Kun HIFK syyskuun puolivälissä pelasi ensimmäisen kotiottelunsa, Eetu Koivistoinen joutui seuraamaan tapahtumia katsomosta. Mieli paloi varmasti jäälle, sillä vastustajana oli Lukko, jota Koivistoinen ehti edustaa kuudella kaudella.
Loukkaantuminen piti kuitenkin sentterin vielä tuolloin pois kaukalosta.
– Silloin jännitti tosi paljon, vaikka en pystynyt pelaamaan. Olin varmaan puolitoista tuntia ennen peliä jo hallilla, kun en malttanut olla kotona, Koivistoinen muistelee.
– Tuli siinä sitten Kuosmasen Mikan ja Koskisen Matin kanssa höpötettyä ja vaihdettua kuulumisia.
Vuoden tauon jälkeen Äijänsuon yleisön eteen
HIFK:n paluu Nordikselle päättyi tuolloin raumalaisjuhliin, kun Kristian Pospisil ratkaisi pelin jatkoaikamaalillaan. Lauantaina joukkueet kohtaavat toisen kerran tällä kaudella, ja nyt Koivistoinen on jo täydessä iskussa.
– Voi olla, että vähän jännittääkin se peli. Siistiä nähdä se yleisökin taas, Koivistoinen toteaa.
– Siitä on aika tarkkaan vuosi, kun olen viimeksi nähnyt yleisöä Äijänsuon lehtereillä. Siellä on kuitenkin aina hyvä tunnelma.
Koivistoinen oli viime kaudella yksi Lukon mestarijoukkueen kulmapalasista. Hän keräsi runkosarjassa ennätyspisteensä 24+20=44 ja sijoittui Lukon sisäisessä pistepörssissä kolmanneksi.
Jos mahdollista, pitkä sentteri oli vielä tärkeämmässä roolissa pudotuspeleissä. Koivistoinen voitti selvällä erolla pudotuspelien pistepörssin ja vastaanotti ratkaisevan finaalin jälkeen pudotuspelien parhaan pelaajan Jari Kurri -palkinnon.
Liedeksen ja Virran vastaanotot tiedossa
Se oli yhden tarinan onnellinen loppu. Moni pelaaja lähti mestaruuden jälkeen muualle pelaamaan, ja osa heistä on jo nähty tällä kaudella Äijänsuon yleisön edessä.
Koivistoinen on hyvin tietoinen, millaisen vastaanoton Heikki Liedes, Oskari Setänen ja Pekka Virta vuoroillaan saivat.
– Katselin sen KooKoo-pelin, mutta eihän se tunnelma niin hyvin telkkarin kautta välity. Jostain luin sen jälkeen, että ”Hese” sai standing ovationin, kun teki maalin, Koivistoinen kertoo.
– Samoin näin sen ”Peksin” tifon ja ansiomitalin jossain pätkässä. Oli hieno huomata, miten häntä arvostettiin. Ja se kunniamerkki meni aivan oikeaan osoitteeseen.
Muuton jälkeen vain kaksi visiittiä Raumalle
Lukon pelejä hän on katsellut tällä kaudella muutaman. Entisen seuran ja tuttujen pelikavereiden suoritukset kiinnostavat, mutta raumalaisten pelit ovat usein päällekkäin HIFK:n omien matsien kanssa.
– Olen jutellut äijien kanssa, mutta aika vähän loppujen lopuksi olen heidän kanssaan jääkiekosta puhunut. Totta kai kaikki tulokset tulee teksti-tv:ltä katsottua.
Muutto Helsinkiin ei tarkoittanut Koivistoisen tapauksessa siteiden katkeamista Raumalle, sillä hänen puolisonsa on raumalainen. Visiitit länsirannikolle ovat silti olleet vähissä sen jälkeen, kun muuttokuorma kesällä lähti kohti Helsinkiä.
– Kaksi pidennettyä viikonloppua olemme Raumalla olleet. Ensin oli Saarelan Aleksin pokaalijuhlat ja sitten Mäkisen Aten ja Eveliinan häät. Ei ihan kauheasti ole tullut siis Raumalla oltua, Koivistoinen myöntää.
HIFK:n ykkössentteri ja paras pistemies
Elämä ja ura ovat nyt Helsingissä. Koivistoinen on aloittanut uuden kertomuksen kirjoittamisen, ja tekee sitä varsin näyttävästi.
Vaikka hän oli loukkaantumisensa takia kauden viisi ensimmäistä peliä sivussa, paluu Äijänsuolle tapahtuu parhaan pistemiehen kultakypärä päässä ja joukkueen ykkössentterinä.
Koivistoinen on kasannut 22 ottelussa tehosaldon 8+12=20.
Pukukopin vieruskaverit Olli Palola ja Jere Innala ovat saaneet kasaan 19 pistettä.
– Nyt olen päässyt koko ajan paremmin ja paremmin kiinni. Siinä taisi tulla yksi treeni neljään viikkoon, kun tulin joukkueen mukaan, eli suoraan pelien selkään hypättiin, Koivistoinen kuvailee.
– Aluksi mentiin kolmen pelin viikkoja, joten ei siinäkään ehtinyt kauheasti harjoitella, mutta nyt tuntuu jo ihan normaalilta ja aloituksetkin ovat alkaneet tarttua.
HIFK tasainen kuin viime kauden Lukko
HIFK:n sentterit ovat olleet vahvoja aloitusympyrässä kautta linjan. Koivistoisen aloitusprosentti on 54,1, ja yli puolet aloituksistaan ovat omilleen kaapineet myös Petteri Wirtanen (56,3), Otto Paajanen (53,6) ja Alex Broadhurst (52,7).
– Me olemme aika laajalla rintamalla saaneet onnistumisia. Olemme kärkipäässä tehdyissä maaleissa, mutta ne ovat jakautuneet tosi tasaisesti, Koivistoinen huomauttaa.
– Niinhän se menee, että jokainen ei voi tehdä maalia joka ilta. Jääkiekkopeli ei voi päättyä 22–jotain. Siksi on tärkeää, että pystymme operoimaan tasaisesti.
Samaa hän näki viime kauden Lukossa. Mestariryhmä oli suorastaan uskomattoman syvä, kun nelosketjuun riitti Jonne Tammelan ja Heikki Liedeksen kaltaisia pelaajia ja konkari Toni Koivisto oli usein ylimääräisen hyökkääjän roolissa.
Nyt Koivistoinen ja Liedes ovat uusien joukkueidensa kultakypärät ja kapteeniston jäsenet.
– Siinä oli samaa laajuutta, mistä äsken puhuin. Aika tasaisella rintamalla ratkottiin pelejä, Koivistoinen muistelee.
– Jos ajatellaan vaikka ensimmäistä Tappara-välierää, niin Jonne teki ensimmäisen, sitten ”Hese” toisen pakkien kanssa ja lopulta Petmanin Mikko ratkaisi jatkojalla. Sen takia se oli niin vahva joukkue.
Mahdollisuus päästä HIFK:hon
Tämän kauden seuransa Koivistoinen valitsi hyvissä ajoin ennen mestaruusjuhlia. Hän on espoolainen, mutta kun HIFK tarjosi sopimusta, tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä.
Kyseessä on kuitenkin suomalaisen jääkiekon legendaarisin seura. Koskaan aiemmin Koivistoiselle ei ollut avautunut saumaa päästä HIFK:n riveihin.
Nyt avautui ja suoraan johtavaan rooliin. Koivistoinen valittiin heti ensimmäisellä kaudellaan HIFK:n varakapteeniksi yhdessä Otto Paajasen kanssa.
Punaisten kapteenina toimii tällä kaudella Teemu Tallberg.
HIFK nosti Koivistoista esiin myös kauden alla. Joukkueen arjesta tehtiin MTV:lle ja C Morelle neliosainen minidokumenttisarja Paluu Nordikselle, ja kakkososa oli pyhitetty kokonaan Koivistoiselle.
– Eihän se jääkiekko oikeastaan mitenkään eroa siitä, kun pelasin Lukossa. Jääkiekkoa pelataan ja treenataan kovaa, kuten Raumallakin, Koivistoinen painottaa.
– Onhan meillä vähän isompi halli, ja nyt on ollut hyvin yleisöä ja hyvä tunnelma. Yleisö on hyvin löytänyt täällä halleihin.
Ensimmäiset neljä kotipeliään HIFK pelasi puolella kapasiteetilla, ja kaikki liput myytiin joka kerta.
Aivan täydelle hallille Koivistoinen on päässyt pelaamaan kerran eli Lennart Petrellin juhlapelissä lokakuun lopulla.
– Oli melkoinen kokemus nähdä, miten yhteisö arvostaa legendaa. Melkoiset kylmät väreet meni, kun siinä ennen Ilves-peliä seistiin siniviivalla, Koivistoinen kuvailee.
– Mutta jääkiekko on samaa, se ei eroa.
Kukaan ei tunnista Helsingissä kadulla
Kannattajamäärillä ja mediahuomiolla mitattuna HIFK on yksi Suomen seuratuimpia urheiluseuroja ellei jopa seuratuin. Koivistoinen ei silti koe huomion lisääntyneen, vaan ehkä jopa päinvastoin.
– En oikein ole huomannut tai ajatellut asiaa. Ihan yhtä lailla joltakulta otetaan pelin jälkeen kommentit Helsingin Sanomiin kuin te otatte Länsi-Suomeen. Lehden jakelualue vain on vähän isompi, Koivistoinen vertaa.
– Me olemme nyt isommassa paikassa, ja Helsingissä on aika paljon kaikkea muutakin. Raumalla aika lailla kaikki pyörii jääkiekon ympärillä, joten välillä se on ahtaampaa.
Jos Koivistoinen lähtee Helsingissä illalla kauppaan, hän ei todennäköisesti joudu puhumaan jääkiekosta. Todennäköistä on, ettei kukaan edes tunnista häntä.
– Kukaan ei jää tuijottamaan, hän vahvistaa.
– Raumalla asukasmäärä on pienempi ja tuntuu, että kaikki hengittävät jääkiekkoa. Helsingissä on paljon ihmisiä, joita jääkiekko ei kiinnosta ollenkaan.
Ei tuuletuksia ja Koivistolle terveisiä
Kun Heikki Liedes palasi Äijänsuolle, hän ilmoitti etukäteen Länsi-Suomen haastattelussa, ettei aio tuulettaa maalia, jos sellaisen onnistuu Lukon verkkoon tekemään.
Lukon mestarikapteeni myös piti sanansa. Hän teki maalin ja piti sen jälkeen itsensä rauhallisena.
Eetu Koivistoinen, aiotko sinä tuulettaa, jos teet lauantaina maalin?
– En ajatellut tuulettaa. Mun mielestäni se on aina ollut tyylikäs tapa, että edellisen kauden seuraa vastaan ei tuuleteta. Se on urheilukulttuuria, ja siinä on jotain tyylikästä, Koivistoinen vastaa.
Entä haluatko lisätä tähän haastatteluun vielä jotain?
– Koiviston Tonille terveisiä. Hän sanoi, että kehu vanhoja ketjukavereita, kun kuuli tästä haastattelusta.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.