Euran Wembleyltä Valioliigaan

Scott Greenin silmät hehkuvat muistoja, kun hän katsoo Euran vihreänä loistavaa Wembleytä. Futiskenttää, jolta nyt 43-vuotias britti ponnisti jalkapallourallaan aina Englannin Valioliigaan asti.


– Muistaakseni se oli paremmassa kunnossa silloin, Green tokaisee.


Ehkä olikin. Ainakin euralainen jalkapallo voi tuolloin paremmin kuin koskaan. Ja tässä on mies, jonka nimen jokainen 80-luvun lopussa jalkapalloa hiukankin seurannut euralainen muistaa.


Se oli brittivahvistusten kulta-aikaa. Ja Green oli se ensimmäinen.


19-vuotiaalle nuorelle
huikea kokemus


19-vuotiaita Scott Greeniä ja Jamie Irelandia jännitti, kun he saapuivat ensi kertaa Euraan. He saapuivat Englannista ammattilaisjoukkueesta vieraaseen maahan ja amatööriseuraan.


– Täällä oli erilaiset olosuhteet ja erilainen käsitys, miten pelata jalkapalloa. Odotukset olivat valtavat, mutta silti se oli 19-vuotiaalle nuorelle huikea kokemus, Green muistelee Wembleyn puisessa katsomossa.


Jännitys karisi nopeasti kentällä. Vaikka Green ei ollut vielä onnistunut murtautumaan pelaavaan kokoonpanoon Derby Countyssä, Suomen kolmosdivisioonassa maalisukka heilui.


Green viimeisteli Euran Pallolle 16 ottelussa 24 maalia. Hän oli lietsomassa maaleillaan euralaista jalkapallohuumaa.


Green muistaa kaksi maaliaan cup-ottelun jatkoaikatappiossa Mestaruussarjan RoPS:aa vastaan melkein 1 500 euralaisen edessä, pikkufinaalin Olympiastadionilla ja täydet katsomot normaaleissa sarjapeleissä.


– Se oli huikeaa aikaa, vaikka hävisimme nousutaistelun tuona kautena Pallo-Iiroille.


Eura ponnahduslauta
valioliigakentille


Green teki Eurasta lähdettyään komean liigauran puolustajana Boltonissa ja Wiganissa. Lähes 450 liiga- ja ykkösdivariottelun mies nostaa EuPan uransa tärkeimmäksi pysäkiksi.


– En tiedä, olisinko tehnyt uraani, jos en olisi tullut Euraan. Sain täällä miesten pelejä ja itseluottamusta. Euraan tulo oli massiivinen askel eteenpäin urallani, Green tunnelmoi.


Greenin hyvät muistot Eurasta eivät rajoitu pelkästään pelikentälle. Walsallista kotoisin oleva Green piti pienen paikkakunnan rauhallisuudesta.


Euran ensimmäiset brittipelaajat olivat toisaalta paikkakunnalla aikamoisia tähtiä ja julkkiksia. Sen mainitseminen nostattaa mairean virneen Greenin kasvoille.


– Olihan se hienoa olla välillä tyttöjen suosiossa.


– Mutta me otimme kuitenkin jalkapallon tosissamme ja keskityimme myös tekemään parhaamme kentällä.


Lempinimet
vielä muistissa


Kysyttäessä vanhoista joukkuekavereista Green luettelee ensimmäisenä lempinimet ”Dalla” ja ”Nupa”. Toppari Rami Heinon ja maalivahti Vesa Nurmen johtajuus teki nuoreen brittihyökkääjään lähtemättömän vaikutuksen.


– ”Kipi” (Kimmo Rantanen) ja ”Make” (Markus Nurmi) puhuivat hyvää englantia. Ja onneksi moni muukin nuori kylällä. Se totta kai helpotti silloin.


Green on pyrkinyt pitämään yhteyttä vanhoihin euralaisiin pelikavereihinsa. Nytkin hän on itse asiassa tullut Euraan tervehtimään tuttuja vanhojen joukkuetoverien kokoontumiseen – jo kymmenennettä kertaa.


– Otamme ehkä muutaman kaljan, hän sanoo ja virnistää jälleen.


Jo se, että Green nyt ylipäätään on Wembleyllä muistelemassa, kertoo, kuinka tärkeä paikka Eura on hänen muistoissaan.

Lue myös, miten britit Euraan hankkinut Leif Blomqvist kilautti itselleen Sir Alex Fergusonille: http://ls24.fi/jutut/urheilu/jalkapallo/juttu-sir-alexille-soittaminen-jannitti