Naisten lentopalloliigassa pelaava Hämeenlinnan Lentopallokerho on ollut viime viikkoina runsaasti valtakunnallisessa julkisuudessa.
Yle kertoi jo viime syksynä, että Suomen urheilun eettinen keskus (Suek) tutkii seuran sisällä vuonna 2021 tapahtunutta eettistä rikkomusta. Sitten selvisi, että kysymys on toimihenkilön seksuaalisväritteisestä, epäasiallisesta käytöksestä.
Tänä vuonna toimihenkilön nimikin tuli julki. Kyseessä oli seuran pitkäaikainen manageri Ville Kalliomäki.
Seura ja Kalliomäki yrittivät ensin vähätellä asian pois päiväjärjestyksestä, mutta kohu otti kierroksia, kun seuran entiset pelaajat alkoivat astua julkisuuteen.
Kokemastaan häirinnästä ovat median kautta kertoneet ainakin Elina Salomäki STT:lle ja Emilia Joensalo Keskisuomalaiselle. Kalliomäki joutui eroamaan tehtävästään viime viikolla.
Hurjimmat Hämeenlinnassa tapahtuneet asiat näyttävät kuitenkin pysyneet piilossa, eivätkä ne liity pelkästään Kalliomäkeen.
Yhden salaisuuden on kätkenyt sisälleen Eveliina Rautiainen. Raumalaislibero ponnisti liigakartalle Lapin Narvi-Pallosta ja pelasi Hämeenlinnassa kaudet 2014–18.
Rautiaista, 27, ei ole enää kauden 2020–21 jälkeen lentopallokentillä näkynyt. Syy selvisi viime viikolla, kun Rautiainen jakoi järkyttävän tarinansa sosiaalisen median tileillään.
Länsi-Suomi julkaisee nyt kirjoituksen hänen luvallaan.
”Aloitin lentopallon ala-asteella. Taisin olla 7-vuotias. Siitä alkaen lentopallo oli mulle kaikki kaikessa. Se oli mulle rakas laji, joka vei mun sydämen, ja rakastin sen pelaamista. Junioripeleistä mun tie vei ammattilaiseksi Euraan. Olin onneni kukkuloilla, saisin pelata ja jatkaa minulle rakasta lajia, vaikka junnuajat olivat ohi.
Pelasin Eurassa kaksi kautta ja voi pojat, miten iloinen olin, kun minut oli huomattu ja pääsin Hämeenlinnaan jatkamaan pelaamista. Olin maailman onnellisin. Hämeenlinnassa pääsin aivan uudelle tasolle pelaamisessa ja sain neljän kauden aikana ripustaa kaulaani kaiken värisiä mitaleja, nostaa mestaruuskannua ja tavata aivan mahtavia ihmisiä. Pienen tytön unelma oli käynyt toteen.
Kaiken sen hyvän ja upean ulkokuoren alle kuitenkin kätkeytyi salaisuus. Meiltä alettiin viikottain mittaamaan painoa ja muutaman kerran kaudessa otettiin rasvaprosentit kun joukkueen fysiikkavalmentaja saapui Italiasta paikalle.
Tilanne, jossa rasvaprosentti ja paino mitattiin oli aivan järkyttävä nuorelle pelaajalle. Olimme yksi kerrallaan pukuhuoneessa pienet pelishortsit ja vain urheiluliivit päällä valmentajien arvosteltavana. Kun oli minun vuoroni, pukuhuoneessa oli vielä muitakin miespuolisia seurassa toimivia henkilöitä.
Kun painoni otettiin, todettiin ”oh, you drink too much beer” ja naurettiin. Päälle vielä fysiikkavalmentaja ja päävalmentaja puhuivat keskenään jotain italiaksi ja merkkasivat tuloksen tietokoneelle. Seuraavaksi fysiikkavalmentaja tuli luokseni rasvaprosenttia varten tarkoitettujen pihtien kanssa. Hän mittasi lukemia ja totesi ”wow, this is a new record”.
Pidättelin kyyneliä. Tunsin olevani täysin epäonnistunut ja liian iso ja lihava. Mittausten seurauksena jouduin pitämään ruokapäiväkirjaa valmentajille, jotta he tarkistaisivat mitä minä syön. Olin aina ajatellut että voisin tiputtaa muutaman kilon, mutta nyt tunsin olevani täysin vastenmielinen ja aivan liian iso pelaamaan joukkueessa. Minun oli tehtävä jotain.
Aloin lenkkeillä treenien lisäksi. Vähensin syömisiäni ja lopulta söin noin 500 kcal vuorokaudessa, juoksin aamuin ja illoin lenkin treenien lisäksi. Sain painoni putoamaan nopeasti ja olin onnellinen, nyt kelpaisin valmentajille. Nyt vihdoin olisin hyvä.
Painoa seurattiin viikottain, joten painonpudotukseni huomattiin. Ensin sain valtavasti kehuja ja se vauhditti toimiani painon putoamiseen. Pikkuhiljaa valmentajat alkoivat kysellä että mitä oikein tapahtuu kun painoni vaan jatkoi laskuaan. Sanoin vain alkaneeni tarkkailla syömistäni.
Kun vajaassa kuukaudessa painoa oli tippunut melkein 10 kiloa, jouduin puhutteluun. Siellä kyseltiin mitä oikein tapahtuu. Silloin kerroin mitä teen ja että se lähti liikkeelle siitä painon ja rasvaprosentin mittaamisesta. Valmentaja kuitenkin sanoi, ettei mitään tälläistä kommentointia ole koskaan tapahtunut mistä kerroin. Jouduin aloittamaan terapian ja se auttoi palauttelemaan mua maanpinnalle ja aloin syödä paremmin ja jätin lenkkeilyn pois.
Tästä kaikesta jäi kuitenkin syvät arvet, joita kannoin mukanani päivästä toiseen. Tuntui siltä, etten kelpaa. En ole tarpeeksi hyvä. Mun pitäisi olla pienempi, jotta pärjäisin paremmin.
Seuran vaihto auttoi ja pystyin jatkamaan uraani pelaajana. Siirryin Kuusamoon ja olin pitkästä aikaa onnellinen ja se näkyi peliotteissa, kausi alkoi hyvin ja meiltä ei vaadittu mitään painon mittauksia joten koin rauhaa sillä saralla.
Arvet kuitenkin olivat mukana ja tunsin olevani liian iso ja toivoin jatkuvasti olevani pienempi, mutta keskityin pelaamiseen. Kunnes tuli peli, jossa loukkasin polveni niin pahasti, että jouduin leikkaukseen. Se nosti arvet pintaan ja ajattelin nyt olevan myös oikea hetki pudottaa painoa. Aloitin kaiken maailman dieettejä ja yritin saada ylimääräiset kilot tippumaan. Kuntoutin polvea ja yritin samalla saada painon tippumaan jotta voisin jatkaa uraani kevyempänä.
Urani jatkui, pääsin Saloon pelaamaan. Uusi alku sai tuulta purjeisiin ja olin taas onnellinen. Pääsin mahtavaan seuraan pelaamaan, jossa taitoihini uskottiin. Kannoin arpia mukanani ja vaikka seurassa hoidettiin painon tarkkailu inbody-mittauksella ja keskityttiin lihasmassan tarkkailuun asiantuntevassa ohjauksessa, arvet nousivat pintaan ja niiden kanssa taistelu oli päivittäistä.
Pelaaminen toi kuitenkin iloa päiviin ja rakkaan lajin kanssa työskenteleminen kantoi minua päivästä toiseen. Kauden jälkeen tilanne romahti ja arvet muuttuivat vuotaviksi haavoiksi, enkä saanut vuotoa tyrehtymään. Olin täysin syömishäiriön armoilla. Pelkäsin syömistä, painon tarkkailu lähti ihan käsistä ja voin huonosti. Hämeenlinnassa tulleet arvet saivat minut sairastumaan syömishäiriöön.
Tästä on nyt kolmisen vuotta aikaa ja sen aikana olen matkannut syömishäiriön matkassa ylä- ja alamäkiä. Olen saanut hyvää hoitoa, mutta sairauteni on helvetin sinnikäs. Olen ollut sairaalahoidossa monta kertaa, välillä ihan letkuruokinnassa kun muuten syöminen ei ole onnistunut. Olen yrittänyt itsemurhaa, kun voimat ovat olleet niin loppu. Vakavan syömishäiriön lisäksi olen saanut diagnoosiksi traumaperäisen stressihäiriön, joka on iso syy syömishäiriöön sairastumiseen, vakavan masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön.
Kaikki tämä Hämeenlinnassa tapahtuneiden punnitusten ja kehon kommentointien takia. Toki omalla historialla on osansa tähän tarinaan, mutta laukaisevana tekijänä pidän Hämeenlinnan tapahtumia. On myös asioita, joita en julkisuuteen aio nyt tuoda, jotka ovat vaikuttaneet trauman syntymiseen Hämeenlinnassa. Nämä kaikki ovat syitä siihen, miksi urani onnellisena ammattilentopalloilijana, joka rakasti lajia ja sen parissa tekemistä, loppui.
Tällä hetkellä tilanne on päässyt siihen pisteeseen, että olen eläkkeellä ja asun mielenterveyskuntoutujille tarkoitetussa asumisyksikössä, käyn terapiassa kahdesti viikossa ja tapaan syömishäiriöyksiköstä työntekijää viikottain. Silti kamppailen elämästäni ja sen jatkumisesta. Voimat on aivan loppu ja tekisi mieli vaan lyödä hanskat tiskiin ja luovuttaa. Elämäni on selviytymistä tunnista toiseen ja vihaan sitä.
Minulla on vahva tukiverkko ja perheeni on korvaamaton tuki minulle. Ilman heitä en enää olisi tässä kirjoittamassa tätä. Olen maailman kiitollisin heistä.
Miksi tuon tarinani näin rajusti esiin? Haluan tuoda tietoisuuteen mitä kehojen kommentointi ja väärin tehty mittailu voi ihmiselle tehdä. Tiedän, etten ole ainoa, joka on tämän takia sairastunut syömishäiriöön. Annetaan ihmisten olla juuri sellaisia kun he ovat. Annetaan kehorauha ihan jokaiselle.”
Lentopallokerho pyytää anteeksi seuran vääriä toimintatapoja
Hämeenlinnan Lentopallokerho pyytää anteeksi seuran vääriä toimintatapoja ja kertoo, ettei seuran hallituskaan ole toiminut asioissa oikein. Seuran hallituksen allekirjoittama anteeksipyyntö toimitettiin maanantaina medialle.
Hämeenlinnalaisseuran manageri Ville Kalliomäki sai Lentopalloliitolta vuodenvaihteessa rangaistuksen epäasiallisesta käytöksestä, joka liittyi vuoteen 2021. Rangaistuksen pohjana oli Suomen urheilun eettisen keskuksen (Suek) selvitys.
STT paljasti toissa viikolla, että Kalliomäki käyttäytyi asiattomasti seuran pelaajia kohtaan useiden vuosien ajan, ja sanallisen häirinnän lisäksi kyse oli koskettelusta. Seuran hallitus ei ottanut STT:n paljastamia häirintätietoja ensin vakavissaan, vaan vähätteli niitä.
– Moni ihminen, niin urheilija kuin myös muu henkilö on kertonut, että hän oli kokenut eri tavoin häirintää, ja häntä oli loukattu hyvinkin syvästi. Kysymys on ollut erityisesti yhdistyksen managerin käyttäytymisestä, mutta myös valmennukseen liittyneistä käytännöistä, jopa yli 20 vuoden ajalta. Myöskään hallitus ei ole toiminut asiassa oikein, seura kirjoittaa anteeksipyynnössä.
Lentopallokerho kiittää epäkohdat julkisuuteen tuoneita.
– Hallitus pyytää anteeksi kaikilta loukkauksen kohteeksi joutuneilta urheilijoilta, toimihenkilöiltä, yhteistyökumppaneilta ja kaikilta muiltakin henkilöiltä, mutta myös yleisöltämme ja tukijoiltamme väärää toimintamallia ja sen seurauksena tapahtuneita loukkauksia. Ne eivät ole kuuluneet vähimmässäkään määrin asialliseen toimintaan, ja niistä kantaa vastuun vain seuramme ja sen puolesta väärin toimineet henkilöt, seura kirjoittaa.
Seuran hallitus myöntää, ettei se havahtunut epäasiallisen toiminnan vakavuuteen ajoissa, eikä ymmärtänyt ongelman laajuutta.
Seura vakuuttaa, että se toimii jatkossa niin, etteivät virheelliset käytännöt enää toistu seurassa.
– Hämeenlinnan Lentopallokerhon hallitus on hyväksynyt selkeät eettiset ohjeet vastaista varten ja tekee yhteistyötä niin Suomen lentopalloliiton kuin Suomen olympiakomitean kanssa, jotta nyt koetut loukkaukset ja muut hyvään urheiluun kuulumattomat virheelliset käytännöt eivät toistu enää seuran toiminnassa, seura kirjoittaa anteeksipyynnössään.
Länsi-Suomi on ollut Eveliina Rautiaisen tapauksesta yhteydessä Lentopallokerhoon ja esittänyt asiaan liittyen seuralle useita kysymyksiä. Seura lupasi käsitellä kysymyksiä tällä viikolla hallituksen kokouksessa ja palata myöhemmin vastausten kanssa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.