Euran Elias Valtonen on Susijengin luottopelaajia – mutta tiedätkö, millaista historiaa hän on jo urallaan tehnyt?

Koripalloilija Elias Valtosella on edessään kiireinen alkusyksy. Ensin ovat vuorossa MM-jatkokarsinnat, sitten EM-kilpailut. Kuva: Harri Pirinen.


– Tuo Valtonen on jo niin kova stara, ettei sen voi antaa missään ihmisten ilmoilla kulkea!

Tätä mieltä on Suomen koripallomaajoukkueen uusi päävalmentaja Lassi Tuovi.

Tuovi saa aihetta vitsailuun, sillä Länsi-Suomen ja Susijengin euralaispelaajan Elias Valtosen haastattelupaikaksi on osoitettu jyväskyläläishotellin iso ja hämärä kabinetti.

Hetken kuluttua kabinetti täyttyy, kun sisään astelee Suomen koriksen suurin ”stara” Lauri Markkanen toimittajalauma perässään.

Tuovin herjassa on myös totuutta – enemmän kuin moni tietääkään. Kansainvälisesti Valtonen, 23, on jo yksi Suomen tunnetuimmista nykypelaajista.

Euran Veivin kasvatti on saanut tottua otsikoihin jo teinistä pitäen. Valtonen oli 14-vuotias, kun hän teki huhtikuussa 2014 Uudenkaupungin Korihaiden paidassa uransa ensimmäisen korin Korisliigassa – kaikkien aikojen nuorimpana pelaajana. Vieraspelin vastustaja oli Kauhajoen Karhu.

Tämä fakta saa toimittajan pohtimaan, onkohan kukaan pelaaja Suomessa missään miesten pääsarjassa tehnyt maalia, koria, pistettä, touchdownia tai lyönyt juoksua häntä nuorempana.

– Hei, sä olet meistä se toimittaja. Sun tehtäväsi on selvittää se, Valtonen naurahtaa.

Käy selväksi, että tältä haastateltavalta irtoaa myös juttua.

Euran Veivistä suurfinaaliin

Valtosen matka Eurasta Susijengiin, torstaina Nokia-areenan parketille MM-karsintaotteluun, Espanjan liigaan ja Mestarien liigan finaaliin ei ole ollut kaikkein tavanomaisin.

Kyllä. Valtonen on toinen niistä suomalaisista, jotka ovat pelanneet Euroopan Mestarien liigan finaalissa. Toukokuussa Espanjan Bilbaossa Sasu Salinin edustama Teneriffa voitti Valtosen joukkueen Basquet Manresan pistein 98–79.

Elias Valtonen pelasi Korihaiden paidassa Korisliigaa jo keväällä 2014. Kuva: Esa Urhonen.

Valtosen käsiin on kuulemma annettu koripallo ensimmäisen kerran noin kahdeksan kuukauden iässä. Arvatenkin syyllinen on lajia harrastanut isä Ari. Noin kaksitoista vuotta siitä Valtonen pelasi Veivissä vitosdivaria. Ja pari vuotta siitä debytoi Korisliigassa.

– Sen jälkeen en ole paljon Korisliigassa pelannutkaan. Viisi peliä, kaksi pistettä, Valtonen huomauttaa.

Hei, sä olet meistä se toimittaja. Sun tehtäväsi on selvittää se.

Keväällä 2014 Korihait putosi liigasta ja Valtonen pelasi seuraavan kauden divarissa.

– Divarikausi kehitti enemmän, kun pääsin treenaamaan koko kauden miesten kanssa ja sain oppia vanhemmilta pelaajilta. Harjoittelin joukkuetreenien lisäksi esimerkiksi Mikko Jalosen ja Nigel Mooren kanssa. Nigelin kanssa ollaan vieläkin paljon yhteyksissä, Valtonen kertoo.

Kauden jälkeen Valtonen suuntasi Helsinkiin Mäkelänrinteen urheilulukioon, korispiireissä HBA Märskyyn. Hän tiesi pääsevänsä harjoittelemaan ikäluokkansa parhaiden pelaajien kanssa maan parhaaseen valmennukseen.

Valtonen majaili enonsa luona Sipoossa – ja ajoittain Lauri Markkasen nurkissa.

– Lauri oli silloin Märskyssä viimeistä ja minä ensimmäistä vuotta.

– Laadukkaan treenin ohessa piti hoitaa lukiokin. Ne vuodet kasvattivat tulevaan.

Viimeisenä Märsky-vuotenaan Valtonen pääsi jo penkille Susijengin MM-karsintaotteluissa. Tavallaan looginen seuraava steppi oli Yhdysvaltain yliopistosarja. Valtonen suuntasi Arizona Stateen – taas pari vuotta Markkasen perässä.

Arizonassa homma ei toiminut

Arizonassa asiat eivät sujuneet toivotusti. Valtonen jäi avausvuotenaan vähälle peliajalle, mutta päätti jäädä toiseksi vuodeksi. Tästä päätöksestä Susijengin entinen päävalmentaja Henrik Dettmann kehuu Valtosta.

– Aika nopeasti kävi ilmi, että valinta ei ehkä ollut kovin hyvä. Mutta hän teki tosi hienon valinnan jäädessään toiseksi vuodeksi. Aika moni olisi luovuttanut, mutta Elias halusi vielä yrittää. Kun hän toisena vuotena näki, ettei kehity siellä, piti valita toinen tie, Dettmann sanoo.

Sanotaan, että jenkkiyliopistot käyttävät pelaajia hyväksi, mutta nykyään myös pelaajat käyvät hakemassa sieltä sen, mitä tarvitsevat urakehitykselleen.

Valtosen mukaan kyse oli osittain myös roolituksista.

– Tavoitteeni oli tehdä siellä itsestäni 1- tai 2-paikan pelaaja. Ajattelin, että teen itsestäni enemmän pallonkäsittelijää. Mutta joukkueessa oli minua parempia pallonkäsittelijöitä, eikä minulle oikein löytynyt roolia. Siksi ei tullut paljon peliaikaa, Valtonen kertoo.

– Sekin vaikutti jäämiseen, että jos siellä vaihtaa koulua, joutuu istumaan vuoden penkillä. Halusin yrittää taistella, mutta kun toisen vuoden joulun tienoilla alkoi näyttää huonolta, päätin lähteä.

Tärkeä askel taaksepäin

Hän ehti pois Yhdysvalloista juuri ennen koronapandemian räjähtämistä. Tuolloin, keväällä 2020, Valtonen olisi voinut palata Korisliigaan. Hän valitsi Saksan toisen sarjatason Tigers Tübingenin, jota valmensi suomalainen Daniel Jansson.

Dettmann haluaa muistuttaa, että kyse ei ollut paluusta maitojunalla Euroopan alasarjoihin. Päinvastoin. Tällaiset siirrot ovat lisääntyneet urheilussa yleisemminkin. Sen sijaan, että urheilija hakkaisi jääräpäisesti otsaa seinään yrittäessään aina korkeammalle tasolle, usein on fiksua ottaa pieni taka-askel voidakseen ponnistaa tukevammalta pohjalta ylöspäin.

Parin vaikean vuoden jälkeen oli hienoa päästä oikein kunnolla irti.

Jääkiekossa tunnetuimmat suomalaisesimerkit viime vuosilta lienevät Jesse Puljujärvi ja Juho Lammikko, jotka kävivät haastavien NHL-vuosien jälkeen hakemassa uuden vauhdin Oulun Kärpistä.

– Kyse on siitä, että haetaan omalle uralle optimaaliset reitit. Sanotaan, että jenkkiyliopistot käyttävät pelaajia hyväksi, mutta nykyään myös pelaajat käyvät hakemassa sieltä sen, mitä tarvitsevat urakehitykselleen, Dettmann huomauttaa.

– Se aika, että ollaan neljä vuotta yliopistossa, saadaan tutkinto ja mennään NBA:han, on ohi. Hanno Möttölä teki sen, mutta aika on muuttunut.

Valtonen sai Tübingenissä paljon vastuuta. Hän pelasi keskimäärin puoli tuntia ottelussa ja heitti 15,8 pistettä ja napsi 4,8 levypalloa per ottelu.

– Parin vaikean vuoden jälkeen oli hienoa päästä oikein kunnolla irti. Viihdyin hyvin, paikka oli hieno, pääsin pelaamaan paljon ja sain itseluottamusta. Se oli aika jees! Valtonen summaa Saksan-kauden.

– Se oli juuri sopiva sarja aloittaa ammattilaisura. Ja hyvä ponnahduslauta.

Elias Valtonen on Susijengin uuden sukupolven soihdunkantajia. Kuva: Juha Sinisalo.

Huipputarjous tuli yllätyksenä

Valtonen ponnisti korkealle. Viime kaudella hän löysi itsensä Euroopan kovimmasta sarjasta, Espanjan ACB-liigasta – ja Mestarien liigan finaalista.

Olen aina tykännyt haastaa itseäni ja nähdä maailmaa. Ja kokeilla, mitkä ovat omat rajat.

– Kun agentti kertoi Saksan-kauden aikana tällaisesta mahdollisuudesta, ihmettelin itsekin, mistä tällainen sauma tuli.

Hän tarttui tilaisuuteen, tietenkin. Se, että Valtonen sai heti kolmen vuoden sopimuksen Basquet Manresaan, kertoo siitä, että seura laskee paljon hänen varaansa. Valtonen ei tästä hätkähdä.

– Olen aina tykännyt haastaa itseäni ja nähdä maailmaa. Ja kokeilla, mitkä ovat omat rajat.

Tai että onko niitä.

Susijengi kohtaa MM-jatkokarsintaottelussa Israelin torstaina 25.8. klo 18.30. Ottelu näkyy Ruutu-palvelussa.

Maajoukkueella edessä mahdollisuuksien syksy

Seuraavien viikkojen aikana Elias Valtosella ja Susijengillä on rajana vain taivas. Miesten koris-maajoukkue kohtaa tärkeissä MM-jatkokarsintaotteluissa torstaina Tampereella Israelin ja sunnuntaina Viron vieraissa. Jo perjantaina käynnistyvät EM-kilpailut Tshekissä.

Valtonen on näissäkin peleissä avainrooleissa. Ennen torstaita Valtonen on vuoden 2021 kesästä alkaen pelannut 18:ssa peräkkäisessä maaottelussa avausviisikossa.

MM-karsinnoissa Susijengi on erittäin hyvissä asemissa, ja EM-kisoistakin on lupa odottaa menestystä. Joukkue on nimittäin kenties parempi kuin koskaan – siitä kielivät muun muassa kaksi karsintavoittoa Euroopan mestari Sloveniasta sekä kivikovasta Kroatiasta.

Oppia konkareilta

Siinä, kun Susijengi ”edellisen sukupolven” aikaan pärjäsi vahvalla joukkuepelillä ja muista poikkeavalla pelitavalla (johon materiaali käytännössä pakotti), nyt ryhmässä on kaikki voittamiseen vaadittavat elementit.

Vahvan kollektiivin lisäksi on heittää kentälle huippupelaajia kaikille paikoille, myös korin alle. Ja kirkkaimpana tähtenä tuikkii supertähti Lauri Markkanen – jonka huonekaveri Valtonen on Susijengissä.

– Se on juuri näin. Me nuoret olemme vielä siinä iässä, että meillä ”prime” on vielä edessä. Mutta samalla pyrimme jatkamaan edellisten sukupolvien hienoa perintöä, ja uskomme, että meillä on tasoa nousta niiden ohikin. Toki se vaatii paljon duunia ja yhteen hitsautumista.

Takavuosien johtajasudet Hanno Möttölä ja Teemu Rannikko ovat nyt maajoukkueen valmennusportaassa.
Pitkäaikainen kapteeni Shawn Huff ja Petteri Koponen lopettivat jo seurajoukkueuransa, mutta tekevät viimeisen palveluksensa Susijengille MM-karsinnoissa ja EM-kisoissa.

– Olen seurannut heitä pienestä pitäen. He ovat pelanneet uran, jollaiseen itsekin yrittän päästä. Heidän johtamisestaan ja niistä pienistä asioista, joita he tekevät kentällä, kannattaa ammentaa oppia niin kauan kuin he pelaavat. He tietävät, miten näihin peleihin valmistaudutaan ja miten niitä voitetaan, Valtonen sanoo.

– Kokeneempien kanssa olemme jutelleet siitä, miten hienoon tilanteeseen olemme päässeet. Jokainen peli on merkityksellinen. Se on kyllä siistiä. Nämä ovat hienoja hetkiä, joista pitää nauttia. Tämä on todellinen mahdollisuuksien syksy.

Upea korisbuumi

Valtonen pelaa Prahassa ensimmäisissä aikuisten arvokisoissaan. Hän kuuluu siihen joukkoon, josta odotetaan uuden sukupolven johtavia pelaajia.

– Tavoite on tietysti menestyä tämän joukkueen kanssa, niin nyt kuin tulevina vuosina. Oma tavoitteeni on olla jatkossa iso vastuunkantaja, hän naulaa.

Valtosen mainitsemaan Susijengin perintöön kuuluu myös se, että joukkuetta seuraa valtava fanilauma, minne ikinä se meneekään. Torstain Israel-ottelu on lähes loppuunmyyty, ja Prahan EM-kilpailuihin on taas lähdössä tuhansia suomalaisia.

– Fanit ovat auttaneet meitä näihin suorituksiin, kotona ja vieraissa. Toivottavasti buumi pysyy elossa. Olisi aika nihkeää, jos ketään ei kiinnostaisi, Valtonen sanoo.

Älä huoli, Elias; kyllä ketään kiinnostaa. Ja buumin jatkuminen on eniten teistä itsestänne kiinni.