Kesällä 2014 Eetu Koivistoinen pelasi jalkapalloa Helsingin piirin kutosdivarissa, yllään Raittius- ja urheiluseura Zoomin pelipaita. Jalkapallogeenit Koivistoinen sai jo synnyinlahjanaan, sillä hän on kaksi Suomen mestaruutta torjuneen futisveskari Tommi Koivistoisen poika.
Suomen mestarien joukkoon oli paria kuukautta aiemmin liittynyt myös Eetu Koivistoinen, sillä jääkiekkokausi Bluesin A:ssa oli päättänyt mestaruusjuhliin.
Äidin vakava sairastuminen laittoi kuitenkin hetkeksi urheilulliset tavoitteet jäihin. Koivistoinen ei lähtenyt kokeilemaan siipiään ulkomailla, vaan perhe ajoi ohitse.
Jääkiekko sai hetkeksi jäädä.
– Painoin silloin myös Shellillä yövuoroa. On siitäkin jo aika pitkälle tultu, Koivistoinen miettii.
– Jokaisesta päivästä saa nyt olla kiitollinen. On etuoikeus, että saan tehdä tätä ammatikseni. Aika paljon on ihmisiä, jotka haluaisivat tätäkin hommaa tehdä.
A-nuorten alueliigasta Lukon liigapaitaan
Koivistoinen puhuu kaudesta 2014–15 välivuotena, mutta hänelle kirjattiin kuitenkin 41 virallista jääkiekko-ottelua. Ne mies pelasi Kirkkonummen Salamoissa.
Hän aloitti seuran A-nuorista ja pelasi ikäluokan alueliigaa, Suomi-sarjan karsintoja ja lopulta Suomi-sarjaa. Miesten edustusjoukkueessa hän pelasi kakkosdivaria.
Tehot olivat kovat: A:ssa 27 pelissä 64 maalia, 59 syöttöä ja 123 tehopistettä, kakkosdivarissa 14 pelissä 18 maalia, 9 syöttöä ja 27 pistettä.
Seuraavalla kaudella Koivistoinen pelasikin jo Lukossa yhdeksän liigapeliä.
– Siinä vaiheessa ajattelin, että laitetaan kaikki peliin. Siinä oli se välivuosi takana, mutta sitten tarjottiin tällainen mahdollisuus, Koivistoinen muistelee.
– Sen jälkeen oli selvä päämäärä, että saan tehtyä tästä itselleni ammatin. Pystyn ainakin laittamaan asioita perspektiiviin, kun olen ollut myös oikeissa töissä.
Ystävyys Seväsen kanssa alkoi BB-talosta
Koivistoisesta tuli Lukon ja KeuPan yhteinen pelaaja, ja suurimman osan kaudesta hän viettikin Keuruulla Ville Niemisen valmennuksessa.
Tie ammattilaiseksi vei Keuruun legendaariseksi muodostuneen BB-talon eli nuorten pelaajien kimppakämpän kautta.
– Se oli ihan hauska kokemus silloin. Kavereita on jäänyt matkalle, mutta Seväsen Ronin kanssa ollaan edelleen samassa paikassa, Koivistoinen toteaa.
– En tuntenut häntä entuudestaan, olin vain pelannut vastaan. BB-talosta ystävystyimme.
Kaksikon taival kulkee samoja latuja Lukossa myös tulevaisuudessa. Seväsellä oli valmiiksi sopimus ensi kaudesta, ja Koivistoinen on allekirjoittanut raumalaisseuran kanssa vuoden jatkodiilin.
Ensi kaudesta tulee hänelle siis jo kuudes sinikeltaisessa paidassa.
– Täällä on hyvät mahdollisuudet menestyä joukkueena ja kehittyä henkilökohtaisesti. Näin tämän parhaaksi vaihtoehdoksi, Koivistoinen perustelee.
– Tässä kohtaa haluan ainakin jatkaa kehitystä ja katsoa, mihin se riittää, kun paiskii joka ilta hommia niin hyvin kuin pystyy.
Läpimurtokauden jälkeen hankalaa
Viime kaudella Koivistoinen käytännössä löi itsensä läpi liigapelaajana. Hän pelasi Lukossa täyden 60 ottelun runkosarjan ja keräsi tehopisteet 17+17=34.
Asetelma loi luonnollisesti kovat odotukset kuluvaan kauteen, mutta pistetehtailu ei syksyllä jatkunutkaan. Kauden alusta tuli nopeasti hankala.
– Alku oli vähän haastava. Kun ei saanut oikein minkäänlaista tulosta aluksi aikaiseksi, niin se söi jonkun verran perushommastakin, Koivistoinen myöntää.
– Totta kai aina on odotuksia kauteen. Ei varmaan kukaan lähde kauteen ilman minkäänlaisia odotuksia.
Hiljalleen pisteitäkin alkoi kuitenkin tulla. Nyt takana on 44 ottelua, ja Koivistoinen on kerännyt tehot 6+9=15.
Kauden käännekohdaksi hän näkee marraskuun maaottelutauon.
– Varmaan eniten oli henkistä muutosta, sillä siinä vaiheessa muutin omaa suhtautumistani ja lopetin sen turhan tuloksen miettimisen. Ajattelin, että jos pystyn pelaamaan hyvin, se kyllä palkitsee jossain kohtaa.
Oma pää puhtaana
Koivistoisen kausi on hyvä esimerkki siitä, että jääkiekko on muutakin kuin tehopisteiden laskemista. Vaikka hän ei alkukaudella saanut vastustajan maaliverkkoa heilumaan, ei saanut myöskään vastustaja kiekkoa maaliin hänen vahtivuorollaan.
Kaudesta on pelattu pian kolme neljännestä, ja Koivistoinen on edelleen ollut jäällä vain kuusi kertaa, kun vastustaja on tasakentällisin tehnyt maalin.
Lukema on suorastaan häkellyttävä. Koivistoisen tehosaldo +15 on joukkueen toiseksi paras. Parempaan on yltänyt vain Kristian Pospisil, +17.
– Puolustaminen on tämän pelin lähtökohta. Kun pystyt puolustamaan hyvin, pääset myös hyökkäämään enemmän. Ja se yleensä helpottaa voittamista, kun ei tarvitse kaivaa kiekkoja omasta maalista, Koivistoinen huomauttaa.
– Lähdin siitä, että oma pää hoidetaan sillä tavalla, että siellä ei soi yhtään. Kun sen hoitaa hyvin, jää yleensä enemmän aikaa tehdä muutakin pelissä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.