– Silloin alkuun crossfit oli korostuneesti aika kilpailuhenkisten äijien touhua. Se oli kovin jätkä, kuka treenasi eniten ja jolla eniten kädet rakoista verillä. Eihän siinä ollut näin jälkikäteen ajatellen kauheasti järkeä, Matti Salminen muistelee suu virneessä.
Porista Raumalle muuttanut Salminen laskee harrastaneensa crossfitia lähinnä omaksi ilokseen noin 12 vuotta.
Kun tänä päivänä katsoo ympärilleen raumalaisen CrossFit GoTon salilla, saa lajin harrastajakunnasta aika erilaisen kuvan. On vanhempien ja lasten yhteisiä tunteja, on oma touhutuokionsa perheen pienimmille, on oma jumppansa mummuille ja papoille.
Salin osaomistajiin kuuluva Matti Salminen on nykyään vähemmistössä, sillä vastaantulevista kävijöistä valtaosa on naisia.
– Kun perustimme GoTon ja hankimme salille esimerkiksi tankoja, otimme niitä 50–50 miehiä ja naisia ajatellen. Tilannehan on tällä hetkellä se, että täällä käy paljon enemmän naisia. Pitää kohta tilata lisää tankoja, Salminen tokaisee.
Crossfitiä on voinut harrastaa Raumalla kymmenisen vuotta. Muutoksen kävijäkunnassa on havainnut myös Reetta Eskola, joka suoritti crossfitin alkeiskurssin vuonna 2015.
– Ero on huomattava. Silloin, kun itse aloitin, oli vielä aika miespainotteista. Miten sen nyt sanoisi, tuntui enemmän bodausmeiningiltä. Nyt on jotenkin matalampi kynnys tulla salille, Eskola kuvailee.
Ei heti tule lihaskimpuksi, jos koskee tankoon
Salminen arvioi mututuntumalta, että Raumalla noin 70 prosenttia crossfitin harrastajista on tänä päivänä naisia. Eikä kyse ole vain Rauma-ilmiöstä, vaan Salminen on saanut lajituntuilta muualtakin Suomesta samanlaista viestiä.
Herää kysymys, miksi naiset ovat näin innostuneet crossfitistä.
– Se on niin monipuolista. Tulee tasapuolisesti voimaa ja muunlaista fyysistä osuutta. Painoja voi aina pikkuisen lisätä, jos alkaa tuntua liian helpolta, Reetta Eskola perustelee.
Matti Salminen on huomannut, että naiset ovat innokkaita kokeilemaan uutta. Alkeiskurssit saattavat siinä mielessä antaa vähän vääränkin kuvan, sillä niille saattaa osallistua paljon naisia, mutta harvat mieskokeilijat taas saattavat pysyä harrastuksen parissa pidempään.
– Ainakin naiset ovat uskaltaneet alkaa käyttää vapaita painoja. He ovat huomanneet, että jos koskee kerran tankoon, ei tulekaan heti hirveä lihaskimppu tai bodari-barbi, Salminen naurahtaa.
Toisaalta herää toinenkin kysymys: mihin ne miehet sitten ovat saleilta kadonneet?
– Olen kuullut, että suhde on ihan sama, jos menee katsomaan normaalille kuntosalille, niin sielläkin käy enemmän naisia. Syytä en osaa sanoa. Pelaavatko ne kaikki miehet nykyään sitten vaan padelia? Salminen heittää.
Perhecrossfit on uusi juttu Raumalla
Syksyllä 2021 avattu CrossFit GoTo rakentui juuri sen idean perustalle, että crossfit on muuttunut äijien ähinästä kaikenikäisten kuntoiluksi ja hauskanpidoksi.
Reetta Eskola oli haastatteluhetkellä tullut perhecrossfitiin poikansa Oskarin kanssa. Niin sanottu ”Family WOD” on uusi juttu Raumalla.
– Se on meidän tai oikeastaan minun suunnittelema juttu, eikä tällaista taida monellakaan salilla olla Suomessa tai maailmalla, vetäjä Sari-Anna Salonen sanoo.
Raumalainen opiskelee varhaiskasvatuksen opettajaksi ja lukee sivuaineena liikunnan perusopintoja Turun yliopistossa. Siksi lasten ryhmien ideointi ja ohjaukset ovat mieluisia.
Perhecrossfitissa ajatus on liikkua leikkien ja pelien kautta, salin laitteita ja välineitä hyödyntäen. Tällä kertaa ohjelmassa oli esimerkiksi polttopalloa, kyykkyjä ja pituushyppyä.
– Family WODiin osallistuakseen vanhemmilta ei vaadita alkeiskurssin suorittamista, vaan sellaisetkin, jotka ovat ehkä itse miettineet crossfitin aloittamista, voivat tulla tutustumaan liikuntamuotoon ja saavat kenties tästä innostuksen lähteä alkeiskurssille, Salonen kertoo.
Reetta ja Oskari Eskola ovat tykänneet yhteisestä tekemisestä. Oskari kertoo oppineensa ainakin seisomaan käsillä.
– Ehkä tämä saa liikkeelle sellaisiakin lapsia, jotka eivät välttämättä joukkuelajeista innostu, äiti pohtii.
Muutos näkyy aivan huipullakin
WOD (work out of the day) tarkoittaa muuten lajikielellä päivän treeniä. Aikuisten treenit eivät ole ihan samanlaista leikkiä.
Harjoitus saattaa sisältää esimerkiksi painonnostoa, voimistelua, kehonpainoliikkeitä, juoksua tai soutua. Ne ovat lajeina ikivanhoja, mukana jo olympialaisten alkuhämärissä 1800–1900-luvun vaihteessa. Siihen nähden on aika yllättävää, että crossfit lajina keksittiin vasta sata vuotta myöhemmin.
Kehittäjät Greg Glassman ja Lauren Jenai avasivat ensimmäisen crossfitsalin Kaliforniassa vuonna 2001. Sittemmin saleja on tullut 15 000 lisää, ja harrastajia on jo arviolta viisi miljoonaa yli 150 maassa.
Alunperin harjoitteiden ajatus oli luoda mahdollisimman monipuolinen, täydellinen urheilija. Lajin pääkisassa CrossFit Gamesissa onkin vuodesta 2007 asti etsitty ”maailman kovakuntoisinta ihmistä”.
Gamesissa parhaiten pärjänneet – tai ylipäätään karsinnoista kisoihin selviytyneet – suomalaiset, kuten porilaiset Mikko Salo ja Jonne Koski, olivat pitkään miehiä. Harrastajapohjan muutos näkyy kotimaisella huipullakin: turkulainen Emilia Leppänen peräti voitti 35–39-vuotiaiden naisten sarjan tämän vuoden Gamesissa. Ennen masters-tasolle siirtymistä Leppänen teki crossfit-ammattilaisena uraa ulkomailla.
Silti suurimmalle osalle harrastajista crossfit taitaa nykyään olla vain mukavaa sosiaalista hikoilua, mihin ei liity edes ajatusta kilpailemisesta.
– Ihmisethän ovat näissä palautumisasioissa nykyään todella valveutuneita. Jos täälläkin salilla katsot ympärillesi, niin melkein jokaisella on joku älykello tai -sormus kädessä. Omaa jaksamista seurataan paljon tarkemmin kuin ennen, saliyrittäjä, crossfitissa kilpaillutkin Nina Mäkinen kertoo.
Kun kynnys on matalampi ja kello muistuttaa huilaamisesta, tulee mieleen, kasvaako laji kohta irti juuriltaan. Glassmanin ja Jenain ydinajatus lienee ollut vähintään haastaa kunnolla itseään ja omia rajojaan.
– Hiki tulee kyllä aina, Reetta Eskola vakuuttaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.