Pesäkarhujen pelaajien kypärät lensivät ilmaan, kun Sanni Leppänen kirmasi kotiutuslyöntikisan viimeisessä parissa kotipesään.
Samaan aikaan osa Feran pelaajista putosi maahan polvilleen. Koko kautta hallinnut raumalaisjoukkue oli lyöty, ja tiedossa oli vain himmeä B-tyttöjen hopeamitali. Porilaisjoukkue vei Otanlahdessa 1182 katsojan edessä ottelun lopulta jaksoin 2-1 (2-8, 3-0, 0-0, 3-2)
– Oltiinhan me Suomen toiseksi parhaita, ja siitä pitäisi olla ylpeä. Häviö on aina häviö, eikä tämä tunnu nyt oikein miltään, Feran ykkösvahti Heini Viitanen harmitteli finaalisarjan jälkeen.
Feran ja Pesäkarhujen finaalisarja oli kaikkineensa viihteellinen ja dramaattinen.
Jokaisessa ottelussa ratkaisua jouduttiin hakemaan kotiutuslyöntikisasta saakka, ja jokaisessa pelissä vuoronperään toinen joukkue oli niskan päällä.
Avausjaksossa näytti siltä, että kotijoukkue marssii kohti palkintopöytää päät pystyssä. Edelliseen pelin jälkeen tehdyt muutokset lyöntijärjestyksessä ja lukkarivalinnassa toimivat, ja lyönti toisensa jälkeen putosi vastustamattomasti linjan taakse. 8–2-luvut olivat täysin raumalaisten hyvyyden tulosta.
Toisella jaksolla peli kääntyi heti avausvuorossa, ja Pesäkarhut eteni jaksovoittoon.
Kun koko kausi ratkeaa kotiutuslyöntikisassa yhteen tilanteeseen, niin tappio on entistä dramaattisempi.
Feran pelinjohtaja Joni Järvinen ottikin asian heti puheeksi, kun hän kokosi pelaajat pelin jälkeen rinkiin.
– Painotin, että joukkueella voitetaan ja joukkueella hävitään. Ei siinä kannata kenenkään yksittäisen pelaajan alkaa katsoa liikaa itseään peilistä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.