Niina Nukariseen kiinnittää helposti huomiota Feran etukentällä. Silmään tarttuvat toisaalta violetit hiukset, toisaalta räväkät tuuletukset.
Persoonallinen hän on myös kentän ulkopuolella. Nukarinen on heviä ja matkailua rakastava joukkueen nörtti, jonka puhetyyli on iloisen itäsuomalainen.
Nukarinen pelaa Ferassa toista kauttaan, mutta Rauman kieli ei ole tarttunut puheeseen.
– Eikä toivottavasti tartukaan, Nukarinen nauraa.
– Oon mie joskus yrittänyt jotain raumaksi sanoa, mutta ei se oikein istu.
Pelikaverit tutuiksi etelänleirin lämmössä
Elämä Raumalla istuu huomattavasti paremmin. Nukarinen, 22, on Haminan Palloilijoiden kasvatti, joka siirtyi viime kaudeksi Feraan Lappeenrannan Pesä Yseistä.
Joukkueeseen liittyminen ei mennyt aivan perinteisen kaavan mukaan.
Nukarinen oli Pesä Ysien sopimuspelaaja, mutta pari kuukautta ennen kauden alkua hän ja lappeenrantalaisten valmennus tulivat palavereissaan siihen tulokseen, että pelipaikkaa katsottaisiin jostain muualta.
Sellainen löytyi Raumalta. Nukarinen ehti vetää uuden joukkueensa kanssa yhden leiriviikonlopun, kun olikin jo aika pakata kamat ja lähteä Benalmadenaan treenireissulle.
Nukarinen pääsi tutustumaan uusiin joukkuekavereihinsa Espanjan auringon alla. Ja hän piti siitä, mitä oli tarjolla.
– En tiedä, onko mulla koskaan ennen ollut joukkuetta, jossa on näin monta ystävää, Nukarinen iloitsee.
– Mut otettiin ihan mahtavasti vastaan, vaikka tulin kesken kauden. Sen jälkeen kaikki on vaan parantunut.
Matkustelu on lähes harrastus
Opinnot sitovat Nukarisen vielä puolentoista vuoden ajaksi Lappeenrantaan, mutta hän päätti jatkaa Ferassa.
Se tiesi talvella pitkiä harjoitusreissuja, sillä taitettavaa taivalta oli reilut 400 kilometriä suuntaansa, kun Fera kokoontui yhteen leiriviikonloppuina.
– Ei ole mitään valittamista murteen lisäksi. Muuten kyllä viihdyn tosi hyvin, Nukarinen ilmoittaa.
Matkustaminen sinänsä on Nukariselle lähes harrastus.
– Joo, kyllä mie tykkään kytätä, jos halpoja lentoja tulee tarjolle, hän hymyilee.
– Seuraavaksi olen lähdössä Lontooseen kolmatta kertaa. Heti olen menossa, kun opiskelijabudjetti antaa periksi.
Metallimusiikkia ja videopelejä
Nukarinen viihtyy Ferassa, koska hän saa olla kopissa oma persoonansa, vaikka esimerkiksi musiikkimaku ei kolahdakaan oikein muiden kanssa yksiin.
– Kuuntelen raskasta rokkia ja metallia laidasta laitaan. Satunnaisia biisejä olen saanut ujutettua koppilistalle, mutta aika vähän niitä menee läpi, Nukarinen toteaa.
Joukkueen nörtiksi hän on nimennyt itse itsensä. Feran sieppari on Disney-leffojen asiantuntija, joka vaihtaa mielellään pesäpallomailan ja räpylän Playstation-ohjaimeen.
– Olen kiinnostunut todella paljon videopeleistä, Nukarinen myöntää.
– Pleikkarilla pelaan laidasta laitaan mitä vaan paitsi urheilupelejä. Miusta ne ovat kauhean tylsiä, niissä ei tapahdu mitään. Pidetään urheilu urheiluna.
Ohipelit jääneet vähemmälle
Urheilullisesti Nukarisen elämä ei ainakaan ole tylsää, sillä Fera pelaa kolmessa viikossa kahdeksan peliä.
Urakka jatkuu sunnuntaina kotiottelulla Lappajärven Veikkoja vastaan.
Raumalaiset taistelevat sarjan keskikastissa sijoista 4–7 yhdessä Seinäjoen, Mansen ja Hyvinkään kanssa.
– Ehkä paras sana kuvaamaan tätä kautta on ailahteleva. Tasaisuus on puuttunut, sillä hyvän ja huonon päivän ero on ollut liian iso, Nukarinen arvioi.
Ei tosin ehkä yhtä iso kuin viime kaudella, jolloin Fera kaatoi vuorollaan Lapuan, Pesäkarhut ja Kirittäret mutta toisaalta ei pystynyt voittamaan sarjan häntäpään joukkueita.
– Ihan niin paljon ohipelejä tai epäonnistumisia ei ole tullut, Nukarinen myöntää.
– Siinä näkyy se, että runko on nyt toista vuotta sama. Lähtökohta tähän kauteen oli vähän erilainen.
Näkyvin muutos on tapahtunut viuhkan varressa. Raumalaisten peliä johtaa nyt Toni Ojala.
– Hän elää ainakin tunteella mukana, Nukarinen naurahtaa.
– Kun tuossa siepparina pelaan ja käännyn kysymään jotain ohjetta, pitääkin etsiä katsella alempaa, kun hän onkin vatsallaan tai kyykyssä.
Siepparina tulee osumia
Siepparina Nukarinen on isossa roolissa Feran ulkopelissä, joka on tänäkin kesänä Feran vahvuus. Vuodet vierivät, pelaajat ja pelinjohtajat vaihtuvat, mutta raumalaisten menestys peleissä rakentuu ulkopelin kautta.
Nukarinen häärii Feran etukentällä toista kesäänsä. Juniorivuosinaan hän kävi läpi kaikki ulkopelipaikat, mutta hiljalleen huomasi viihtyvänsä parhaiten siepparina tai ykkösvahtina.
– Olin junnuna ainut, joka uskalsi tulla lähelle, Nukarinen paljastaa.
Etukenttäpelaajan paikka ei todellakaan ole riskitön. Jos kova lyönti tulee yllättäen kohdalle, sen todellakin huomaa.
– Tosi sairaalla tavalla siihenkin tottuu, kun pari kertaa tulee osuma jalkoihin tai käteen, Nukarinen sanoo.
Hän on myös saanut kokea, miltä tuntuu, kun lyönti tulee kasvoihin. Silmä muurautui umpeen, mutta osuma ei jättänyt pelkotiloja.
– Jos laakalyönti tulee sääreen, niin kyllähän se sattuu.
Samat lyönnit purevat kerta toisensa jälkeen
Sisäpelissä Nukarinen pelaa kakkonen hihassaan eli kärjen vaihtajana. Hänen tehtävänsä on saatella etenijäjokeri Kati Tanhuaa ja ykköskärki Miia Tervosta eteenpäin.
Kerta toisensa jälkeen Nukarinen näyttää turvautuvan samoihin näppilyönteihin. Vaikka ratkaisut ovat vastustajien tiedossa, ne purevat hyvällä prosentilla.
– Itsekin tiedän, että vastustaja on katsonut videot ennakkoon ja tietää ne lyönnit. Hyvä lyönti menee silti läpi, Nukarinen tietää.
– Miulla on mentaliteetti, että lyön samaa lyöntiä enkä viljele laajaa valikoimaa. On mulla silti vielä jotain jekkuja, joita en ole näyttänyt.
Sunnuntaina jekut yrittää arvata etukäteen sarjajumbo Lappajärvi, joka on toistaiseksi pystynyt nappaamaan vain kaksi sarjapistettä.
– Lappajärvestä tulee mieleen viime kauden kotitappio, Nukarinen miettii.
– Tämä laji on siitä hieno, että kuka tahansa voi voittaa kenet tahansa. Tietynlaisella kotikentän puolustamisen ylpeydellä lähdemme peliin.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.