Niin lähellä, mutta silti lopulta riittävän kaukana. Teemu Tall- bergista tuli lopulta se pelaaja, joka tuhosi Lassi Lehtisen mahdollisuuden SM-liigan uuteen nollaputkiennätykseen. HIFK:n hyökkääjä täräytti kiekon Lukon maaliin, kun lauantain liigapeliä oli pelattu 21.37.
Se oli ensimmäinen kerta, kun Lehtinen tämän vuoden puolella päästi pelivälineen selkänsä taakse. Hän ehti pitää maalinsa koskemattomana 296 minuuttia ja 48 sekuntia. Suoritus on liigahistorian toiseksi kovin. Edellä on vain Kärppien Justus Annunen, joka pelasi syksyllä 2019 peräti 302 minuutin ja viiden sekunnin nollaputken.
– Loistavaa toimintaa, mutta aina nämä ovat myös kokonaisuuden tulosta. Ekassa erässä IFK myllytti ja loi huippupaikkoja, ja silloin tuntui, että vain laskettiin niitä minuutteja, milloin kilahtaa, Lukon valmentaja Pekka Virta tokaisi.
HIFK vahva avauserässä
Lopulta maali jäi HIFK:n ainoaksi Äijänsuon lauantai-illassa. Lukko juhli 3–1 (0–0, 1–1, 2–0) -voittoa sarjan kärkipään taistelussa. Läpi illan Lehtinen oli tuttu viilipyttymäisen rauhallinen oma itsensä, joka pysäytti pelissä yhteensä 27 HIFK:n laukausta. Varsinkin ensimmäisessä erässä Lehtiseltä vaadittiin hyviä torjuntoja, jotta raumalaismaali pysyi koskemattomana.
– Täytyy rehellisesti sanoa, että ei me puhuttu Lassin nollapeliputkesta kopissa. Enkä usko, että se vaikutti tuohon pelaamiseen mitään. Mä veikkaan, että media on puhunut enemmän siitä, Lukon hyökkääjä Aleksi Saarela sanoi.
– Ensimmäinen erä oli meiltä nihkeä, mutta se oli odotettavaakin, koska HIFK oli pelannut edellisenä päivänä. Ne tulivat peliin hyvin.
Yksin Lehtinen ei HIFK:ta joutunut torjumaan, vaan myös kenttäpelaajat ottivat laukauksia kiinni. Lukolle kirjattiin pelissä peräti kymmenen blokattua laukausta, joista Heikki Liedes peitti neljä ja Miska Kukkonen kolme.
– Tuossa oli aika hyvä episodi kopissa, kun pelaajat jakavat parhaan pelaajan palkinnon. Lassi jakoi sen, ja hän sanoi, että antaa sen pelaajalle, joka heittäytyi pää edellä kiekon eteen, Virta paljasti.
– Saman tien nousi kaksi pelaajaa pystyyn eli ”Hese” (Liedes) ja ”Lappi” (Vili Saarijärvi). Se kertoo aika paljon, että kaksi kertaa mentiin kypärä edellä peittämään laukausta.
Seuraavaksi voisi kasvattaa voittoputkea
Uhrautuvuus kertoi lopulta myös omaa kieltään siitä, että Lukko teki lopulta kaikkensa myös Lehtisen nollaputkea suojellakseen. Lehtinen on ottanut isännän otteen sarjan maalivahtitilastoissa, sillä hän on noussut tilastoykköseksi niin päästettyjen maalien keskiarvossa (1,10), torjuntaprosentissa (94,43) kuin nollapeleissäkin (5).
Voitoissa ja voittoprosentissa hän on ”vasta” tilastokakkonen.
– Olisihan se ennätys ollut sairaan hieno juttu, mutta peli antaa sen mitä antaa. Ne tekivät hienon maalin riman kautta.
– Se olisi ollut Lassille tosi hieno juttu, mutta tässä pelataan joukkueena ja joukkueelle. En usko, että se loppujen lopuksi Lassia ihan hirveästi harmittaa, Saarela arveli ja taisi olla oikeassa.
Pelin jälkeen Lehtinen esitteli tyhjälle seisomakatsomolle viulunsoittotuuletuksen kuin Timo Nummelin aikoinaan.
– Noo, ”Jupe” (Annunen) on vielä vähän kovempi äijä. Ei riitä. Tärkeintä oli kuitenkin, että saatiin tämä kolme pistettä. Se tekee hyvää, Lehtinen totesi.
