Joku langan toisessa päässä saa hyvät naurut, kun kuulee, että soittaja tavoittelee Uudenkaupungin Korihaiden uutta toiminnanjohtajaa. Korihaiden keskiviikkoiseen tiedotteeseen oli pujahtanut väärä puhelinnumero, joten tämä kaveri päätti pistää puhelimensa kiinni loppupäiväksi.
Se oikeakin mies löytyy puhelimen päähän, hän on Casper Santanen. Hauska juttu on Santasen mielestä myös se, miten entinen ammattilaisjääkiekkoilija päättyi koripalloseuran johtotehtäviin. Hänen piti lähteä pyörittämään Maskun uutta padelhallia, mutta sen aukeaminen on viivästynyt näihin päiviin asti. Laji vaihtui lennosta.
– Olemme välillä kadulla jutelleet Korihaiden johtokuntaan kuuluvan Järvisen Timon kanssa. Hän oli kuullut, että olen lopettanut jääkiekkouran ja opiskellut urheilujohtamista. Kun Timo soitti, aika nopeasti päästiin asiasta sopuun, Santanen kertoo.
Kiekkoilijan unelmaa todeksi jäämeren rannalla
Santasen, 34, kasvattajaseura jääkiekossa on Uudenkaupungin Jääkotkat, mutta hän haluaa mainita, että ensimmäiset harjoitukset tuli vedettyä Lätkä-77:n kanssa. Santanen oli kotikylään sen verran lupaava kiekkoilija, että 15-vuotiaana tie vei ensin Turun Palloseuran B-junioreihin ja sitten Rauman Lukon A-junioreihin.
SM-liigassa puolustaja sai pään auki kaudella 2008–09 TPS:ssä, mutta varsinaisen ammattilaisuransa teki ulkomailla. Santanen pelasi kymmenen vuotta Norjassa ja Tanskassa. Tietä viitoittivat isä Seppo ja setä Pekka, jotka olivat kolunneet kiekkoilijoina Euroopan pienempiä sarjoja.
– Pienestä asti oli sellainen haave, että ulkomailla olisi kiva pelata ja Suomessa liigaankaan ei enää päässyt. Kivempi siellä oli pelata kuin Mestiksessä. Ei tässä mitään kivitaloja ole niillä tuloilla rakennettu, mutta elättipä sillä kuitenkin itsensä, Santanen tokaisee.Hienoimmat vuotensa uusikaupunkilainen pelasi Pohjois-Norjassa Narvikissa. 15 000 asukkaan satamakaupunki on yksi maailman pohjoisimpia kaupunkeja, ja jääkiekko oli jäämeren rannalla kovassa huudossa. Santanen oli isossa roolissa nostamassa Narvikia pääsarjaan vuonna 2019 ja lopetti uransa joukkueen kapteenina keväällä 2021.
– Meillä oli siellä hyvä kaveriporukka ja hyviä suomalaisia, mutta yksittäisenä muistona parhaiteen mieleen on jäänyt juuri se liiganousu. Fanit ja paikallinen Yle olivat lentokentällä vastassa, oli ulkotulet ja melkoinen karnevaali, Santanen muistelee.
HIFK:n urheilujohtaja vakuutti opiskeluista
Jo peliuransa viimeisinä vuosina Santanen alkoi miettiä, mitä sitä kiekkoilun jälkeen tekisi.
– Urheiluseuran johtaminen on jotenkin kiinnostanut aina, kun on nähnyt niin paljon hyviä ja huonoja esimerkkejä. Mietin, että joku toiminnanjohtajahomma olisi varmaan aika nättiä.
Santanen soitti asiasta muun muassa HIFK:n urheilujohtajalle Tobias Salmelaiselle. Hän haki ja pääsi sisään kansainväliseen Johan Cruyff -instituuttiin opiskelemaan urheilujohtamista.
– Se oli paljon parempi kokemus kuin edes uskalsin kuvitella. Sain muun muassa paljon kontekteja ympäri maailmaa.Juuri ennen haastattelua Santanen puolusti opinnäytetyötään, jossa hän suunnitteli entiselle seuralleen Narvikille uuden strategian. Koulu on yhtä kurssia vaille valmis.
Santanen valmistuu komealta kalskahtavalla tittelillä Master in Sports Management, mutta huomauttaa, että kyseessä on vain täydennyskoulutus. Korihaissa opit joutuvat oikeasti puntariin.
Rämpisen päätteeksi pilkahdus paremmasta
Urheilu on Santasella verissä, sillä mainittujen isän ja sedän lisäksi Santasen sisko Christine ja tanskalainen äiti Charlotte menestyivät ratsastuksessa Pohjoismaiden tasolla.
Casper itse on itse innokas tennismies ja lähti viitisen vuotta sitten entisen Korihaiden kapteenin Marius Van Andringan houkuttelemana mukaan myös padeliin. Koripalloa hän sen sijaan ei ole itse pelannut.
– Maailmalla Korihaita tuli aina tiiviisti seurattua. Uusikaupunki on koripallokaupunki, ja joskus Korihait oli kaupungin ylpeyden aihe. Se on harmittanut, että viime vuodet ovat olleet aika rämpimistä ja heittopussina heilumista, Santanen sanoo.
Seuran johtaminenkin on ollut sekavaa. Esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana Korihailla on ollut kahdeksan eri toiminnanjohtajaa, ja välillä pestiä ei ole hoitanut kukaan, vaikka liigalisenssiehdoissa niin on vaadittu.
Parketin puolella Korihait on pelannut Korisliigan pudotuspelejä viimeksi kaudella 2010–11, voittanut SM-mitalin viimeksi 1995 ja ainoan mestaruutensa Uudenkaupungin Urheilijoiden aikana 1990. Miten edes pudotuspelit saataisiin palautettua Uuteenkaupunkiin, sitä Santanen ei osaa vielä linjata.
– Ihan ekaksi haluaisin istua seuran aktiivien ja avainhenkilöiden kanssa alas ja kuulla, mitä hyvää täällä on, mitä pitää kehittää, ja sen jälkeen osaan toivottavasti vastata paremmin tuohon, Santanen väistää.
Toivoa paremmasta hän hakee viime kauden lopusta. Korihait säilyi kovan loppukirin turvin Korisliigassa ja voittojen myötä yleisökin heräsi joukkueen taakse.
– Mitä se touhu oli ennen joulua, niin en yhtään ihmettele, miksei ihmisiä ollut katsomossa. 11 viimeisestä pelistä 8 voittoa antaa kuitenkin pirun hienon mahdollisuuden käyttää nostetta hyväksi. Loppukaudesta oli hieno huomata, että kyllä Korihait merkkaa ukilaisille sittenkin paljon.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.