Elettiin kevättä 2018, kun Johanna Niemelle tarjoutui mahdollisuus tehdä yhdestä tavoitteestaan totta. Eveliina Suonpää oli siirtynyt Lukosta Linköpingiin ja raumalaisjoukkue tarvitsi uutta maalivahtia.
Lukon hyökkääjä Ella Harjula vinkkasi Tapparan ajoilta tutusta joukkuekaveristaan seuralle, Lukko tarjosi paikkaa Niemelle ja tämä otti kopin.
Hänestä tuli ensimmäistä kertaa urallaan liigamaalivahti 31-vuotiaana.
– Olihan se tavallaan yhden unelman täyttymys, että pääsi pelaamaan liigaa. Aikaisempi iso tavoite oli päästä pelaamaan miesten kanssa ja se toteutui, Niemi kertoo.
Tamperelainen torjui miesten kakkosdivarissa Hämeenkyrön Hokkareissa kaudella 2016–17.
– Voisin melkein sanoa, että kysymyksessä oli ihan eri laji. Peli oli niin paljon nopeampaa ja niin paljon kovempia vetoja tulee miehissä. Maalivahtikin joutuu lukemaan peliä eri tavalla ja tulemaan esimerkiksi vastaan paljon enemmän, Niemi kuvailee.
Kimppakämppä vaihtui omaan asuntoon
Yksittäisissä otteluissa Niemi päässyt piipahtamaan myös naisten SM-sarjassa KJT:n ja Ilveksen maalilla, mutta tutuimmaksi uralla oli kuitenkin tullut naisten Mestis. Sitä hän pelasi myös keikkavahtina Lukossa kaudella 2015–16.
Kun Lukko kutsui uudelleen, liigatavoitteen tiellä oli oikeastaan vain se ongelma, että Niemi asui Tampereella. Se oli äkkiä ratkaistu.
– Kun kävin Lukossa Mestiksessä, ajoin pari kolme kertaa viikossa Tampereen ja Rauman väliä. Päätin, etten lähde siihen enää, vaan muutan tänne.
Ensimmäisellä liigakaudella Niemi asui Raumalla kimppakämpässä parikymppisen Ella Harjulan kanssa. Järjestely vaihtui täksi kaudeksi omaksi asunnoksi.
– Saan nyt vähän omaakin aikaa. Ella on niin nuori, että oli välillä vähän hermo kireällä, 33-vuotias Niemi vitsailee.
Lukon pukukopissa veskarin iästä ei kuulemma ole tehty numeroa.
– Meillä on niin hyvä tiimihenki, etten koe itseäni mitenkään isoäitihahmona. Kosken Maijahan on meidän ”äiree", joten en pysty hänen paikkaansa viemään, veskari virnistää.
Ammattilaiskiekkoilu näppien ulottuvilla
Ammattilaispelaajia naisten jääkiekkoliigassa ei ole, joten muuton myötä Niemi tarvitsi Raumalta työpaikan. Se järjestyi Logistikakselta.
Niemi pääsikin yhdeksi mainoskasvoksi Töihin tänne -kampanjaan, jolla houkutellaan työntekijöitä Lounais-Suomeen. Sen yhteydessä hän perusteli, että pitää Raumasta lyhyiden välimatkojen ja ilmapiirin takia.
– Ihmiset ovat valtavan ystävällisiä ja avoimia ja ilmapiiri rento. Välittäminen näkyy perusarjessa. Raumalla kassamyyjätkin hymyilevät ja kysyvät kuulumisia., Niemi kehuu.
Hän kertoo, että saa tehdä tarvittaessa kuusituntista työpäivää, mikä auttaa harjoittelussa ja palautumisessa.
Työssäänkin maalivahti on tekemisissä urheilun kanssa, sillä logistiikka-alan yritys lähettää maailmalle rallin MM-sarjan ja Suomen jääkiekkomaajoukkueen fanituotteita.
– Saan pidellä ja hypistellä Leijonien MM-kisoissa käyttämiä gameworn-paitoja. Se on ihan hauskaa hommaa.
– Olen niin lähellä ammattilaiskiekkoilua kuin Suomessa voi naisten tasolla päästä, Niemi iloitsee.
"Maalivahti pelaa niin hyvin kuin joukkue ja viisikko pelaa siinä edessä"
Jos Johanna Niemi olisi ammattilaiskiekkoilija, lauantain peliä KalPaa vastaan voisi kuvailla työtapaturmaksi.
KalPa kuritti Lukkoa lukemin 1–8 (0–1, 0–6, 1–1). Maalilla aloittanut Niemi teki tilaa Shelley Paynelle toisen erän puolivälissä 0–5-tilanteessa.
– Välillä tapahtuu lumipalloefekti, joka vaikuttaa kaikkiin pelaajiin. Tiedän mihin itse pystyn ja mihin joukkue pystyy, joten turha jäädä voivottelemaan yhtä peliä, Niemi kuittasi pelin jälkeen.
Lukko on liiganousunsa jälkeen kuulunut sarjan tyvipään joukkueisiin. Se on realismia myös tällä kaudella.
– Se on ihan mukavaa, että maalilla on tekemistä, Niemi hymyilee.
Hän korostaa heittäytymistä joukkuepelille.
– Olen sanonut joukkueellekin, että maalivahti pelaa niin hyvin kuin joukkue ja viisikko pelaa siinä edessä. En ole niin hyvä maalivahti, että pystyisin pelastamaan pelin joka kerta, jos viisikko pelaa huonosti.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.