Tuttu hahmo astuu sopivasti viimeisenä sisään huoneeseen, jossa Feran superpesisjoukkueen pelaajat ovat jo hakeneet omat istumapaikkansa.
Lukkari Ilona Hakoniemi nousee ylös ja halaa tuoreinta tulokasta.
– Meea, ihana nähdä, hän henkäisee.
Meea Lehtinen on palannut. Hän on ainakin tällä erää viimeinen palanen Feran joukkueessa. Valmistautuminen tulevaan kauteen voi alkaa.
”En olisi halunnut lopettaa”
Vuoteen Lehtistä ei Feran tilaisuuksissa ole nähty. Hänen pitkä taipaleensa raumalaisseurassa päättyi syksyllä 2022, eikä porilainen pelannut viime kesänä pesäpalloa lainkaan.
Varsinaisesti hänen ei ollut tarkoitus kuitenkaan vetäytyä pelikentiltä. Lehtinen myöntää, että lähtö ei tapahtunut kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.
Hän ei päättänyt lopettaa uraansa, vaan se käytännössä lopetettiin.
– Kun mä lopetin, mä en olisi halunnut lopettaa, Lehtinen myöntää.
– Sen ymmärsin, että se viesti meni ehkä vähän myöhään perille, että mä haluan jatkaa. Mutta olisi sen voinut hoitaa eri tavalla.
Ensi viikolla 31 vuotta täyttävä Lehtinen ehti edustaa Feraa seitsemällä kaudella. Lopulta kesti pitkään, ennen kuin kukaan seurajohdosta kertoi Lehtiselle, ettei hänelle tarjota jatkosopimusta.
– Harmitti, että he julkaisivat sen Instagramissa, kun olin vielä sanonut, että haluan laittaa itse ensin, että mä lopetan. Se oli vähän, että kiitos tästä, olipa kova arvostus, Lehtinen kertaa.
– Tosin siinä oli vähän kommunikaatiokatkosta sen kanssa, joka sen päivityksen julki laittoi.
Sillat eivät palaneet
Mutta vaikka tapa yhteiselon päättymiseen harmitti, Lehtinen ei suinkaan kääntänyt Feralle selkäänsä tai polttanut siltojaan.
– En. Olen mä muutenkin koko viime kauden seurannut pelejä, hän kertoo.
– Ja ymmärrän, että joukkue oli silloin valmis, ei voinut mitään. Ja mitä tästä olen kuullut, oli ehkä ihan hyvä vuosi olla pois.
Osoituksena siitä, ettei Lehtinen ainakaan ole pitkävihainen, hän on taas osa Feran joukkuetta. Kokenut pelaaja on tehnyt raumalaisseuran kanssa sopimuksen, johon sisältyy kauden alkuun ulottuva try-out-jakso.
Mikä ajoi vielä takaisin?
– Varmaan kilpailuvietti. En tiedä, mitä muutakaan elämässäni tekisin, Lehtinen nauraa.
Kohtaaminen Porin yössä
Tapa, jolla Lehtinen takaisin Feraan nyt päätyi, on tarina sinänsä. Kaikki alkoi eräänä syksyisenä lauantai-iltana Porin yöelämässä.
– Käyn kerran vuodessa baarissa, ja sen aika oli silloin. Sitten muutama vanha joukkuekaveri tuli vastaan, että Meea, mitä sä teet täällä, Lehtinen muistelee.
Keskustelu ajautui nopeasti pesäpalloon.
– ”Jassu” (Jasmin Andreasen) kysyi, että onko mua kysytty pelaamaan, ja sanoin, että ei kyllä ole. Sitten ”Eve” (Eveliina Kesti) tuli siihen, ja sanoi, että hän ilmoittaa Hirvimiehelle, että soittaa mulle, Lehtinen kertaa.
Jaa kenelle Hirvimiehelle?
Feran hallitukseen nykyään kuuluva Timo Rajala valotti elokuun puolivälissä Länsi-Suomen haastattelussa, että on olemassa yksi seuran ulkopuolinen ihminen, joka on mukana Feran superpesisjoukkueen rakentamisessa.
Rajala jätti tuolloin nimen kertomatta. Kyseessä on kuitenkin Jussi Hirvimies, joka on aiemmin toiminut Manse PP:ssä taustoilla ja sponsorina.
– Hirvimies soittikin seuraavana päivänä, ja keskustelin asioista hänen ja Kaikon Juhon kanssa.
Turvallinen try-out
Keskustelujen lopputulos oli varsin nopeasti pöydässä. Lehtinen halusi pelata ja oli valmis try-out-sopimukseen.
– Mun mielestäni se oli turvallinen vaihtoehto molemmille, koska mun kroppani on mikä on, Lehtinen kuittaa.
Lehtisen riesana on jo kymmenen vuoden ajan ollut polvi, joka hajosi Lohjan Kisakalliossa niihin aikoihin, kun hän ensimmäisen kerran teki Feran kanssa sopimuksen. Polvessa on nivelrikko, ja se ärtyy runsaasta juoksemisesta.
Lisäksi Lehtisellä on ongelmia solisluunsa kanssa. Siinä on luuturvotusta ja jatkuva ylirasitustila liitosnivelessä.
– Mulla on välillä aikamoisia ongelmia vasemman puolen kanssa. Sillä ei onneksi vaikutusta pelaamiseen, mutta esimerkiksi kuntosaliharjoittelua se haittaa, Lehtinen valottaa.
Pesis ensin, sitten padel
Vaivat eivät kuitenkaan estä Lehtistä urheilemasta. Hänellä on takanaan välivuosi pesäpallosta, mutta ei urheilemisesta.
Lehtinen on hurahtanut padeliin, ja hän on pelannut jo jonkin aikaa tosissaan. Alkuvuodesta hänen kansallinen rankinginsa oli 300 tienoilla, mutta nyt se on 88.
Lehtinen on Porin paras naispelaaja, ja siksi hän pelaakin paljon miesten kanssa.
– Lasikopissa on tullut oltua tunti jos toinenkin, ja aion pelata padelia jatkossakin pesiksen ehdoilla, Lehtinen ilmoittaa.
Lajit oli pakko pistää marssijärjestykseen saman tien, sillä Lehtisellä olisi ollut tässä viikonvaihteessa ollut mahdollisuus päästä ensimmäistä kertaa pelaamaan Finnish Padel Tourin osakilpailuun, joka järjestetään Espoossa.
Se piti kuitenkin viivata kalenterista yli, koska Feran uuden joukkueen yhteinen taival alkoi samaan aikaan.
– Jos palataan siihen kysymykseen, miksi palaan takaisin pesikseen, niin mulla on aivan järkyttävä kilpailuvietti. eikä mistään muualta saa samoja fiiliksiä kuin urheilusta, Lehtinen tokaisee.
– Ja jos pesistä haluan vielä pelata huipulla, sen aika on nyt tai ei enää koskaan. Padelissa mulla on vuosia vielä jäljellä reippaasti enemmän.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.