Pian vuosi ilman yhtään jatkoaikaa
Lohdullista on, että aina voi lähteä kasvattamaan uutta putkea.
– Jos lähdetään siitä, että kasvatetaan voittoputkea ja vielä pelaamalla hyvää hokia, Saarela ehdotti.
– Nyt on pelirumbaa tulossa, joten lähdetään pelaamaan mahdollisimman monta ehjää 60-minuuttista.
Ehjät 60 minuutin suoritukset tosiaan riittävät Lukolle, joka ei toistaiseksi ole päätynyt kertaakaan jatkoajalle tällä kaudella, vaan kaikki 29 peliä ovat ratkenneet varsinaisella peliajalla.
Edellisen kerran Lukko on päätynyt tasanumeroihin lähes vuosi sitten, tarkalleen 12.2.2020 Tapparaa vastaan.
– Se on muuten outo tilasto, jos mietitään, että tässä on pelattu pian 30 peliä. En ainakaan omalta uraltani muista, että tuollaista olisi tullut vastaan, Saarela, 24, totesi.
Jos SM-liigasta puhutaan, vastaavaa ei Saarelan peliuran aikana olekaan koettu. Hänen elinaikanaan kylläkin, sillä Ilves pelasi kaudella 1998–99 peräti 55 runkosarjapeliä ilman jatkoaikaa.
Lukon nykyinen putki on sarjan historian kahdeksanneksi pisin, mutta ei silti edes seuraennätys. Kaudella 1980–81 Lukko pelasi 43 peliä ilman jatkoaikaa ja helmikuusta 1987 maaliskuuhun 1988 putki kasvoi 41 pelin mittaiseksi.
Lukko käänsi kerrankin tappioaseman voitoksi
Lehtisen nollaputken katkeaminen ei ainakaan lamaannuttanut joukkuetta, vaan pikemminkin vapautti raumalaiset pelaamaan.Sebastian Repo täräytti toisessa erässä pelin tasoihin, ja kolmannessa erässä Lukko pystyi ohittamaan HIFK-vahti Niilo Halosen kahdesti.
Voittomaaliksi jääneessä osumassa Saarela polkaisi läpiajoon HIFK-pakki Rony Ahosen ohi, ja Heikki Liedes pääsi lopulta sijoittamaan kiekon tyhjään maaliin ohi pitkälle vastaan tulleen Halosen. Raumalaisten kolmannen maalin viimeisteli Eetu Koivistoisen pystysyötön päätteeksi Pavol Skalicky.
– Se mistä olen erityisen tyytyväinen, niin yleensä kun me on hävitty pelin alku, niin yleensä on hävitty koko peli. Siitä on paljon puhuttukin, että jänteen pitää kestää, Virta totesi.
– Ei tämä varmaan ollut mikään superjääkiekkopeli, mutta meillä oli vahva luotto, että HIFK:n edellisen päivän pelistä johtuva energiahukka alkaa jossain vaiheessa näkyä.
Aleksi Saarelalle HIFK-peli oli ensimmäinen tämän vuoden puolella, sillä hän loukkaantui 28.12. pelatussa Jukurit-ottelussa. Laitilalaiselle merkittiin ensin syöttöpiste Liedeksen osumaan, mutta se poistettiin myöhemmin tilannehuoneen tarkastuksessa, joten tilastomerkinnät jäivät Saarelalta lopulta saamatta.
– Ihan hyvältä tuntui, ei voi valittaa. Neljä viikkoa sain tuossa treenata aika kovaa ja laadukkaasti, pidettiin mies kunnossa,
– Ei tullut ehkä kaikki asiat selkäytimestä, kun ei ole pelannut, mutta ihan positiivinen eka peli.
Saarela kuntoutui aikataulussa, sillä hänen ennustettiin olevan pelikunnossa tammi-helmikuun vaihteessa. Ensimmäistä kertaa mies oli loukkaantumisensa jälkeen joukkueharjoituksissa perjantaina. Lauantain pelissä hän todisti, että jalat ainakin toimivat, sillä mies spurttasi useammankin kerran karkuun HIFK:lta.
– Jalat toimivat joo, ja se on tärkeintä. Jos ne eivät olisi toimineet, olisi voinut katsoa peliin. Ehkä nyt oli kuitenkin hiukan enemmän vauhtia kuin käsiä pelissä, Saarela kuittasi.
– Tänään me pelasimme nousujohteisesti. Ensimmäinen erä oli nihkeä, mutta vähän itsekin teimme siitä itsellemme vaikean. Lopulta me kyllä ansaitsimmekin voiton.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.