Pelaako sarjakärki Lukko erilaista tai jopa edistyksellistä peliä? – ei pelaa, sanoo KooKoon raumalaisvalmentaja

Jos pitäisi nimetä yksi asia, mikä on vielä enemmän betonia kuin Rauman Lukon puolustus SM-liigassa, se asia olisi Pohjola-talo Kouvolassa.

Jättimäistä 12-kerroksista betonijärkälettä on pidetty ”Kouvostoliiton” harmauden symbolina. Samaa 1970–80-luvun taitteen arkkitehtuuria on Kouvolan jäähalli. Vuonna 2015 siitä tuli kenties SM-liigan vaatimattomin areena, kun KooKoo nostettiin kabinettipäätöksellä pääsarjaan.

Hallin katossa roikkuu tasan yksi mestaruusviiri, Mestiksestä vuosimallia 2014. Sitä KooKoo-valmentaja Janne Grönvall vilkuilee samalla kun hymyilee kysymykselle, millainen paikka tämä Kouvola oikein on.

– Hei, mainettaan parempi. Mietitään nyt vaikka Raumaa, samankokoinen kaupunki ja siellä on ”vain” Lukko. Kouvolassa pelataan miesten pääsarjaa jääkiekossa (KooKoo), pesäpallossa (KPL) ja koripallossa (Kouvot), ja kaikissa oli viime kaudella joukkue SM-välierissä, Grönvall virnistää.

Tosin Kouvolan varsinainen väkiluku on vuoden 2009 kuntaliitosten jälkeen noin 80 000, ja se on Suomen 11. suurin kaupunki. Kouvolan keskustaajamassa asuu noin 47 000 ihmistä. Raumalla asukkaita on vajaat 40 000. 

Kaikessa hiljaisuudessa puolitoista vuotta scouttina

Kouvolasta tuli Grönvallin työpaikka tänä vuonna. KooKoo tiedotti kesällä, että päävalmentaja Olli Salon valmennustiimiin liittyy kaksi komean peliuran tehnyttä entistä puolustajaa, ja ilmoitti marraskuussa, että valmennusporukka on tehnyt jo ensi kauden kattavat jatkosopimuksetkin.

Grönvall ponnisti Raumalta pudotuspeleineen kaikkineen yli 800 ottelun liigauran, joka alkoi kasvattajaseurassa Lukossa kaudella 1989–90. MM-hopeaakin Leijonien paidassa saanut raumalainen pelasi ulkomailla kolme kautta AHL:ssä, kaksi kautta Ruotsissa ja yhden Saksassa.

Kaikista parhaiten Grönvall muistettaneen kuitenkin Tapparasta, jota hän on edustanut peräti 22 kauden ajan ensin pelaajana, sitten A-nuorten valmentajana ja viimeksi 2017–20 liigajoukkueen apuvalmentajana.

Pelaajaurallaan Grönvall pelasi viidet finaalit Suomessa ja Ruotsissa. Valmentajana kaikista kirkkain mitali on toistaiseksi Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkueesta, sillä hän oli mukana valmennustiimissä voittamassa maailmanmestaruutta kaudella 2015–16.

Kolmen vuoden liigapätkän jälkeen Grönvall vaihtoi kaikessa hiljaisuudessa hetkeksi työnkuvaa, mutta ei lajia.

– En hakenut aktiivisesti valmentajan töitä ja päädyin tekemään scoutin hommia puoleksitoista vuodeksi. Se ei ollut mulle sellainen intohimo kuin valmentaminen, en saanut siitä sellaista tyydytystä, Grönvall sanoo.

Kykyjenetsijän hommia Grönvall teki NHL-seura Winnipeg Jetsille. 

Valmentajana ei pakko kiirehtiä mihinkään

Hieman yllättävää asiassa on ehkä se, että Grönvall kertoo itse tarjonneensa itseään KooKoolle.

– Mun mielestä elämässä kannattaa tehdä niitä asioita, mistä tykkää. Ei mieti sitten kiikkustuolissa, että olisi pitänyt jotakin tehdä, vaan tekee nyt, kun siihen on mahdollisuus.

Se toinen mainituista KooKoo-apuvalmentajista on muuten Sami Helenius, entinen NHL-kovanaama. Helenius, 48, on sittemmin ollut julkisuudessa muun muassa Selviytyjät-voittajana, Mestareiden mestarit -sarjassa ja viimeksi joulukuussa Ilta-Sanomien artikkelissa, jossa hän kertoi jääneensä peliuransa jälkeen pahaan unilääkekoukkuun.

Grönvall touhuaa KooKoossa pakkien ja alivoimapelaamisen kanssa, Helenius hyökkääjien ja ylivoiman parissa.

– Sillä tavalla menen tässä päivä kerrallaan, että ei mulla ole mikään pakko olla tietyssä aikataulussa jossakin. Joukkueen kanssa kun tehdään, pitää tietysti enemmän olla mukana sellainen pitkän ajan suunnitelmallisuus, Grönvall toteaa.

Poika muutti Raumalle ja pelaa Laitilassa

Grönvall asuu vaimonsa kanssa Tampereella. Vuosina 2000 ja 2001 syntyneet lapset ovat jo ”maailmalla”, toinen Joensuussa ja toinen itse asiassa Raumalla.

Kasper Grönvall, 21, tuli Raumalle opiskelemaan ja siirtyi samalla juniorivuosiensa jälkeen pelaamaan kakkosdivaria Laitilan Jyskeeseen. Hän on ollut tällä kaudella Jyskeen paras pistemies (14 ottelua, 9+16=25).

Jyskettä valmentaa Grönvallin ikätoveri Pasi Saarela, joka on samaa vuonna 1973 syntyneiden ikäluokkaa kuin esimerkiksi Kalle Sahlstedt, Kimmo Rintanen ja Marko Keskinen.

Ikäluokka voitti C-nuorten Suomen mestaruuden vuonna 1989. Joukkue sai lempinimen ”Savunsyöjät” Jyväskylässä pelatun junnuturnauksen jälkeen, kun kuivaushuoneen patteri kärvensi Kärppien pelaajien paitoja ja käry tarttui raumalaisvarusteisiinkin.

– Sen se vaatii tuollaisessa pienessä kaupungissa, että pitää saada joku hyvä ikäluokka ja kaiken natsata, niin sitten noin nuorissa junioreissa menestyminenkin voi olla mahdollista, Grönvall toteaa.

Seiskakolmoset on järjestänyt jälleennäkemisiä silloin tällöin, viimeksi pari vuotta sitten Pitsiturnauksen yhteydessä. Ensi vuonna porukka voisi juhlia yhdessä vaikka viisikymppisiään.

– Mulla ei ole ikäkriisi. Mieli on vielä aika nuori, Grönvall virnistää.

Raumalle hieno tulla, mutta vain käymään

Raumalla Janne Grönvall käy tätä nykyä lähinnä sukuloimassa. Lisäksi perheellä on kesämökki Pyhämaassa.

Joulun jälkeen Grönvall piipahtaa Raumalla työasioissa, sillä Lukko isännöi keskiviikkona (28.12.) liigapelissä KooKoota. Grönvall kehuu Lukon menneen paljon eteenpäin jokaisella osa-alueella.

– Miten sen nyt sanoisi. Rahaahan Raumalla on aina ollut, mutta nyt Lukko on saanut narun päästä kiinni, löytänyt sen oman identiteetin ja toimintatavan. Uskon, että se on auttanut paljon.

Joku on kehunut Lukon pelitapaakin liigakaukaloissa edistykselliseksi tai ainakin erilaiseksi, mutta siitä Grönvall ei ole ihan samaa mieltä.

– Ei pysäytetä peliä, ei pelata trappia... Kyllä moni joukkue yrittää pelata samantyylisesti, mekin. Toki voi olla jotain pieniä nyansseja, miten lähdetään paineen alta tai mikä on keskialueen karvauspeli, mutta tuossa kun on paljon pelejä, ei siinä isoja eroavaisuuksia joukkueiden välillä ole.

– Jos otetaan joku Tappara, joka pelaa kolme peliä viikossa ja on mukana vielä CHL:ssä, niin ei siinä pysty ja jaksakaan pelata mitään coast to coast -kiekkoa joka ilta. Se olisi fysiologisesti ihme.

Joka tapauksessa Grönvallista on hieno kohdata Lukko Raumalla.

– Kyllä siinä kuitenkin pieni kutina aina on. En tiedä mistään näpäyttämisestä, mutta ainahan sitä voitosta pelataan ja häviäminen hatuttaa, sitä on ihan turha kierrellä. Jos ei hatuttaisi, niin sitten pitäisi mennä johonkin muualle hommiin.

– Tiäksää.

Juttua muokattu 28.12.2022 kello 11.06 ja 15.17: Lisätty tieto Kouvolan ja Rauman asukasluvuista.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.