odotan samanlaista peliä kuin tähänastiset. Iso fokus on meidän omassa tekemisessämme. Ensimmäinen Lukko-peli me munittiin, mutta sen jälkeen on ollut tasaista, Joensuu toteaa.

– Sitä odotan, että saataisiin taas hyvä show aikaan.

Äijänsuo makeampi paikka ottaa voitto

Elementit ovat olemassa, sillä molemmat joukkueet tarvitsevat kauden viimeisiä pisteitä pudotuspeliasetelmien viimeistelyssä. Liput peliin oli myyty loppuun jo tiistaina.

Se on ollut myös kauden teema. Satakuntalaiset ovat pelanneet loppuunmyydylle hallille jo kahdesti sekä Raumalla että Porissa. Joulukuun alussa Porissa pelatussa pelissä lippuja jäi myymättä vajaa tuhat.

Mutta kummassa hallissa Jesse Joensuu mieluummin pelaa paikallispelejä?

– Nyt tulikin paha... Jopa voisin sanoa, että jos etukäteen tiedettäisiin, että voitamme, niin siinä tapauksessa melkein Äijänsuolla. Mutta siihen mulla ei riitä ballsit, että menisin voitetun ottelun jälkeen vittuilemaan Lukon kannattajille. Sen löytäisi varmasti edestään.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut