Vielä viitisen vuotta sitten Satakunnan naisten pesäpallovaltikasta käytiin kiivasta ja tasaista kamppailua. Esimerkiksi superpesiskaudella 2016 Rauman Fera vei neljässä runkosarjakohtaamisessa Porin Pesäkarhuja vastaan pisteet 6–4 ja sijoittui sarjataulukossa kolmanneksi juuri Pesäkarhujen edelle.
Kausi huipentui satakuntalaisittain pronssisarjaan, josta Pesäkarhut repi äärimmäisen tasaisen kolmen pelin kahinan jälkeen himmeimmät mitalit kaulaansa. Se oli Feran toistaiseksi viimeinen esiintyminen mitalipeleissä.
Noina vuosina Superpesiksen toimitusjohtaja Jussi Pyysalokin ihasteli paikan päällä Länsi-Suomelle pelien olleen parasta mahdollista mainosta naispesikselle.
Sittemmin Satakunnan tahtipuikkoa on heilutellut jälleen Pesäkarhut, kuten pitkään aiemminkin 2000-luvulla. Perjantaina Porissa Pesäkarhut voitti kauden ensimmäisen paikallispelin luvuin 2–0 (3–1, 4–0). Derbyvoitto oli kymmenes putkeen porilaisille. Kolmospesälle saatujen etenijöiden määrä, 16–1 Pesäkarhuille, kertoo kotijoukkueen ylivoimasta juoksuja karumpaa kieltä.
– Startti oli meiltä hyvä, ja siihen panostettiinkin. Sitten en tiedä mitä tapahtui, emme saaneet minkäänlaisia lyöntejä. Sittenhän se näyttää tuolta, Feran pelinjohtaja Erno Tuomainen totesi.
Ei enää vihaa
Sama sävel tuntuu jatkuvan. Viime kaudella Pesäkarhut oli paikallispeleissä suorastaan tyrmäävä, sillä se riepotteli Feraa voitoin 4–0, jaksoin 8–0 ja juoksuin 54–6. Superpesiksen nykyinen toimitusjohtaja Petri Pitkäranta ei voi enää lausua peleistä niin kauniita korulauseita kuin edeltäjänsä Pyysalo.
Yleisöä pelit kiinnostavat kuitenkin edelleen, sillä Porissa peliä seurasi perjantaina 1 150 katsojaa, kesän yleisöennätys.
– Moni miestenkin sarjan joukkue olisi tuosta luvusta kateellinen, kuuluttaja Kari Tuominen kehui.
Kentän tasolla tunnelmasta puuttuu kuitenkin jotain. Asian puki sanoiksi Pesäkarhujen pelinjohtaja Jarkko Pokela, joka piteli viuhkaa Raumalla 2012–13.
– Jos peilaan siihen, kun olin Lukon riveissä, niin naisten pesis on ehkä tehnyt pienen kulttuurinmuutoksen. Ne pelit olivat raaempia henkisesti, leuan louksuttaminen kuului asiaan. Ne olivat enemmän vihollispelejä. Sellaista vihollistunnetta ei enää ole, Pokela vertasi.
Asiansa tekee sekin, että Raumalla pelaa paljon Pesäkarhujen kasvatteja ja entisiä pelaajia, joille vastassa on hyviä ystäviä.
– Ei aikanaan Rauman kopissa hirveän moni Pesäkarhujen pelaaja kaverilta tuntunut. Mutta sitä en väitä, etteivätkö molemmat edelleenkin halua kovasti voittaa, Mansen mestarivalmentaja totesi.
Tuomainen ei edes halua luoda joukkueiden välille vihanpitoa.
– Lempeyttä ja rakkauta enemmänkin, hän virnisti.
– Nämä ovat seuroille hyviä markkinointijuttuja ja medianäkyvyys tuo pelaajille ekstralatausta. Puhuimmekin kopissa, ettei ihan joka Superin kentällä pääse vastaavia kokemaan.
Erilaiset joukkueet
Feran viimeisin jaksovoitto Pesäkarhuista on kesäkuulta 2019, viimeisin voitto kesäkuulta 2018 ja viimeisin kolmen pisteen voitto toukokuulta 2016. Se heijastelee sukupolvenvaihdosta, joka on ollut Feran joukkueessa rajumpi.
Henna Juka, Emilia Itävalo, Maria Suominen, Minttu Vettenranta ja Susanna Puisto pelasivat Pesäkarhuissa viisi vuotta sittenkin, mutta Ferassa ei ole enää yhtään samaa pelaajaa. Nyky-Feran meritoitunein pelaaja Meea Lehtinen edusti tuolloin Pesäkarhuja, porilaisten luottosieppari Kaisa-Maija Rosvall taas pelasi Raumalla.
Rahalla eroa ei ole rakennettu, sillä Veikkauksen mukaan Fera ilmoitti budjetikseen 312 000 euroa ja Pesäkarhut 327 000 euroa. Laatuero selittyneekin ainakin osittain menestysmahdollisuuksilla ja -perinteillä, joiden avulla Pori saa houkuteltua suppeilta markkinoilta parhaita pelaajia.
Kentällä laatuero realisoitui esimerkiksi niin, että Pesäkarhut sai paremmin pesille ne pelaajat kuin halusikin, ja pystyi pitämään vastaavasti Feran etenijät kurissa. Henna Juka toi Pesäkarhujen juoksuista kolme, Emilia Itävalo yhden ja Tiia Peltonen kaksi. Ottelun ykköspelaaja oli neljä juoksua lyönyt Emilia Linna.
Avausjaksolla Fera onnistui antamaan pientä painetta Pesäkarhuille, kun vieraat saivat jakson 0–1-johtojuoksun sekä tekivät Fanny Lahtisen ja Jasmin Andreasenin johdolla kovia paloja. Hyvin superpesistasolle sisään tullut Iida Lomppi kotiutti Miia Puolakan raumalaisten ainoasta kolmostilanteesta.
– Hyvin suunniteltu pinna, yllätti meidät housut kintuissa, Pokela kehaisi.
Toinen jakso ratkesi nopeammin, kun Pesäkarhujen Eveliina Toppari löi avausvuorossa kolmosluukusta läpi. 2–0-juoksua seurasi pitkä tilannepaine, josta Minttu Vettenranta kotiutti vielä vieraiden selkärangan poikki.
Pesäkarhut vankisti asemaansa kärkikolmikossa, josta Fera kohtaa seuraavaksi sunnuntaina Virkiän Lapualla.
– Vähän enemmän hymyä huuleen vaan, siitä se taas lähtee, Erno Tuomainen totesi tuttuun tyyliinsä.
Pesäkarhut–Fera 2–0 (3–1, 4–0)
Pesäkarhut: 0 0 2 0 = 3 3 0 1 0 = 4 2Fera: 1 0 0 0 = 1 0 0 0 0 = 0 0
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.