Ihan jokainen ihminen ei lähtisi lehtikuvaajaan pyynnöstä kävelemään Rauman torin laitaa nuolevaa Kauppakatua kädet pystyssä kuin maailmanmestari. Hyvin harva taas pystyy tekemään sen oikeasti MM-kulta kaulassa.
Ville Petman pystyy.
Jääkiekon alle 18-vuotiaiden maailmanmestarilla on vielä tuoreessa muistissa se euforinen hetki, kun MM-finaali päättyi voitonjuhliin Tsheljabinskin Traktor Arenalla.
Se hetki oli Petmanin, 18, elämän toistaiseksi paras hetki.
– Todellakin. Sitä on vaikea kuvailla. Aika meni nopeasti, kuin sumussa. Ei siitä edes muista kaikkea, mutta mitään vastaavaa en ole kokenut, Petman tunnelmoi.Nyt kelpaa tietysti sanoa, mutta maailmanmestaruus on ollut pienestä asti Petmanille haave, jopa tavoite. Ei hän toki tätä hetkeä osannut vielä kuvitella, kun otti neljävuotiaana ensipotkujaan SaiPan jääkiekkokoulussa.
– Pienestä pitäen olen ajatellut, että haluan jääkiekosta ammatin. Maailmanmestaruus on ollut sillä tavalla mielessä, että se on asia mitä haluaa tavoitella ja minkä eteen haluaa tehdä kaikkensa, Petman kuvailee ja laittaa kultamitalin takaisin taskuunsa.
Se on syytä pitää tallessa, sillä hänen äitinsä Seija haluaisi kehystää arvometalin jonnekin näkyvälle paikalle muisteltavaksi.
Maailmanmestaruus on tavallaan palkinto koko Petmanin perheelle. Ville ja hänen vuoden nuorempi veljensä Mikko siirtyivät kaksi kautta sitten B-junioreissa SaiPasta Lukkoon. Äiti muutti Lappeenrannasta Raumalle veljesten tueksi.
– Silloin, kun muutin Raumalle, aloin ymmärtää, että tässä voisi olla mahdollisuudet tavoitella jotain suurta. Alkoi mennä hyvin, pääsin maajoukkueeseen ja näin paljon uutta, Ville Petman muistelee.Paljon uutta Petman pääsi näkemään Venäjälläkin. Ennen MM-kisoja hän ei ollut edes käynyt itänaapurissa, vaikka Lappeenrannassa asuikin ja on reissannut nuorten maajoukkuepeleissä viimeiset kolme vuotta.
Sinänsä Tsheljabinsk, reilun miljoonan asukkaan teollisuuskaupunki Itä-Uralilla, ei ole kummoinen nähtävyys.
Kasvillisuudeltaan karu kaupunki on kuitenkin kova kiekkokaupunki. Se näkyi hyvin täyttyneillä lehtereillä Suomenkin otteluissa nuorten MM-kisoissa.
Kotiyleisön reaktio yllätti Petmanin, kun kisaisäntä Venäjä putosi puolivälierissä Yhdysvalloille.
– Venäläisyleisö kääntyi meidän puolellemme. Finaalissa yleisö buuasi, kun Yhdysvallat sai kiekon, Petman kertoo.
”Maajoukkue on opettanut ehkä sen, että vaikkei olisikaan kärkiketjujen äijä, niin pitää aina antaa kaikkensa.”
Yleisön tuki oli vain lisää bensaa Pikkuleijonien jo ennestään liekehtineeseen joukkueeseen. Petman sanoo, ettei ole kokenut vastaavaa yhteishenkeä, mitä voitosta voittoon kulkeneessa kultajoukkueessa.
Hän jakaa monen muun pelaajan tavoin ilmapiiristä kiitosta rehelliselle ja avoimelle valmentajalle Tommi Niemelälle.
– Isoin syy oli se, että olimme joukkue. Me olimme me. Emme välttämättä kisojen taitavin joukkue, mutta jokainen pelaaja pelasi joukkueelle, Petman kuvailee.Mestareille onnetarkin lopulta hymyilee. Petman mieleen on piirtynyt finaalista hetki, jolloin hänet komennettiin ajassa 49.29 kahden minuutin jäähylle kampituksesta.
– Siinä kerkesi käydä kaikki mielessä. Jos se maali tulee nyt omiin, niin onko se siinä ja kaikki menee mun piikkiini.
Hetkeä myöhemmin Petmanin sydän pomppasi kurkkuun, kun Yhdysvaltojen Oliver Wahlström ampui kiekon tolppaan. Parikymmentä sekuntia myöhemmin hyppäsi ilmaan koko mies, kun Niklas Nordgren ampui alivoimalla Suomelle voittomaalin.
Kaiken kaikkiaan seitsemän ottelua tilastoin 2+3=5, +5 osoittaa, että Petmanin johtama nelosketju pelasi hyvän turnauksen ja pystyi myös tekemään tulosta.
Vaikka Pikkuleijonissa nelosketju ei ollut pelkkä jarruketju, maajoukkuerooli on kasvattanut hyökkääjää, joka on esimerkiksi Lukon A- ja B-nuorissa tottunut olemaan kärkiketjujen pistelinko.
– Ei sitä ole ollut vaikeaa käsitellä. Mulla aina ollut ajatus, että maajoukkueeseen pääseminen on kunnia-asia. Ihan sama mikä rooli, se on kunnia, Petman linjaa.
– Mutta maajoukkue on opettanut ehkä sen, että vaikkei olisikaan kärkiketjujen äijä, niin pitää aina antaa kaikkensa. Jos lepsuilee, putoaa kyydistä aika nopeasti.
Mitalikahvittelua ei pistä pahakseen
Vaikka nuorten maailmanmestaruus on upea saavutus, se on vain välietappi Ville Petmanin uralla. Seuraavaksi hyökkääjä aikoo saada jalkansa Lukon liigajoukkueen oven väliin.
Petmanin mukaan ensi kauden pelipaikasta tai kesän harjoituskuvioista ei ole vielä ollut kauheasti puhetta.
Petmanin nimi löytyy Lukon A-nuorten harjoitusryhmästä. Lukko kuitenkin kaavailee nostavansa kevään ja kesän aikana lahjakkaimpia junioreitaan liigajoukkueen treeneihin.
Ennen treenien alkamista Petman on saanut maistella useampaa mitalikakkua.
Venäjältä saapuessa lentokentällä maailmanmestaria kahvitti Jääkiekkoliitto, torstaina Lukko ja perjantaina oli Rauman kaupungin vuoro.
– Onhan joukkueen kesken juhliminen se ykkösjuttu, mutta en näitäkään velvollisuuksiani pahakseni pistä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.