Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa venkuloiminen ei ole helppoa. Vaikka jääkiekkoilussa puhutaan välillä kirjoittamattomista säännöistä, koodista, oikeusvaltiossa kaikkien on toimittava samojen pykälien mukaan.
Oikeussalissa kukaan ei voi kuiskata käsi suupielen vieressä ohjeita, jotka on jälkeenpäin helppo kiistää.
Suomesta ei tarvitse matkustaa kovinkaan kauas, jotta löytää valtioita, joissa löydetään ensin syyllinen – ja keksitään tai kehitellään sen jälkeen rikos, josta ”syyllinen” voidaan tuomita.
Oikeusvaltion perusteet ja luonne on kirjoitettu perustuslakiin. Lain edessä kaikki ovat tasaveroisia.
Jääkiekko ei ole mikään muusta yhteiskunnasta irrallinen saareke. Siksi asioita on katsottava kylmän faktapohjaisesti, eikä ”Espoo ansaitsisi jo laadukkaan juniorityönsä vuoksi liigajoukkueen” kaltaisilla toivomuksilla ole käräjäsalissa mitään painoarvoa.
Faktat ratkaisevat.
Käräjäoikeudella on oltava varmuus, että yritys on saneerauskelpoinen. Konkurssiuhan alla olevan yrityksen on pystyttävä lyhentämään velkojaan – siis selviytymään saneerausohjelmassa olevista maksuista aikataulun mukaisesti.
Hakemuksen hylännyt Espoon Käräjäoikeus joutui punnitsemaan, miten organisaatio, joka ei milloinkaan ole tehnyt voittoa, pystyisi nyt suoriutumaan saneerausmenettelyn mukaisista maksuista – ja vieläpä aikataulussa.
Kun laki vaatii myös sen, ettei saneerauksessa oleva yritys saa velkaantua lisää saneerausmenettelyn aikana, Bluesin kohtalo oli sinetöity jo ennen torstaita.
Seuralta puuttui uskottava suunnitelma, miten toimintaa saa pyöritettyä järkevällä kulurakenteella.Miksi Blues sitten edes yritti hakeutua yritys– tai velkasaneeraukseen? Jääkiekko Espoo Oy:n kohdalla kyse oli ajanpeluusta, aikalisästä.
Joulukuussa tehty velkasaneeraukseen hakeminen oli Bluesin silloiselta johdolta ymmärrettävä taktinen liike.Suomessa on mahdollista hakea pääsyä velkasaneeraukseen vielä siinä tilanteessa, kun tilanne on jo todella kriittinen, eli vaikka velkoja hakeekin velallista konkurssiin.
Jääkiekko Espoo Oy pyrki estämään konkurssin, haki suojaa velkojiaan vastaan – ja halusi totta kai myös turvata tämän liigakauden kunnialliseen päätökseen.
Verohallinnolla oli saatavia yli 212 000 euroa ja työeläkevakuutusyhtiö Elollakin 137 000:n edestä.
Velkojien listalta löytyy myös Rauman Lukko, joka odottelee toimitusjohtaja Timo Rajalan käsityksen mukaan A-junioreiden turnausmaksua. Rajalan mukaan Lukon saatavat ovat kuitenkin korkeintaan satasia.
Ei syyllisty minkäänlaiseen jälkiviisauteen, jos väittää, että tulos oli etukäteen paremmin tiedossa kuin yhdenkään tämän surullisen kauden espoolaisottelun. Käräjäsalin kamppailua Blues ei voinut voittaa.
Ei voinut, vaikka Bluesin kotihallia eli Espoon Metro Areenaa hallinnoiva Espoon Areenat Esar Oy pääsikin velkasaneeraukseen.
Konkurssin jälkeen peli on selvä. SM-liigalla ei pitäisi olla muuta mahdollisuutta kuin puhaltaa peli poikki. Eikä sillä tietysti olekaan. Ainoa – ja sitäkin isompi – jännittämisen aihe liittyy siihen, ehtiikö Bluesin digitaali raksuttaa 60 ottelua täyteen. Jos konkurssituomio olisi välitön seuraus käräjäoikeuden kielteisestä päätöksestä, yritys Bluesin 60 ottelun runkosarja näyttäisi jäävän kolme ottelua vajaaksi.Kiekkoromantikkojen kysymys kuuluu, eikö niitä pelejä saisi vedettyä läpi vaikka väkisin?
Periaatteessa ei, käytännössä kyllä. Ennen konkurssituomiota nuoren joukkueen pelaajat voivat viljellä vaikka bulgarialaisia seläntakaasyöttöjä niin paljon kuin sielu sietää – ja toimitsijakiellossa oleva päävalmentaja sallii.
Konkurssituomion jälkeen ei vedetä periaatteessa enää vaihtoakaan. Ei ainakaan ilman pesänhoitajan lupaa.
Kun yritys asetetaan konkurssiin, se ei saa hukata omaisuutta – eikä aiheuttaa lisää tappioita. Konkurssihakemuksen tavoite on toimialasta riippumatta sama. Velkoja yrittää turvata saataviaan– saada pesästä edes jotain pois.Asetelmaa voi puntaroida näennäisen lapsellisilla käytännön esimerkeillä. Mitä tapahtuisi, jos jokin seuran omistama maila katkeisi? Koska komposiitti on konkurssipesän omistama, tällaisen arkipäiväisen vahingon välttämisessä ainoaksi vaihtoehdoksi jää pelata omilla vehkeillä. Ja tehdä vieraspelireissut Vaasaan ja Jyväskylään omilla autoilla, eväillä ja muutenkin talkoohengellä.
Ja jos samaa ajatusleikkiä jatkaa vähän pidemmälle, myös seurahistorian – toistaiseksi – viimeinen kotiottelu pitäisi pelata sellaisessa paikassa, josta kenellekään ei kertyisi lanttiakaan saatavia, ei hallin tai pukukopin vuokrasta tai mistään muustakaan.No, saattaa olla, että ajanpeluu kannatti.
Jos Bluesin omilla kotisivuillaan julkaisema tieto tuomioistuimen kanssa sovitusta konkurssimenettelyn suullisen käsittelyn ajankohdasta (ensi keskiviikko 9.3. eli päivä ennen päätöskierrosta) pitää paikkansa, runkosarja ehditään rykiä päätökseen ennen lopullista stoppia.
Jos niin käy, ei tarvitse pohtia, mitä SM-liigan kilpailusäännöt sanovat kauden kesken jättämisestä tai jäämisestä.
Se onkin ainoa lohtu tässä tilanteessa. Seuraavaksi on aika miettiä, mitä konkurssi merkitsee espoolaiselle jääkiekkoilulle.
Täsmennys: Blues kertoi myöhemmin torstaina kotisivuillaan, että konkurssimenettelyn suullinen käsittely on siirretty pidettäväksi maanantaina 14.3.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.