Samuli Piipponen sai keväällä taskuunsa metsätalousinsinöörin paperit. Lukon uusi puolustaja myöntää, että ammattijääkiekon ja ammattikorkeakouluopiskelun yhdistäminen tuotti välillä ongelmia, mutta hän pystyi ne ratkaisemaan. Kuva: Juha Sinisalo
– Niitä puukuvia on kyllä otettu aika paljon Mikkelissä, Samuli Piipponen naurahtaa, kun Länsi-Suomen valokuvaaja alkaa hahmotella sopivaa kuvausympäristöä.
Puut liittyvät läheisesti Piipposeen, sillä viime keväästä asti hän ei ole ollut ainoastaan ammattilaisjääkiekkoilija vaan myös koulunsa käynyt metsätalousinsinööri.
Piipponen, 28, tietää olevansa liigakiekkoilijoiden joukossa harvinaisuus. Hän aloitti keväällä 2014 ammattikorkeakouluopinnot, vaikka pelasi samalla Jukureissa.
– Se onnistui raa’alla työllä, Piipponen luonnehtii.
– Opinnäytetyön ja työharjoittelun kanssa piti aikatauluttaa ja jumpata. Sen takia valmistuminen jäi viime kevääseen.
Jääkiekkoilijan paha olla välillä pois töistä
Kun Piipponen aloitti opintonsa, Jukurit pelasi vielä Mestiksessä. Hän pääsi mikkeliläisseuran jäsenenä liigakartalle, mikä toi entistä enemmän aikataulutettavaa arkeen.
– Kaksi ensimmäistä vuotta koulussa olivat aika haastavia, koska aika paljon piti olla läsnä. Jos työnä on jääkiekko, siitä ei niin vaan olla pois, Piipponen huomauttaa.
– Päivässä on riittävästi tunteja opiskelemaan ilman, että palautuminen kärsii. Se aikatauluttaminen on haastavaa.
Sarjataulukon tyvestä latvaan
Piipposella on nyt tutkinto taskussa ja suuntaviivat piirrettynä jääkiekkouran jälkeiseen aikaan. Sen aika ei kuitenkaan ole vielä.
Isokokoinen puolustaja jätti tiistaina Mikkelin puut taakseen ja suuntasi autonsa keulan länteen. Hän viettää loppukauden Raumalla.
Lukko täydensi joukkuettaan viimeisenä mahdollisena siirtopäivänä kokeneella liigapelaajalla, kun se lainasi Piipposen kevään ajaksi Jukureilta.
– Asiat tapahtuivat aika nopeasti, mutta olen iloinen tästä mahdollisuudesta, Piipponen toteaa.
Siirto heilautti Etelä-Vantaan Urheilijoiden kasvatin sarjan tyvestä latvaan. Jukurit on pudotuspelimahdollisuutensa menettänyt ja kamppailee ainoastaan liigajumbon tittelin välttämisestä.
Lukko taas rymistelee sarjan kärjessä.
– Voittaminen on asia, jonka takia tätä lähtökohtaisesti tehdään. Veikkaan, että kaikki oikein odottavat täällä kevään pelejä, Piipponen toteaa.
– Mullakin on useampi liigakausi takana, mutta plejareita en ole pelannut ikinä.
Kolminkertainen Mestiksen mestari
Pudotuspelikeväitä Piipponen toki on kokenut, sillä hän pelasi Jukureissa neljänä keväänä peräkkäin Mestiksen finaaleja. Kolmesti kausi päättyi mikkeliläisten mestaruuteen.
– Tämä on eri sarja, Piipponen huomauttaa.
– Kevään pelit houkuttelevat. Tämä on mulle loistava tilanne. Olen intoa piukassa, kuten varmaan kaikesta huomaa.
Koronatestin odotus vei keskiviikon treenit
Liigan sääntöjen mukaan Piipponen olisi voinut hypätä Jukureista suoraan Lukkoon ilman karanteeneja tai testejä, mutta raumalaisseura halusi pelata varman päälle.
Uudelta pelaajalta otettiin tiistaina koronatesti, jonka negatiivinen tulos varmistui keskiviikkona niin myöhään, ettei hän päässyt edes yksinään enää jäälle.
Tiistaina hän katseli televisiosta, miten uudet joukkuekaverit kaatoivat Sportin voittolaukauskisan kautta maalein 5–4.
– Katselin sitä silleen pelaajan näkökulmasta, ja yritin sisäistää juttuja. Toki Jukureissakin aina katsottiin vastustajaa videolta, joten pääpiirteissään tiedän, miten Lukko pelaa, Piipponen valottaa.
– Luottavaisin fiiliksin olen, sillä täällä on laatupelaajia koppi täynnä.
Peruspakilla oma painoarvonsa
Piipponen ymmärtää täydellisesti tilanteensa. Lukolla on jo riveissään sarjan parhaita kiekollisia puolustajia Robin Pressin, Thomas Gregoiren ja Vili Saarijärven muodossa, joten hänen ei odoteta pyörittävän ylivoimaa.
Se sopii, sillä 192-senttisen ja 91-kiloisen puolustajan avut ovat muualla.
– Nykymuoti on mennyt siihen, että puolustajankin pitää olla kiekkovirtuoosi, Piipponen hymähtää.
– Itse koen, että mun vahvuuteni auttavat voittavaa joukkuetta. Näen, että tässä joukkueessa puolustavalla peruspuolustajalla on kova painoarvo.
Lukossa hän ei varsinaisesti pelaa peruspakin numerolla, sillä mies pukeutuu sinikeltaiseen paitaan numero 72.
– Kun seiskaa tai seiskaseiskaa ei pysty täällä valitsemaan, niin otettiin tuollainen. Uudet tuulet, uudet numerot.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.