Ensi vuonna enemmän - Elias Valtonen on tyytyväinen ratkaisuunsa lähteä Yhdysvaltojen yliopistoparketelle, vaikka rooli Arizona Statessa jäi vielä pieneksi

Euralaislahjakkuus on tottunut tekemään isoja siirtoja koripallouransa eteen.

Elias Valtonen on tottunut tekemään kovia ratkaisuja koripallouransa eteen. Euran Veivin edustusasu vaihtui Loimaan Korikonkarien junnupaitaan, kun hän oli 13-vuotias.

LoKoKon B:tä valmensi muuten tuolloin Damion Dantzler, joka siirrettiin kesken päättyneen kauden syrjään Korihaiden penkin edestä.

Kaksi vuotta myöhemmin Valtonen oli Korihaiden liigamiehistössä. Kului vuosi, ja lukion aloitus siirsi euralaisen helsinkiläisen HBA-Märskyn vahvuuteen.

Viime syksynä oli vielä isomman loikan vuoro. Valtonen lähti Yhdysvaltoihin, Arizona Staten huippuyliopistoon.

– Oikeastaan vieraasta kielestä huolimatta kaikki oli aika helppoa, vielä astetta helpompaa kuin olin ajatellut, Valtonen luonnehtii.

Opiskelut englanniksi

Valtosen lisäksi Arizonan joukkueessa oli yksi eurooppalainen, 216-senttinen serbisentteri Uros Plavsic.

– Aluksi oli vähän outoa, kun kaikki piti hoitaa englanniksi. Vaikka sen oli tiennyt kauan aikaa sitten, että siellä ei ole ketään, kenelle puhua suomea, se jotenkin silti yllätti, Valtonen kuvailee.

– Mutta ei siinä lopulta mennyt kuin pari-kolme viikkoa, kun alkoi päästä sisään siihen, että piti opiskellakin englanniksi. Aluksi siinä tajusi vain jotain sanoja, mutta hiljalleen sitä oppi.

Valtonen saattoi lopulta olla tyytyväinen siihen, millaiset arvosanat hän ensimmäisenä yliopistovuotenaan keräsi.

– Ensimmäinen vuosi meni ihan hyvin koulussakin. Tosin mulla oli suhteellisen helppoja kurssejakin. Tutustumiskursseja yliopistoon.

Koulussakin. Lienee luvallista kysyä, menikö Valtosen varsinainen koripallokausi hyvin.

Pistekeskiarvo 0,8

Tilastollisesti se ei ollut menestys. Euralainen mahtui Arizona Staten kokoonpanoon 20 kertaa, pelasi keskimäärin 3,9 minuuttia ottelua kohti ja keräsi pistekeskiarvon 0,8.

On selvä, että Valtonen odotti enemmän. Reilu vuosi sitten hän pääsi haistelemaan Susijengin tunnelmaa, kun koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann kutsui nuoren lahjakkuuden MM-leiritykseen.

Debyytti jäi vielä tekemättä, mutta ennen lähtöään ison veden taakse Valtonen ehti pukea haastajamaajoukkueen pelipaidan ylleen.

– Muutamassa pelissä pelasin vähän enemmän, jotain kymmenen minuuttia. En ollut tottunut sellaiseen, mutta en silti mieti, että olisin tehnyt huonon valinnan. Otin tämän ensimmäisen vuoden oppimiskokemuksena, Valtonen puntaroi.

– Lähdin aika kauas opettelemaan erilaista pelitapaa, mitä täällä Suomessa on pelattu. Se jäi päällimmäisenä mieleen, miten homma erosi eurooppalaisista pelitavoista. Ja se, miten paljon yliopistojengillä voi olla faneja.

”Opettavainen vuosi”

Joukkueena Arizona State eteni NCAA:n lopputurnaukseen saakka. NCAA:n ykkösdivisioonassa on mukana 351 yliopistoa, joista 32 valitaan lopputurnaukseen konferenssien mestaruuksien perusteella. Loput 36 yliopistoa valitsee valitsijakomitea.

Valtosen Arizonan tie lopputurnaukseen vei valitsijakomitean pöydän kautta. Lopputurnauksen pelijärjestelmä on tyly, sillä yksi tappio päättää kauden.

Valtonen katseli penkiltä, miten hänen joukkuekaverinsa pudottivat ensimmäisellä kierroksella St. John’sin. Leikki loppui jo toisella kierroksella, kun Buffalo pudotti Arizonan jatkosta.

Kauden päätöspelissä Valtonen sai kaksi minuuttia peliaikaa ja kirjautti tilastoihin yhden torjunnan.

– Tämä oli opettavainen vuosi. Meillä oli aika laadukas joukkue, ja pääsin treenaamaan hyvin. Aika hyvin pääsin hommaan sisään, joten ehkä tämä oli tähän kohtaan ihan hyvä vuosi, Valtonen summaa.

Kilpailemisen kulttuuri

Valtonen oli käytännössä joukkueessaan heittävien takamiesten rankingissa kakkonen. Isoimmat peliminuutit rohmusi kaksi vuotta vanhempi Rob Edwards.

Ensi vuonna euralainen aikoo viettää enemmän aikaa kentällä kuin vaihtopenkillä.

– Tavoite todellakin on pelata siellä, hän ilmoittaa.

– Tuolla oppii kilpailemisen kulttuurin väkisinkin. Se ei varmasti ole huono asia kenellekään.

Valtonen on urallaan kulkemassa polkua, jonka puolesta maajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann puhuu.

Hän kävi lukionsa Mäkelänrinteellä ja pelasi samalla divarikoripalloa HBA-Märskyn talenttien kanssa.

Valkolakki päässään hän lähti Yhdysvaltojen yliopistokentille. Kyseessä on malli, johon HBA eli Helsinki Basketball Academy kannustaa.

– Niin kauan, kun suomalaisessa liigassa ei harjoitella, nuoren pelaajan ei kannata sinne mennä. Nuoren pelaajan pitää harjoitella, Dettmann sanoi helmikuussa Helsingin Sanomien haastattelussa.

Pitkiä treenejä

Dettmann käytti esimerkkinään Susijengin isoa laitahyökkääjää Mikael Jantusta, joka lähtee ensi vuodeksi Utahin yliopistoon.

Valmentajavelhon mielestä nuori pelaaja tulee pelaajaksi harjoittelemalla, ei pelaamalla.

Saman tien valitsi aiemmin esimerkiksi Valtosen entinen joukkuekaveri Lauri Markkanen vietti yhden kauden University of Arizonassa ennen siirtoaan Chicago Bullsin NBA-miehistöön.

– Koulua oli helppo käydä, ja siinä oli hyvä rytmitys, kun tuli päivittäiset ohjelmat. Ei tarvinnut kuin olla valmiina treenaamaan, Valtonen kertaa.

– Määrällisesti meillä oli treeni aika samoissa kuin Märskyssä. Suomessa meillä oli kahta treeniä päivässä, kun taas tuolla vedettiin yksi vähän pitempi treeni samalla kokoontumisella. Tosi intensiivisiä, pitkiä treenejä.

Vain sauna puuttui

Arizona State University sijaitsee Tempen kaupungissa, joka on samassa piirikunnassa kuin jääkiekkomaalivahti Antti Raannan tukikohta Phoenix.

Raumalainen NHL-veskari on kohdannut matkan varrella kaikenlaista. Milloin skorpionit ovat vallanneet talon, milloin kojootit ovat kiusanneet perheen koiraa, milloin kalkkarokäärme on luikerrellut pihapiiriin.

– Itselläni ei ole ollut mitään tuollaisia juttuja, kun en ihan aavikolla asu. Meillä ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kämpätkin olivat ihan hyviä, Valtonen kehuu.

– Mutta jos jotain siellä kaipasi, niin selkeästi saunaa. Vaikka ulkona oli ihan riittävän kuuma, niin välillä olisi voinut saunoakin.

Armeija valmiiksi kesän aikana

Viikonvaihteessa Elias Valtonen ehti piipahtaa kotikulmillaan Eurassakin.

Vaikka hän on kesän Suomessa, suurin osa ajasta kuluu pääkaupunkiseudulla – tarkemmin sanottuna Santahaminan varuskuntasaarella.

Siellä hänen päiväohjelmansa järjestelee Kaartin jääkärirykementti.

– Käyn armeijasta loppuun sen, mitä viime kesältä jäi käymättä. Nytkin tulee maajoukkuepelejä väliin, mutta tarkoitus olisi saada se heinäkuun loppuun mennessä käytyä valmiiksi, Valtonen kertoo.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut