Ensimmäinen ura toi nuorten EM-mitalin, toisen tähtäin on asetettu Pariisin paralympialaisiin – "Panostan nyt ihan täysillä"

Paraurheilun luokittelumuutokset avaavat Teijo Kööpikälle sauman palata kilpakentille.

Teijo Kööpikkä on asunut Raumalla vuodesta 2009. Otanlahden urheilukentällä hän on viihtynyt valmennettaviensa kanssa, mutta nyt on aika aloittaa jälleen omat treenit. Paraurheiluun luokituksen saanut Kööpikkä tähtää Pariisin paralympialaisiin. Kuva: Juha Sinisalo

Vuosi 1999 oli merkkipaalu Teijo Kööpikän kuulantyöntöuralla.

Hän työnsi nuorten Suomen ennätyksen, palasi muutaman vuoden tauon jälkeen ikäluokkansa Suomen mestariksi ja kaiken kruununa nappasi 19-vuotiaiden EM-pronssia.

Suomi eli kuulabuumia, ja Kööpikkä janosi paikkaa aikuisten kotimaisessa kärjessä.

Sitä ei kuitenkaan koskaan tullut. Uran parhaaksi kaareksi miesten kuulalla jäi Rovaniemellä maaliskuussa työnnetty hallitulos 18,84.

Väliin ehti tulla kilpailutaukokin, mutta Kööpikän tavoitteet olivat korkealla keväällä 2005. SM-halleista irtosi kuudes sija, ja alkukaudella rautapallo putoili kisoissa 18 metrin molemmin puolin.

Kausi kuitenkin käytännössä loppui jo kesäkuun alussa. Ja ura.

Kööpikällä todettiin jalkojen lihasrappeuma, eikä tavoitteellista urheilemista voinut enää edes ajatella.

– Se oli tosi kova paikka, kun sairaustuin ja ura loppui, Kööpikkä myöntää.

Luokittelujen muutokset avaavat mahdollisuuden

Olemme Otanlahden urheilukentällä. Ilma on syksyisen raikas. Aurinko paistaa matalalta, mutta todella kirkkaasti.

Kuularinkiin ei kannata mennä, sillä se on täynnä vettä. Kuulaa Kööpikkä kuitenkin sovittelee käteensä. Sitä on tarkoitus taas työntää pitkälle.

Kööpikkä on uuden uran porteilla. Se tapahtuu paraurheilijana, sillä mies on saanut jo Suomessa luokittelun parayleisurheiluun luokkaan F57.

– Kaikki alkoi oikeastaan jo vuosi takaperin. Bongasin, että vammaluokitusten rajat ovat muuttuneet ja myös lihasrappeumat ja lihasheikkoudet kelpaavat. Ennen luokittelu on käytännössä vaatinut jalan amputointia, Kööpikkä valottaa.

– Kävin viime kesänä arvioitavana, että mikä olisi tilanne. Asian kanssa meni aika pitkään, koska mulla ei ole tarkkaa diagnoosia. Keväällä tuli sitten tieto, että saisin luokituksen. Sen jälkeen alettiin kotona neuvotella asioista.

Laihialta kotoisin oleva Kööpikkä, 42, on pienen pojan isä. Hän sai vaimoltaan vihreän valon projektilleen, jonka päämäärä on menestyminen Pariisin paralympialaisissa vuonna 2024.

– Juhannuksesta asti olen alkanut tehdä valmistelevaa pohjatyötä, ja parin viikon päästä pitäisi aloittaa kunnolla harjoittelu. Nelisen kuukautta olen nyt tehnyt pohjia, sillä ei 16–17 vuoden tauon jälkeen voisi heti aloittaa täysillä treenaamista, Kööpikkä tietää.

Vuosikaudet valmentajana kuulassa ja lentopallossa

Kosketus urheiluun miehellä on toki ollut kaikki kuluneet vuodet. Hän työskenteli lähes 12 vuotta Euran Raikun toiminnanjohtajana, on toiminut lentopallovalmentajana Raikussa ja Laihian Lujattarissa sekä valmentanut kuulantyönnössä pikkuveljeään Timoa sekä Kaisa Kymäläistä.

Valmennussuhde Oriveden Ponnistusta edustavan Kymäläisen kanssa jatkuu edelleen.

– Siitä asti, kun lentopallossa olin ensimmäistä kertaa päävalmentaja, olen tottunut olemaan vastuussa. Olen saanut onnistumisen ja epäonnistumisen fiiliksiä, vuodesta 2009 saakka Raumalla asunut Kööpikkä miettii.

Koko ajan jotain on kuitenkin puuttunut. Hän on kaivannut samoja tuntemuksia omasta urheilemisestaan.

– Tässä on aina välillä ollut mielessä, että ei ole ollut lajia, jossa olisin voinut tasapäisesti kilpailla, Kööpikkä myöntää.

– Nyt on mahdollisuus lähteä samalla tasolla olevien kanssa mittelemään.

Teijo Kööpikkä työnsi vuonna 1999 nuorten EM-pronssia. Kuva: Juha Sinisalo

Maapaikkoja tarjolla kaksissa MM-kisoissa

Ensimmäisen kerran Kööpikän on tarkoitus kilpailla parayleisurheilussa ensi kesänä. Hänellä on toistaiseksi luokitus kotimaisiin kilpailuihin, mutta luokitus pitää saada myös kansainvälisiä kenttiä varten.

Se on tarkoitus tehdä ensimmäisissä kansainvälisissä kilpailuissa, joihin Kööpikkä lähtee. Hän on kuitenkin luottavainen, sillä kotimaisen luokituksen tehnyt lääkäri hoitaa myös kansainvälisiä luokituksia.

Kansainvälisen luokituksen pitää olla kunnossa viimeistään toukokuun lopulla, jotta Kööpikkä voi osallistua heinäkuun alkupuolella Pariisissa järjestettäviin parayleisurheilun MM-kisoihin.

Siellä on jaossa jokaiseen lajiin ja luokkaan neljä maapaikkaa seuraavan vuoden paralympialaisiin.

Toinen vastaava mahdollisuus on tarjolla vuotta myöhemmin Japanin Kobessa, jossa järjestetään olympiavuoden MM-kilpailut. Maapaikkoja jaetaan siellä kaksi lisää.

– Ne ovat ne kisat, joissa pitää onnistua. Sen lisäksi kilpailijoita saatetaan ottaa enemmän, mutta otetaanko ja kuinka monta, on kysymysmerkki, Kööpikkä kertoo.

– Saattaa olla, että paralympialaisissa on mun lajissani 10–12 kilpailijaa, mutta saattaa olla, että siellä on vain kuusi. Kaikista parasta ja fiksuinta olisi, että jo ensi kesänä pääsisi neljän joukkoon.

Neljän kilon kuulaa tuolista

Paraurheilun maailmaan astuminen tietää todellakin uuden opettelemista Kööpikälle. F57-luokassa heittolajit nimittäin suoritetaan tuolista, eikä kuulakaan ole tuttu 7,26-kiloinen möhkäle vaan neljän kilon rautapallo.

– Mulla oli mahdollisuus valita myös luokka, jossa kilpailtaisiin seisaaltaan, mutta siinä olisi ollut arvokisoissa vain kiekko ja keihäs. Siksi valinta kallistui näin, Kööpikkä paljastaa.

– Suoritus on tuolista tosi erilaisen tuntuinen. Olen aina työntäjänä ja valmentajana korostanut jalkojen toimintaa ja lantion työtä. Ne ovat nyt kaikki pois.

Tuolista kuula pitäisi saada liikkeelle rintarankaa ja kylkiä apuna käyttäen. Toistaiseksi Kööpikkä on päässyt kokeilemaan tuolista työntämistä vain kerran.

– Heti tuli fiilis, että tämä ei ole ihan sama asia, hän toteaa.

Hannu Kangas lähti valmentajaksi

Kööpikkä koki, että laji oli lähempänä keihäänheittoa kuin kuulantyöntöä. Ero tuntui niin isolta, että hän päätti lähteä kysymään itselleen valmentajaa.

Sellainen löytyi Seinäjoelta: muun muassa Tero Pitkämäkeä, Teemu Wirkkalaa ja tytärtään Jenni Kangasta valmentanut Hannu Kangas.

– Hyvä, että on tyyppi, jolle on tilivelvollinen. Tuntuu hyvältä lähteä tekemään toisen ohjelmaa, Kööpikkä toteaa.

Kangas tunnetaan keihäsvalmentajana, mutta hän on valmentanut myös kuulantyöntäjiä. Värikäs persoona tekee ohjelmat ja valvoo välillä myös niiden käytännön toteutusta.

– Panostan nyt ihan täysillä. Työelämässä olen mukana, mutta sen ohella teen täydet harjoittelut. Kyllä mä tosissani olen sen Pariisin suhteen.

Kaiken kokenut Hannu Kangas laittoi mietintämyssyn syvälle päähänsä: ”Aika tuntemattomaan tässä ollaan nyt matkalla”

Teijo Kööpikkä ja Hannu Kangas ovat molemmat kotoisin Pohjanmaalta ja olleet pitkään yleisurheilussa kiinni, mutta kunnolla he ovat tutustuneet vasta viime vuosina.

Kaksikko on monta kertaa seurannut samaa kuulakisaa, kun heidän valmennettavansa ovat ottaneet yhteen.

Esimerkiksi Joensuun Kalevan kisoissa Kööpikän suojatti Kaisa Kymäläinen oli kolmas ja Hannu Kankaan valmennettava ja tytär Emilia Kangas neljäs.

– Olihan se mulle yllätys, että Teijo halusi mut valmentajakseen. Aluksi ajattelin, että tämä on vitsi, mutta todeksi se paljastui, Hannu Kangas kertaa.

Kangas, 54, on kokenut valmentaja, joka valmensi esimerkiksi Tero Pitkämäkeä koko tämän uran ajan ja toimi myös kuusi vuotta SUL:n keihään lajivalmentajana.

Nyt hän on kuitenkin uuden äärellä.

– Aika tuntemattomaan tässä ollaan matkalla, sillä paraurheilu on oma maailmansa. En minä ole ikinä ennen paraurheilijaa valmentanut, mutta haaste otetaan vastaan, Kangas sanoo.

– Kyllä mä uskon vakaasti, että tässä on aika menestyksekäs huippu-urheilu-ura alkamassa. Teijolla se on kakkosura, ja vähän erilainen kuin ensimmäinen ura. Näen, että suuri ura on alkamassa, ihan riippumatta musta.

Tuolista suoritettava kuulantyöntö on teknisesti täysin eri laji kuin tavanomainen kuulantyöntö. Lisäksi väline on F57-luokassa huomattavasti normaalia miesten kuulaa kevyempi.

– Erilaista se on ehdottomasti. Koko alakerta on pois käytöstä, kun ollaan tuoliin sidottuna. Suorituksessa vaaditaan enemmän yläkerran räjähtävää voimaa kuin perusvoimaa, Kangas näkee.

– Voima se aina on mikä jyllää, mutta ei tässä ole merkitystä, onko yli 200 kilon penkkitulosta vai ei.

Vaikka Kangas on yksi Suomen pätevimmistä heittovalmentajista, hän myöntää miettineensä jo monta viikkoa, miten Kööpikän harjoittelu oikein pitää rakentaa.

– Mietintämyssy on ollut kovilla, hän tokaisee.

– Mutta mä uskon unelmaan, ja unelma on aika lähellä. Alle kahden vuoden projektistahan tässä on kyse.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut