Esko Sahlstedt teki Esa Tommilasta liigapelaajan ja itselleen nelinpeliparin – "Hän sanoi, että silloin meillä on järki ja jalat samassa ryhmässä"

Esko Sahlstedt oli lyhyesti sanottuna persoona, puhuttiin sitten valmentajan tai liikunnanopettajan roolista.

| Päivitetty

Esko Sahlstedt oli lyhyesti sanottuna persoona, puhuttiin sitten valmentajan tai liikunnanopettajan roolista.

Sosiaalinen media täyttyi Sahlstedtia muistelevista viesteistä, kun tieto hänen kuolemastaan tiistaina tuli julki. Sahlstedt menehtyi maanantaina kotonaan 77-vuotiaana.

Keskiviikkona Lukko pelasi Kärppiä vastaan surunauhoissa Sahlstedtin muistolle. Kyseessä ei ole raumalaisessa jääkiekossa ainutkertainen tapahtuma, mutta kuitenkin merkittävä kunnianosoitus.

Viimeksi surunauhat olivat Lukon pelaajien olkavarsissa vajaa vuosi sitten vuoden 1963 mestarijoukkueen jäsenten Matti Keinosen ja Helkko Stenvallin muistoa.

Kymmenellä kaudella Lukon penkin takana

Sahlstedt on yksi Lukon edustusjoukkueen pitkäaikaisimmista valmentajista. Hän sai vastuun ensimmäisen kerran kaudella 1972–73, jolloin Lukko pelasi Suomen sarjassa ja oli penkin takana yhteensä kymmenellä kaudella.

Miehen viimeinen talvi edustuksen peräsimessä oli 1985–86, jolloin joukkue pelasi divarivisiitin jälkeen toista kautta SM-liigassa. Tuossa joukkueessa pelasi esimerkiksi hyökkääjä Esa ”Kalle” Tommila.

Kaksikon kunnioitus toisiaan kohtaan kantoi pelivuosien aikana ja vielä pitkälle niiden jälkeenkin.

– Voisin jopa ilmaista asian niin, että hän minusta liigakiekkoilijan teki, Tommila toteaa.

– Hän oli sanavalmis ja värikäs persoona, mutta ovela taktikko myös. Hyvät jutut ja rento fiilis oli joukkueessa aina, kun ”Killeri” oli mukana.

Veskaria vaihtoon jo toisessa erässä

Taktisesta oveluudesta tunnetuin esimerkki oli tapa vetää maalivahtia pois aikaisessa vaiheessa peliä.

Veskari lähti usein tarvittaessa vaihtoon jo toisessa erässä, ja yksi tavaramerkeistä oli 6–3-ylivoima, jota myös harjoiteltiin runsaasti.

Usein uhkapeli myös toimi, ja maaliverkko soi vastustajan päädyssä.

– Se oli Eskon bravuuri, mutta muutenkin hän pystyi pelin aikana reagoimaan hyvin, Tommila muistelee.

– Yksi kausi pelattiin niin, että mun tehtäväni oli vastustajan ykkössentterien eliminointi. Johtuiko se sitten siitä, että mulla luistelu oli sillä tasolla, että pysyin niiden perässä.

Vaikeita aikoja Lukon historiassa

Sahlstedtin viimeinen rupeama Lukon edustuksen puikoissa alkoi kesken kauden 1983–84, jolloin raumalaiset pelasivat 1. divisioonassa. Kausi päättyi nousukarsintoihin, joissa Lukko pudotti HPK:n SM-liigasta.

Sen jälkeen Raumalla on pelattu vain liigakiekkoa.

– Kautta oli jäljellä vain muutama peli, kun Esko tuli mukaan, mutta sanoisin, että hän oli yksi tärkeä tekijä siinä, että me nousimme, Tommila toteaa.

Parhaimmillaan Sahlstedt vei Lukon kahdesti SM-liigassa kuudenneksi, ja kerran hän oli apuvalmentajana, kun raumalaiset olivat sarjassa viidensiä.

Tuolloin pudotuspeleihin pääsi vain neljä joukkuetta, joten playoff-maailmaan Sahlstedt ei mukaan päässyt.

Painepeleissä hän sinikeltaisia silti valmensi. Kertaalleen Sahlstedt pystyi nostamaan Lukon liigaan, ja kerran raumalaiset poistuivat hänen valmennuksessaan putoamiskarsinnoista voittajina.

– Ne olivat vaikeita aikoja, kun ”Killeri” valmensi Lukossa. Silti kohtalaisesti aina pärjättiin, ja vielä omilla pojilla, Tommila huomauttaa.

Nelinpeliparissa järki ja jalat mukana

Tommilan ja Sahlstedtin kohtaamiset eivät jääneet vain jäähallille, vaan kaksikko tahkosi lukemattomat tunnit yhdessä myös tennistä.

– Hän pyysi mua tenniksessä nelinpeliparikseen. Hän sanoi, että silloin meillä on järki ja jalat samassa ryhmässä. Mitä mahtoi tarkoittaa, Tommila hymähtää.

– Ehkä ne jalat olivat sitten minulla. Se oli hänen huumoriaan. Hän oli pidetty kaveri.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut