Elina Kinnunen tähtää treenijakson kautta ennätysjahtiin - EM-finaalissa uusikaupunkilainen jäi viimeiseksi

Elina Kinnunen ei pystynyt kauden parhaaseensa Gävlen EM-finaalissa. Kuva: Anssi Mäkinen / SUL

Uudenkaupungin Kenttäkarhujen Elina Kinnunen tekniikka ei ollut kohdallaan 22-vuotiaiden EM-finaalissa Gävlessä. 

Heiton ajoituksen kanssa taistellut Kinnunen heitti parhaallaan 47,57, joka toi 12. sijan. Avausheitossa oli puhtia viedä hänet kolmelle viimeiselle kierrokselle, mutta se painui sektorista ulos.

Karsintakilpailussa Kinnunen oli heittänyt 53,43. Hänen kauden parhaansa on 55,41.

– Verryttelyssä tuntuma oli ihan ok, vaikka jalat tuntuivat vähän pehmeiltä ja sain siinä heitettyä ihan kohtalaisen tuloksen, Kinnunen kertaili tiedotteessa.

– Ensimmäisessä heitossa edellinen heittäjä oli vissiin käyttänyt siinä keihäässä kädessään magnesiumia ja minulla oli kädessä pihkaa, En tiedä johtuiko se siitä, mutta jotenkin keihäs irtosi huonosti kädestä. Muissa heitoissa ajoitus oli pielessä.

Kinnusen mukaan edessä on nyt lyhyt treenijakso, jolla hän tavoittelee heittoon varmuutta

– Ja sitten Kalevan kisoihin koettamaan parantaa ennätystä.

Keihäskisan voitti ennätyksensä 63,68 heittänyt Saksan Annika Fuchs. Turkin Eda Tugsuz oli toinen heitettyään 61,03 ja Ranskan Evelina Mendes kolmas tuloksella 55,57.

Murto viides ja Lehikoinen seitsemäs

Wilma Murron viides sija seiväshypyssä ja Viivi Lehikoisen seitsemäs sija 400 metrin aitajuoksussa lihottivat Suomen joukkueen kokonaispotin mitaliin ja 10 pistesijaan.

Salon Vilpasta kotimaassa edustava Murto ylitti seiväshypyn finaalissa 420 toisellaan, mutta kolme yritystä korkeudesta 435 eivät tuottaneet tulosta. Kolmas oli yrityksistä paras.

– Urheilijan ei pitäisi toivoa heinäkuussa, että pääsisi treenaamaan, mutta minä toivon sitä, Murto totesi.

Sanoillaan Murto viittasi siihen, että takana on rikkonainen kausi, jonka aikana valmennus on muuttunut eikä fyysinen suorituskyky ja hyppyvarmuus ole aivan sitä, mitä hän toivoisi sen olevan. Se näkyi finaalissa.

– Verryttelyhypyissä oli vastatuuli ja mielestäni handlasin sen hyvin. Sitten tuuli kääntyi myötäiseksi 435:een ja ponnistus kahdessa ensimmäisessä yrityksessä meni niin sanotusti alle. Kolmas lähti hyvin, mutta en tiedä mitä sitten tein seipään kanssa, Murto sanoi.

Sveitsin Angelica Moser voitti Euroopan mestaruuden 465:n ylityksellä. Tshekki Amálie Švábíková ja venäläinen Jelizaveta Bondarenko taivuttivat hopean ja pronssin 435:n ylityksellä.

– Pettynyt olen, totta kai, mutta tämä vuosi ei ole parhaalla tavalla palvellut tätä kisaa, Murto sanoi.

Murron toiveissa on tehdä syyskesän mittaan valmentaja Mikko Latvalan kanssa pari lyhyttä harjoitusjaksoa ja hakea hyppyyn varmuutta. Murto ylitti talvella Australissa 451 ja on kesän mittaan hypännyt 445.

– Pikkuisen lisää vauhtia juoksuun ja joitakin pieniä teknisiä juttua. Niitä vielä tarvitaan, Murto sanoi.

Sijoitus kelpasi Viivi Lehikoiselle, mutta itse kisaan hän oli pettynyt. Kuva: Anssi Mäkinen / SUL

Helsingin IFK:n Viivi Lehikoinen pinkoi 400 metrin aitajuoksun finaalissa ykkösradalta ajan 58,24, joka toi seitsemännen sijan. EM-mittelöt jättivät Lehikoiselle kaksijaksoiset tunnelmat.

– Sijoitus oli ihan hyvä lähtökohtiin nähden, mutta kisaan itsestään olen pettynyt. Tavoite olisi taistella mitaleista ja hyvistä sijoituksista, Lehikoinen totesi.

Kilpailun voitti Belgian Paulien Couckuyt ennätyksellään 56,17. Italian Linda Olivieri oli toinen ajalla 56,22 ja Sveitsin Yasmin Giger vei pronssimitalin kauden parhaallaan 56,37.

Lehikoinen tuli Gävleen EM-tilaston 16. sijalta. Hän juoksi välierissä kauden parhaansa 58,02 ja finaalissa kauden toiseksi parhaansa. Hyvin alkanut finaalijuoksu ei luistanut loppuun asti, kuten hän toivoi.

– Alku oli hyvä, mutta kaarteissa tuli virheitä, jotka sitten näkyivät lopussa, Lehikoinen harmitteli.

Lehikoisen mukaan kesän paras aika kohenee vielä syyskesän kisoissa.

– Uskon, että se paranee tästä vielä, Lehikoinen sanoi.