Nykyään Rauman Lukon suorituskykyvalmentajana työskentelevä Harri Hakkarainen, 53, on omalla alallaan todella kokenut tekijämies.
Hän on tehnyt urheiluvalmentajana ja -lääkärinä vuosikymmenten uran näköalapaikoilla Suomessa ja ulkomailla, esimerkiksi Olympiakomiteassa, Urheiluliitossa, jääkiekkomaajoukkueessa ja McLarenin formulatallissa.
Kun Hakkarainen puhuu urheilusta, kannattaa kuunnella.
Länsi-Suomi kuunteli, kun Hakkarainen luennoi Raumalla lasten ja nuorten liikunnassa. Tässä parhaat palat.
”Liikunnan pitäisi tuoda terveyttä, eikä sairautta.”
1 Nuorilla on urheiluvammoja, joista lääkärit eivät ole ennen kuulleetkaan
Se, että suomalaiset lapset ja nuoret liikkuvat liian vähän, ei ole enää uutinen. Suomi on fyysisen kunnon rapistumisessa ihan maailman kärkimaa Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian kannassa.
Kysymys ei ole vain siitä, että koululaisten ja varusmiesten liikuntatesteissä tulee ennätyksellisen huonoja tuloksia, vaan siitä, että rapakunto johtaa sairasteluun ja elämänlaadun heikkenemiseen.
– Meillä esiintyy hyvin nuorena esimerkiksi aikuisiän diabetesta, joka johtuu passiivisuudesta ja ylipainosta. Sepelvaltimotautia tavataan jo 12-vuotiailla lapsilla, mikä on ihan käsittämätöntä sinänsä, Harri Hakkarainen sanoi.
Se oli kuitenkin uutta tietoa, mitä Hakkarainen on nähnyt urheiluseuroissa ja lääkärimaailmassa.
Hän on työskennellyt jääkiekon liigaseuroista esimerkiksi Lukossa, Pelicansissa, Kärpissä, Jokereissa ja HIFK:ssa.
Samalla Hakkarainen on seurannut läheltä, miten harjoituksiin tulevien nuorten liikuntavalmiudet ovat vuosi vuodelta heikommat. Seuraus siitä on karu.
– Lääkäreiden vastaanotolla on todettu viimeisen viiden vuoden aikana erittäin harvinaisia urheiluvammoja. Jopa sellaisia, joita ei vielä 15–20 vuotta sitten ollut olemassakaan.
Vammat johtuvat Hakkaraisen mukaan hyvin pitkälti siitä, että lapset ovat alkaneet harrastaa urheiluseuroissa heikoilla pohjilla. Seuroissa taas harjoittelu on ollut liian yksipuolista tai kuormittavaa.
– Se huolestuttaa, koska liikunnan pitäisi tuoda terveyttä, eikä sairautta.
”Olisiko järkevämpää liikkua pari tuntia siinä lähiluonnossa.”
2 Kuinka paljon lasten ja nuorten pitäisi liikkua?
Liikunta on lapselle tärkeää, koska se kehittää kasvavan ihmisen sydäntä, verisuonia, lihaksia, luita ja jänteitä riittävän vahvoiksi. Tai tasapainoaistia niin, ettei ihminen kaadu ja loukkaannu.
Puhumattakaan psykologisesta ja sosiaalisesta puolesta, hyvästä mielestä ja kavereista.
Maailman terveysjärjestö WHO:n ja UKK-instituutin suositus lapsille on 10–14 tuntia terveysliikuntaa viikossa. Ei siis puhuta vielä edes urheiluharjoittelusta, vaan tunteja voi kerätä esimerkiksi pyöräilystä kaverin luo tai leikistä välitunnilla.
Hakkaraisen mukaan tuon suosituksen täyttää nykypäivänä vain noin 30–40 prosenttia lapsista. Miksi niin vähän?
Hän antoi kaksi esimerkkiä, toisen pääkaupunkiseudulta ja toisen Pohjanmaalta.
Ensimmäisessä esimerkissä lapsi harrastaa Helsingissä jääkiekkoa IFK:ssa. Hänellä saattaa olla kuutena päivänä viikossa harjoitustapahtuma, joka kestää noin tunnin.
Pääkaupunkiseudun ruuhkissa menee kuitenkin harjoituksiin noin tunti autossa istuen, ja toinen mokoma paluumatkalla.
– Olisiko järkevämpää liikkua pari tuntia siinä lähikaukalossa tai lähiluonnossa? Lapsia kuskataan liian helposti harjoituksiin, Hakkarainen sanoi.
Toinen esimerkki oli Pohjanmaalta, jossa painiseura oli tosissaan pähkäillyt, miten lasten liikuntamääriä voisi nostaa.
Seura teki vanhempainillassa päätöksen, että jokainen painiharjoitukseen tuleva juniori kävelee kolme kilometriä. Aikuisilla oli uuden säännön täyttämiseksi luova ratkaisu.
– Jos lapsi asui kilometrin päässä hallilta, niin vanhemmat veivät kolmen kilometrin päähän. Jos asui 20 kilometrin päässä, niin pudottivat kolmen kilometrin päähän.
Jos lapsi aikoo peräti huippu-urheilijaksi, viikon liikuntasuositus pitäisi tuplata.
Hakkarainen kertoi eräästä suomalaisnuorille tehdystä tutkimuksesta, jossa 2800 aktiivisesti huipulle tähtävää 8–14-vuotiasta nuorta täytti harjoituspäiväkirjaa. Alle puolet pääsi edes 20 tuntiin.
Tutkimuksen vielä karumpi kertoma oli se, että mitä enemmän lapset kasvaessaan harjoittelivat urheiluseuroissa, sitä enemmän omatoiminen liikkuminen romahti. Lopputulemana kokonaisliikuntamäärä putosi.
– Se on hullunkurinen tilanne.
”Huippu-urheilu on sivutuote.”
3 Urheiluseuroilla olisi nyt oiva sauma iskeä
Harri Hakkaraisen mielestä liikkumattomuuskriisi olisi urheiluseuroille oiva paikka iskeä.
– Monesti kadunkulkija ajattelee, että urheiluseurat ovat niitä, jotka tähtäävät huippu-urheiluun, mutta urheiluseuroilla on iso kansanterveydellinen merkitys.
Hakkaraisen tämänkertainen esimerkki tuli Lahdesta, jossa Pelicans sai hänen aikanaan houkuteltua 1 600 lasta mukaan toimintaansa. Pelicansissa poikien harjoitusmääriä lisättiin reippaasti, neljä tuntia viikossa.
– Vanhemmilta tuli reaktio, että ei herranjestas noin paljon voi lisätä, tämähän tulee niin kalliiksi.
Pelicans perusteli, että seura pystyy tarjoamaan viikon 14 tunnin liikuntasuosituksesta jo 10 tuntia. Kun 2–3 tuntia tulee koululiikunnasta, perheen kanssa liikkumiselle jäi vain yhden tunnin tavoite.
– Sen jälkeen oikeastaan kukaan vanhemmista ei pitänyt harjoitusmäärien lisäämistä huonona ideana.
Hakkaraisen mukaan maaperä urheiluseuroille on nyt hedelmällinen, kun esimerkiksi lasten MOVE-testien ja varusmiesten kuntotestien heikot tulokset ovat pyörineet otsikoissa.
– Yhteiskunnallinen hyväksyntä urheiluseuratoiminnalle tulee tätä kautta. Huippu-urheilu on sivutuote.
”Jos aikoo NHL:ään, 16-vuotiaana pitää osata samat asiat kuin aikuisenakin.”
4 Vaikka harrastaisi montaa lajia, ei välttämättä liiku monipuolisesti
– Monipuolisuus ja monilajisuus on mennyt Suomessa vähän sekaisin niin vanhemmilla kuin seuraihmisilläkin.
Harri Hakkarainen on kentillä kiertäessään havainnut, että seuroissa mennään niin kovasti oman lajin ehdoilla, että harjoittelu jää helposti hyvin yksipuoliseksi.
Monipuolinen harjoittelu on sellaista, joka kuormittaa kattavasti neljää eri elinjärjestelmää.
Hengitys- ja verenkierto
Hermo-lihasjärjestelmä
Lihaksisto
Luut ja jänteet
Jos harrastaa montaa eri lajia, ei välttämättä harjoittele monipuolisesti. Esimerkiksi uinti, maastohiihto ja suunnistus kuormittavat erinomaisesti hengitys- ja verenkiertoelimistöä, mutta hyvin maltillisesti muita elinjärjestelmiä.
– Monipuolisuuden voi tarjota vaikka yksin jalkapallo- tai voimisteluseura, mutta silloin harjoitusten pitää olla monipuolisia. Pitää hyppiä, pitää hengästyä, sykkeen pitää olla korkealla, pitää tehdä lihaskuntoa.
Yksipuolisella harjoittelulla voi olla muitakin karuja seurauksia kuin loukkaantumiset.
Pikajuoksussa hengitys- ja verenkiertoelimistö jää lähes olemattomalle kuormitukselle. Huippupikajuoksijoilla onkin todettu jopa normaalia aikaisemmin sydän- ja verisuonitauteja kuin ei liikuntaa ollenkaan harrastavilla.
Uimareilla taas esiintyy enemmän osteoporoosia kuin normaaliväestöllä, koska uinnissa ei tule luuta vahvistavia iskuja.
Nämä lajit vain esimerkkeinä.
Hakkarainen sanoi ymmärtävänsä, että jotkut lajit vaativat varhaista erikoistumista, mutta seurojen pitää silti kantaa vastuu monipuolisuudesta.
Hakkaraisen nykyisessä seurassa Lukossa alle 16-vuotiaiden poikien kesäharjoittelussa on varmistettu, että kaikki elinjärjestelmät tulee käytyä läpi kaksi kertaa viikossa.
– Jääkiekko on siinä mielessä varhaisen erikoistumisen laji, että jos aikoo NHL:ään, niin pitää jo 16-vuotiaana osata kaikki se mitä aikuisenakin. Aika aikaisin on ruvettava harjoittelemaan.
– Mutta jääkiekkoseuran on silti pystyttävä rytmittämään harjoittelu monipuolisesti, koska NHL-pelaajia ei tule kuin yksi kymmenestätuhannesta nuoresta.
”Harjoituksen aikana kenenkään kunto ei kehity, vaan heikkenee.”
5 Kunto heikkenee harjoituksissa ja kohenee kotona
– Aina kun pidätte vanhempainiltoja tai puhutte nuorille urheilijoille, niin muistuttakaa, että harjoituksen aikana kenenkään kunto ei kehity, vaan heikkenee.
Hakkarainen korosti, että kehittyminen tapahtuu harjoitusten jälkeisinä tunteita. Siksi järkevä syöminen ja nukkuminen on niin tärkeää.
– Jos haluaa kehittyä, niin ei auta, vaikka harjoittelua kasvattaisi kuinka paljon, jos ravinto ja lepo ei tule käsi kädessä. Mutta ei se myöskään niin päin toimi, että kehitys tulee, jos syö tai huilaa tuplasti enemmän.
Tällä kertaa Hakkaraisen antoi Lukosta esimerkin, jossa kaikki asiat eivät olleet menneet ihan putkeen.
Lukon junioreissa pelaa useita muilta paikkakunnilta Raumalle muuttaneita nuoria pelaajaa, jotka asuvat yksin. Seurassa ihmeteltiin syksyn aikana, miksi pelaajat ovat niin väsyneitä.
Syitä selvitettiin verikokeista ja muista testeistä, kunnes löytyi yksi yhteinen tekijä. Kukaan pojista ei osannut laittaa ruokaa.
Tammikuussa pelaajat kävivät ravitsemusasiantuntijan johdolla kaupassa ja opettelivat yhdessä kokkailua ihan puurosta lähtien.
Johan jaksoi taas jääkiekkoilla.
”Keho ei sitä tiedä, ollaanko Raumalla vai New Yorkissa, jos herää New Yorkin aikaan.”
6 Mikään sormus tai härpäke ei oikeasti mittaa unta
Unesta Hakkarainen halusi sanoa erikseen muutaman sanan, koska siitä on tullut ”pop-ilmiö”. 2020-luvulla sormukset, kellot ja sykemittarit kertovat, onko ihminen nukkunut hyvin vai huonosti.
Paitsi että eivät oikeasti kerro.
–Valitettavasti mikään niistä mittareista ei pysty mittaamaan sinun unenlaatuasi. Ne mittaavat ainoastaan sitä, onko keho ollut stressaantuneessa vai levollisessa tilassa.
Unen mittaaminen onnistuu oikeasti vain sairaalaolosuhteissa funktionaalisessa magneettikuvausmittauksessa, jonka hinta on noin 10 000 euroa per kerta.
Hakkaraisen ohje hyvään uneen oli yksinkertainen: pää tarpeeksi ajoissa tyynyyn ja kaikki ruudut illalla kiinni.
Nimittäin nillä, jotka näpyttelevät tietokoneella tai puhelimella illan viimeisinä tunteita, on havaittu voimakas yhteys heikompaan urheilusta palautumiseen, heikompaan koulumenestykseen ja häiritsevään käyttäytymiseen.
– Jos viikonloppuna menee yöllä kello 4–5 nukkumaan ja herää puolilta päivin, niin menee maanantai, tiistai, keskiviikko ja ehkä vielä torstai aikaerorasituksessa eli niin sanotussa jet lagissa. Keho ei sitä tiedä, ollaanko Raumalla vai New Yorkissa, jos herää New Yorkin aikaan.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.